Totuus valkeni. Ystäväni selitti, että tällätavalla voi itse esimerkiksi pyytää isäntää tuomaan kaapista mehua ilman että lapsi tajuaa äidin saavan mehua.
Ei meillä ainakaan vajottaisi näin alas. Kyllä lapsen on tajuttava että jos aikuinen saa mehua, ei se tarkoita että lapsikin saa mehua. Lapsen juoma on maito.
Niimpä niin. No voisi se toimia sitten kun lapsi ymmärtää selitykset. Tässä tapauksessa totuus ei satu. Se laihduttaa.
Meillä kahvipöydässä lapseni kyllä varsin etevästi tunnistaa keksin, vaikka kirkkain silmin väitän sitä hapankorpuksi. Miten se on mahdollista? Eihän meillä edes syödä keksiä kotona! Vain erikoistapauksissa kylässä.
Mutta lapset ovat selkeästi fiksumpia kuin koirat. Kerta riittää muistamaan. Miksei sama toimi kiellettyjen pesuainekaappien kanssa?
Jos Koiso on oikein väsynyt ja silmät sikkurassa, saatan saada nipistettyä jääkaapista suklaata ja lapselle annan saman muotoisen ruisleivän palan. Saattaa mennä täydestä.
Minulla ei millään ole sydäntä syödä itse juustokakkua ja antaa lapselle sen sijaan porkkanaa. Tai oli minulla vielä kun hän ei ymmärtänyt hyvänpäälle. Mutta nykyisin Dominon syöminen lapsen nokan edessä on sama kuin heiluttaisi koiran nenun edessä joulukinkkua. Parempi siis olla itsekkin syömättä.
Ehkä 2 vuoden kuluttua tämä vehkeily loppuu. Silloin vain selitän Jari Sinkkosta ja Anette Palssaa lainaten miten sokeri on epäterveellistä lapsille ja elämä nyt vain ei aina ole pelkkää keksiä ja mehua. Toivottavasti keksin 2 vuoden kuluttua myös selityksen lapsen oivallukselle; "miksi sitten äiti ja isi saavat syödä sipsiä jälkiruoaksi?"
Siihen asti meillä aikuistenkin ruokajuomat ovat vesi/maitolinjaa eikä kahvipöydässä enää näy päivittäin sokerisia tarjoiluja. Ja sipsienkin napostelu loppuu. Paitsi yöllä.
Oikeasti. Ei tämä voi olla huono juttu. Lapsenihan on nykyisin tehokkaampi painonvartija kuin Jutta ja Superdietti.
Ja nyt joku neropatti varmaan ajattelee kuinka ei anna lapsen ikinä maistaa jäätelöä eikä mitään mistä on haittaa hampaille. Näin ei tule turhia mielihaluja liian pienenä. Mutta ei se kyllä niin mene. Haluaa lapsemme maistaa kaalilaatikkoa ja valkosipulikeittoakin. Niitä hän ei vain pyydä toista kertaa.
Miten muilla äipillä sujuu herkkujen välttely? Vai sujuuko?
Hihhii, mun yks kaveri päällystää keksipurit ruskealla teipillä, ettei lapsi tajuis mitä vangemmat napsii :) mä oon ite yrittänyt vaan syödä heenut kun lapsi ei näe. Jos näkee haluaa myös niin saatan antaa pienen palan.
VastaaPoista:D loistava ajatus. Meillä käy vieraita niin usein että jos aina antaisin pienen palan, Koiso muuttuisi varmaan itsekkin sokeripalaksi, siksi tämä on vähän ongelmallista kun sillointällöin annan maistaa mutta sitten jos en anna, ei kukaan muukaan voi pöydässä syödä mitään ilman rauhan häiriintymistä
PoistaItse syön vasta sitten kun lapsi mennyt nukkumaan :D meiän taapreroinen ei ole saanut ikinä mitään sokerista eikä me itsekään juoda mehuja yms mutta kyllä tuo silti haluaa kaikkea samaa mitä me suuhun laitamme. :)
VastaaPoistaEntäs juuri kahvipöydät? Meilläkään ei mehuja oo juotu koskaan, paitsi niitä vauvan smoothieita mitkä on samaa kuin piltti pillimuodossa mutta silti tuo tuntuu tajuavan että appelsiinimehupurkissa on jotain parempaa kuin maitopurkisa -_- uskomattomia
Poista