perjantai 9. toukokuuta 2014

Minne se vauva katosi?

Minun Koisoni on jo melkein 11 kuukauden ikäinen. Aika on kiitänyt vauhdilla. Samaa tahtia pieneksi jäävien vauvanvaatteiden kanssa. Kuvassa näkyy 10 minuutin ikäiset varpaat.

Usein havahdun miettimästä, että minulla ei ole enää vauvaa. Minun vauvani on taapero. Yhtä usein tajuan eläväni juuri sitä aikaa mitä haluankin. Vauva-aikaa. Koska rakastan lokerointia, minulla on suuri tarve lokeroida myös itseni. En vain tiedä kuulunko vauvalokeroon vai taaperolokeroon. 

Iltapäivällä vatsani päällä köllöttelee pieni vauva joka rinta suussa tuhisee ja nukkuu. Tuntia myöhemmin minulla on pinnasängyssä taapero joka karjuu kurkku suorana koska olen liian kaukana hänen herätessä. 2m päässä.

Lenkillä liinassa minulla on vauva. Lenkin jälkeen taapero, joka tyhjentää vaippakaapin tai kameralaukun sisällön lattialle. 
Ruokapöydässä taapero noukkii näppärästi itse mustikat ja porkkanat suuhunsa. Ruoan jälkeen pesen vessassa mustaa vauvakakkaa.
Aamulla puen vastaan tappelevalle 68cm pitkälle taaperolle farkkulegginsit. Illalla ripustan narulle hempeitä vaaleanpunaisia 74 kokoisia vauvanvaatteita. 

Välillä katselen kaupoissa pienenpieniä nyyttejä ja totean ettei Koiso koskaan ole ollut niin mahdottoman pieni. Tällöin mieheni muistuttaa että vauvamme oli syntyessään 2.5 kiloa. Kyse on joko muistin heikentymisestä tai hahmotusongelmasta. Veikkaan jälkimmäistä. Minulla on suuria vaikeuksia hahmottaa takapuolenikin todellista suuruutta joten ei liene ihme että tuottaa hankaluuksia ymmärtää pienien kokonaisten ihmisten pienuutta. 

Onneksi tämmöinen tyhjänpäiväinen spekulointi on täysin turhaa.
Niin paljon kuin kaipaankin vauvan huuruisia ensiviikkoja, nautin täysillä nykyisistä melkein kokonaisista öistä, taaperovauvan suusta tulevista ensisanoista ja pienenpienistä varpaista jotka ottavat ensiaskelia havitellen kaikkea kiellettyä.
En olisi koskaan uskonut olevani niin iloinen kun joku sanoo "kakka"
Oikeastaan minullahan on nyt kaikki mahdollinen.  
Taapero ja vauva samoissa sukkahousuissa!  Ja mikä parasta, yhdellä synnytyksellä.

Ohessa ensimmäiset taaperomerkit. Kaikki tämä tapahtui noin 20 sekunnissa minun antaessa koiralle vettä. (Pahoittelen kuvien huonoa laatua, niihin on käytetty kännykkäkameraa. Sattuneesta syystä).









tiistai 6. toukokuuta 2014

Turvallista Turvaistuinviidakkoa!

Paljon olen koisolleni ostanut. Mutta mikään, ei mikään ole ollut niin ahdistava shoppailtava kuin kaukalon jälkeinen turvaistuin.

Minä joka olen innoissani jo rautakaupassa vasaran ostosta ahdistuin.

Turvaistuinta ostaessa on vain vääriä valintoja. Kaikissa on jotain vikaa. Jos ei muuta niin eri suunnista tulevissa kolareissa aina on joku kulma missä istuin ei ole riittävän tehokas koska tehot on maksimoitu toiselta puolelta.

Esim: suositusten mukaan istuimen on oltava selkä menosuuntaan koska nokkakolarit ovat tilastollisesti yleisempiä eikä lapsen niska kestä sellaista kasvot menosuuntaan. Selvä. Sellainen sitten.
Mutta entäs jos kolari tulee perään? Miksei ole istuinta joka törmäyksen tullessa salamannopeasti kääntyy turvallisuuden kannalta edulliseen suuntaan? Varmaan samasta syystä kuin miksi ei löydy hoitovapaalla olevan budjetille sopivaa Louis Vuittonia.

Vyöistuin vai palkki?
Palkit ovat usein kasvot menosuuntaan joten ne ovat ehdoton nounou samantien.
Mutta entäs palkit jotka ovat selkä menosuuntaan? Kolarin tullessa sisäelimet voivat vaurioitua mutta valmistaja lupaa pienempää kuormitusta niskaan kuin turvavyöt.
Molempi pahempi.
Voisiko vauvan pään saada jollain klipsillä turvaistuimen selkänojaan kiinni? Ei tarvitsisi siitä niskasta huolehtia ja loppuvartalo vaikka sitten turvavöillä ja palkilla molemmilla.
Varmuuden vuoksi.

Isofix vai turvavyöt? No turvallisuuden puolesta isofix tietenkin. Hinnan puolesta turvavyö. Mutta ei turvallisuudessa voi säästää. Siinä ne yöunet vasta menevätkin.
Tietty turvavyöistuin on oikein köytettynä yhtä turvallinen kuin isofixikin. Minulla vaan särähtää korvaan se oikeinköytettynä.. En nimittäin osaa solmia oikeaoppisesti edes kengännauhojani.

Autoliitto se vallan venkura vasta onkin. Autoliitto kuulostaa luotettavalta. Vähän niinkuin Paavo Lipponen. Tuttu ja turvallinen.
Autoliiton turvallisuustestien siis pitäisi olla se ylin ohje. Mutta jostain käsittämättömästä syystä ne ovatkin osittain saksalaisia testejä ja aika moni istuin on myös saksalainen. Ainakin testivoittajat.
Ylen uutiset kehoitti luottamaan Ruotsalaisiin testeihin. Mielestäni Ruotsi ei tunnu yhtään sen luotettavammalta kuin Saksakaan mutta ehkä ammattilaiset tietävät tämän paremmin. Paitsi jääkiekon ammattilaiset. Joka kerta ennen peliä Ruotsi on voitettu ja pelin jälkeen hävitty.

Päätän kuitenkin jättää palkki-istuimet hyllyyn. Jos jostain on epäluuloinen fiilis, sitä ei kannata ostaa. Vähän niinkuin seksikkäät matalat korkokengät.
Tosin minulla on epäluuloinen fiilis kaikista istuimista. Harkitsin jo hevosvankkureiden ostamista mutta meidän kaupoissa käynti tahdeilla elänten oikeudet eivät ehkä vankkuripollejen kohdalla toteutuisi.

Upposin turvaistuinmaailmaan täysillä. Luin sivu tolkulla eri kielisiä eri maiden arvosteluja, valmistusyhteenvetoja, testejä ja katsoin testivideoita. Oikeastaan viisaammaksi tulin vain yhdessä asiassa. Nimittäin siinä että autoilu on hengenvaarallista. Miten se voi olla edes sallittua tässä kieltojen luvatussa maassa?

Tajusin menneeni liian pitkälle, kun aloin saamaan kyselyjä, mitä testit sanoivat Klippanista? Mikä on Multiteckin vahvuus ja heikkous? Mikä istuin meillä on? Ilmeisesti turvaistuin maneerini näkyi jo sosiaalisissa suhteissanikin. En varmaan osannut enää puhua muusta.

Loputtomien jahkailujen jälkeen tein päätöksen. Meille kotiutui Britax Max Fix. Autoliiton testien mukaan saanut heikon arvosanan koska istuimessa on korkea kemikaalikuormitus. Minun istuimeen vaunupuodin myyjä oli vaihtanut valmistajalta kankaat kemikaalivapaisiin.
Istuin oli saanut miinusta myös painavuudesta ja isokokoisuudesta. Myöskään nämä eivät meitä haittaa, istuinta ei siirrellä ja farmarimme vetäisi vaikka kymmenen Max fixiä.

Plussaa istuin sai matalasta kuormituksesta etutörmäyksessä ja helposta asennuksesta. Tässäpä näkyy myös hyvin testien tulkitsemisen hankaluus. Heikon arvosanan voi saada vaikka istuin olisi kolaritesteissä pärjännyt hyvin, jos testimiehen hartiavoimat ovat heikohkot tai testinuken jalat eivät asetu nätisti. Tai jos testiauto sattuu olemaan matalakippomallia ja ainut auton ikkuna on katossa.
Korkea-kuormitteinen istuin törmäyksessä  voi myös saada erinomaisen arvosanan jos siinä on hyvin irtoavat kankaat ja mukava jalkatuki.

Että yritä siinä sitten monena olla.