Rikkonainen vaippavuoreni

Minulla oli ideologia. Vuosi sitten mahassani myllersi pieni koisoni, 5 cm pituinen. Ilmaisin puolisolleni huumorimielellä idean kestovaippailusta. Sain osakseni jälleen kerran mielipuolisen katseen. Otin sen haasteena. tuo haaste kantaa minua ja valtavaa kestovaippakasaa edelleen.

Alku oli täydellinen vaippasirkus mutta nykyisin minä olen sen sirkuksen tirehtööri. Haalin nopealla tahdilla Koisollemme jos jonkinmoisia kestovaippoja ja viimein kokoelma oli valmis. Kunnes se jäi pieneksi. Nyt käynnissä on operaatio suuremmat vaipat. Jostain käsittämättömästä syystä sain syksyllä päähäni hamstrata kestovaippakirppiksiltä vaippoja joiden kuminauhat ovat löystyneet. Niitä myydään muutamalla eurolla. Lähes postikulujen hinnalla. Ajattelin, että tämähän tulee halvaksi. Laitan niihin vain uudet kumpparit ja vaippa on valmis. Hintana 2 euroa!
2 euroa rahaa ja päälle järjen, hermojen ja mielenterveyden menetys. Kuka mitäkin pitää halpana.
Pimeänä syysiltana posti toi kymmenen kuminauha- ja tarravikaista vaippaa. Kaivoin esille mummilta ennakkoperintönä saamani ompelukoneen ja istuin vaippakasan ääreen. Tuijotin vaippoja aikani, vaihtelin eri neuloja ja masennuin. Nyt tiedän miltä puolisostani tuntuu valtavan tiskivuoren edessä. Voimattomalta.
En tiennyt miten kuminauhat saa ulos rikkomatta vaippaa. Tuhosin kaksi ensimmäistä. Kolmannesta tuli mytty ja se sopisi ehkä kirahvivauvalle. Kapeareisiselle kirahvivauvalle.

Entäs sitten tarravikaiset vaipat? Tarrojenhan pitäisi olla helpot vaihtaa. Senkun vain ratkoo edelliset pois ja ompelee uuden tilalle. Paitsi jos haluaa tulokseksi muutakin kuin pissaa vuotavan reikäjuuston. Joku nyt varmaan ajattelee että jospa ompelee vanhojen tarrojen päälle uudet? Niimpä niin. Näin minäkin ajattelin. Silmiä kirvelevä lopputulos mielessäni en viitsi edes kirjoittaa miten siinä kävi.

Toimitin loput ompelutaitoiselle anopille ja päätin että ei koskaan enää. Kunnes joulun pyhinä hamstrasin uuden kumpparivikaisen kestovaippakasan. En tiedä miksi. Olin unohtanut tyystin mitä kautta edelliset tulivat toimiviksi.

Kaikkihan tietävät, että jos jotain etsii, joku muu etsii aivan varmasti sitä samaa. Siksi on tarpeen selata kestovaippojen myynti-ilmoituksia 5 minuutin välein jotta ehtii varmasti ensimmäisenä varata kun hyvä vaippa tulee myyntiin. Muutaman vuorokauden kyttäyksen jälkeen saldona on 10 vaippaa ja lähes maaninen olotila. Näin unta vaipoista, puhuin puolisolleni vain vaipoista ja postilaatikko pursuaa yhä vaippoja. Vessassa käydessäni yllätin itseni pohtimasta että minne unohdin vaippani kunnes -luojalle kiitos muistin, että minä en toistaiseksi niitä itse vielä tarvitse.
Löysin kyllä hauskan kuosisia aikuisten kestovaippoja poistomyynnistä ja mietin kuumeisesti olisiko lähipiirissä vaipan tarpeessa olevia mummoja mutta luovuin ajatuksesta. Jossain sen rajan on harmi kyllä mentävä.

Hulluutta on monenlaista. Nykyään mieheni osaa jo välttää katseita jotka saatan ottaa haasteena. Se voi tulla kalliiksi. Myös mieheni mielenterveydelle.
Vietimme löysää Tapaninpäivää makoillen lattialla ja jutellen tietysti kestovaipoista. Tai ainakin minä juttelin. Hän keskeytti minut ja ihmetteli miksi sohvan reuna haisee omituiselle. Kaivoin hänen selkänsä alta mattoon maastoutuneen märän kestovaipan.

Joulutappio

Huomenna on jouluaaton aatto. Olemme ripustelleet ympäri kotiamme joulusukkia, koreja joissa on joulusälää ja kynttelikköjä ikkunaan. Nurkissa tuoksuu piparit ja tolu. Olohuonettamme koristaa joulukuusi. Aina kun katseeni osuu siihen, mietin että vielä ehtisin käydä hankkimassa oikean kuusen. Aivan niin. Minä kaikesta huolimatta hävisin taistelumme joulukuusesta ja mitä nöyryyttävimmällä tavalla.

Olin jo päättänyt, etten enää kysy mieheltäni kumman hankimme. Aidon vai muovisen. Ajattelin vain suunnata ostamaan puun ja ainut mietinnän aihe oli, ottaisinko Suomalaisen vai Ukrainalaisen kasvin. Kuitenkin taas kun kiivas keskustelu asiasta syntyi, päätin antaa aviopuolisolleni mahdollisuuden. Kävin etukäteen katsomassa paljonko tekokuuset maksavat. Hinnat pyörivät 30-70 eurossa. Myös käytettyjen hinnat olivat vähintään 20 euroa. 

Sanoin, että jos mies löytää kuusen 10 eurolla, suostun muovihirvitykseen. Tietenkään mistään ei löydy niin halpaa kuusta mutta olin sentään antanut mahdollisuuden. Vähimmäispituudeksi määritin oman pituuteni. 

Mies kahlasi läpi kaikki internetin myyntipalstat ja tunnusti tappionsa.

Seuraavana päivänä lähdimme kiertelemään kaupoista joulukoristeita. Pysähdyimme hetkeksi kierrätyskeskukseen. Myös sinne oli kiirinyt jouluinen tunnelma. Myynnissä oli jos jonkinmoista kynttilää ja piparimuottia. Ostimme tulevaan joulupuuhumme palloja. Kaikki joulujutut olivat 50% alennuksessa.

Nurkassa joulun tunnelmaa loi muovikuusi. Koristeenaan valtaisa hintalappu. Jähmetyin. 10 euroa. -50%.

Joulukuusen hinta oli 5 euroa. Ehdin miettiä sekunnin, miten 150cm pituinen varteni peittää 2 metrisen kuusen latvassa olevan hintalapun ja pääsisin luikkimaan ulos mies vanavedessä mutta vahinko oli jo tapahtunut. 

Mies raahasi voitonriemuinen  ilme kasvoillaan muovipiikkikasaa kassoille. 

Hyvä puoli asiassa oli säästö. Joulubudjetista jäi aika paljon ylimääräistä joulusuklaalle. Lohtusuklaalle. 

Joulun odotusta

Syyskuun 25 päivä Lidliin tuli joulukarkit. Huomioin sen erityisesti siksi, että olen auttamattoman koukussa kyseisen ketjun suklaarasioihin jonka kaikki karkit näyttävät erilaisilta mutta maistuvat samalta.Viime vuonna aatonaattona halusin vielä täyttää varastot, mutta huonoksi onnekseni ne olivat loppu. Ajoimme kaikki kotipaikkakuntamme Lidlit läpi ja löysimme yhden jossa niitä oli. Se meni Masukoison piikkiin. Tänä jouluna kohtuni on tyhjä joten parempi varautua ajoissa.

Nyt jouluun on alle 2 viikkoa ja jokavuotinen taistelu joulun perinteistä, traditioista ja toimintavavoista on alkanut.

Toissajouluna mieheni ei halunnut lainkaan joulukuusta. Pitkän keskustelun jälkeen sanoin "selvä, ei kuusta" ja painelin torille ostamaan 2m korkean kuusen jonka latva piti leikata jotta se mahtui autoon.
Tänä vuonna sama riitapukari ei halua aitoa joulukuusta. Tälle on osittain painava peruste. Mutta vain osittain.
Viime jouluna kuusi varisi paikalleen jo Tapaninpäivänä ja siihen jääneet kolme neulasta tippuivat eteisen nukkamatolle kun raatoa kannettiin ulos. Sieltä ne pistelivät jalkoihin vielä lumien sulaessa huhtikuussa. Kuusen pikavauhtiin tapahtunut variseminen ei suinkaan johtunut joulukuusen luonteesta. Syynä oli Mieheni luonne.
Hän oli tavalliseen tapaansa unohtanut kuusta pystyttäessä laittaa kuusen jalkaan vettä. Keksittekö yhtäkään hyvää syytä, miksi minun pitäisi tänä jouluna kärsiä aidon kuusentuoksun puutteesta vain koska mieheni kuivatti joulukuusen pystyyn edellisvuonna?
Niin. En minäkään. Siispä ostin tyttökoisomme iloksi kassillisen pinkkejä kuusenkoristeita.

Toinen vakituinen ongelman aihe on kinkku. Se alkaa jo kaupassa. Minkä kokoinen otetaan? Minä haluan 8kg potkalla ja mies 4kg ilman potkaa. Hän on olevinaan niin kamalan matemaattisen älykäs muttei ymmärrä että 8kg potkalla on samanverran kuin 4kg ilman. Olen aina saanut tahtoni läpi. Jo useana jouluna yöunet ovat tulleet kalliiksi, sillä minun potkani on joka kerta irronnut paistamisen jälkeen. Yhtenäkään jouluna talomme kinkunpaistaja ei ole herännyt herätyskelloon ja juhlapöydän kruunun sisälämpötila on ollut joulusta riippen 95-100 astetta. Tänä vuonna perinne muuttuu. Hän saa luvan nukkua makuupussissa uunin edessä.

Joulumme perustavanlaatuisinta vääntöä käydään jo edeltävästä helmikuusta saakka. "Kenen luona olemme" taistelu. Molemmat ladomme kaikki perustelut maan ja kuun väliltä, miksi on tärkeää viettää joulu oman sukumme luona. 5 joulua peräkkäin olen tietenkin tämänkin taiston voittaja mutta tänä jouluna jouduin taipumaan. Niimpä vietämme minun sukuni luona aattolounasta ja mieheni suvun luona aattoiltaa. Koko jouluaatto on tarkasti kellotettu.
Tärkeintähän ei ole joulun tunnelma eikä Jeesus-lapsi, vaan että ehdimme joka paikkaan ajoissa. Niimpä niin. Jos entiset merkkit paikkaansa pitävät, luulempa ettemme kerkeä edes sängystä nousta ennenkuin olemme jo jokapaikasta myöhässä.

Koska joulu on vasta edessäpäin, sammutan koneeni ja lähden aloittamaan kolmannen joulukiistan varakinkun ostamisesta.

Rauhallista joulun aikaa!