sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Elintarvikemyrkyt. Mitä suuhusi pistät?


Raskausaikana olin erittäin huolissani erilaisista bakteereista jotka saattaisivat vahingoittaa vatsassani kasvavaa munakoisoa. Oli listeriaa, toksoplasmoosia, salmonellaa ja alkueläimiä. Lisäksi tietenkin ne perusvaaralliset ruoka-aineet jotka saattoivat aiheuttaa raajojenpuuttumista ja kehitysvammoja. Inkivääri, maksa, jotkut makeutusaineet, roobois jne. Lista tuntui loputtomalta. Löysin myös kiellettyjä ruokia mitä listassa ei edes mainittu. Liha pitää Eviran mukaan kuumentaa 70 asteeseen mutta esimerkiksi palvikinkkuhan palvataan vain 60 asteessa. Ja on lisäksi tyhjiöpakattukkin. Mitä muuta on pimitetty? Noh raskausaika oli ja meni, pointtini on, että lapsen syntymän jälkeen myrkyt piti olla voitettu. Vaan siitäpä se vasta alkoikin. Viimeaikoina on uutisoitu paljon eri ruoka-aineiden sisältämistä myrkyistä. Viimeisimpänä riisi ja sen sisältämä arseeni. Joulun tienoihin kanelin kumariini. Aika-ajoin pöydällä on ympäristömyrkyt ja torjunta-aineet. Tuntuu että mitään ei uskalla enää lapselle antaa turvallisesti.

Mieleni tekisi myydä kaikki mitä meillä on ja muuttaa johonkin omavaraiseen hippikylään. Paitsi että facebookkia tulisi aika nopeasti ikävä. ja suklaakeksejä. Pidemmittä puheitta sen sijaan listaan pääasiallisimmat myrkkyset joita itselleni on eteen tullut viimeaikoina asioita enemmän tutkittuani. Osaa välttelisin aikuisenakin (kuten tuo riisi) ja osa koskee lapsia. Jotkut ovat tutkittuja, jotkut vähemmän tutkittuja. Tämä lista kuvastaa omia vältettävien aineiden listaani. Se ei ole suoraan Eviran raportti.

Riisi
Riisin on uutisoitu sisältävän Arseenia, kemiallista alkuainetta jota esiintyy luonnossa. Riisi kerää itseensä pohjavedessä olevaa arsenikkia. Joissain tuotteissa Arseenia on korkeitakin määriä. Arseeni voi aiheuttaa erilaisia syöpätauteja. Lisää voi lukea tästä.

Kaneli
Kaneli sisältää kumariinia. Kumariini on maksatoksinen aine joka voi aiheuttaa säännöllisessä käytössä kumariinimyrkytyksen.

Pavut
Pavut sisältävät lektiiniä joka voi aiheuttaa vatsakipua ja kouristuksia. Lektiini tuhoutuu riittävästi kuumentamalla.

Hiivauute
Hiivauute ei sinällään ole oikeasti myrkky mutta itse olen raskausajoista asti vältellyt natriumglutamaattia sen huonon maineen ja ristiriitaisten tutkimusten vuoksi. Hiivauute on Samanlaista tavaraa kuin natriumglutamaatti mutta sitä ei luokitella lisäaineeksi. Myös Evira on myöntänyt hiivauutteen olevan samaa kamaa eri nimellä. Moni elintarvike sisältää hiivauutetta. Mutta kuten sanottu, tutkiukset väittävät tämän olevan turvallinen. Itse kuitenkin uskon salaliittoon.

Sienet
Sisältävät radioaktiivista cesiumia. Lasten ei pitäisi syödä liikaa sieniä.

Juurekset/kasvikset 
Punajuuri, porkkana, pinaatti, rukola, lanttu, salaatti, kurpitsa.. Monissa vihanneksissa on nitriittiä. Onneksi näitä tulee välttää vain alle 1 vuotiaan ruokavaliossa

Nakit/leikkeleet
Alle kouluikäisen tulisi välttää liikaa nakkien, makkaroiden ja leikkeleiden syöntiä. Makkararuokia voi syödä kohtuudella kerran viikossa ja leikkeileitä maksimissaan 2 siivua/pvä. 

Kala
Kalan saantisuositukset löytyvät Evirasta. Ei mikään helppo homma löytää kalalajeja joita voisi syödä vaihdellen kaksi kertaa viikossa kun monen kalan saantisuositus on vain 2 kertaa kuukaudessa myrkkyjen vuoksi (Elohopea, dioksiinit...)

Munakoiso
1kg munakoiso sisältää nikotiinia yhtä paljon kuin yksi tupakka.

Pellavansiemenet
Pellavansiemenet keräävät maaperästä kadmiumia. Kadmium on syöpää aiheuttava raskasmetalli. Imettävän äidin ei pitäisi syödä Pellavansiemeniä eikä pellavarouhetta. Lapsille niitä ei suositella ollenkaan ja aikuisillekkin max 30g/pvä.

Säilyketölkit
Tonnikalapurkit, ananaspurkit, tomaattimurskat... Niistä voi liueta bisnefoli a:ta. En kyllä käsitä miksi säilyketölkkejä edes myydään, luulisi pahvitetrien ja lasitölkkien ajavan saman asian. 

Hedelmäsokeri
Ei kannata siis korvata tavallista sokeria fruktoosilla. Fruktoosin nauttiminen nostaa veren rasva-arvoja, rasvoittaa maksaa ja edistää insuliiniresistenssin kehittymistä. Voi suurentaa kakkostyypin diabeteksen sekä metabolian riskiä.

Jäikö jotain puuttumaan?




perjantai 20. helmikuuta 2015

Väliin jäävä välikausi

Kovin monella tuntuu olevan välikausikriisi. Minä olen päättänyt hypätä tälläkertaa sen kriisin yli. En aio hypistellä välikausivaatteita kaupoissa enkä selata herkullisia nettikauppoja. En vertaile Molon, Racoonin enkä MiniRodinin mallistoja. Väliin jäävät myös niin Reimat kuin Lassietkin. Ja varsinkin Ticketit. En kohkaa tänäkeväänä kerrassaan ollenkaan. Aion suunnata kaiken energiani kesävaatteisiin! Syy tähän on perin masentava. Minulla ei ole kerrassaan mitään hyvää syytä ostaa Koisolle uusia välikausivaatteita. Ikäväkseni totesin että viimesyksyn välikausihaalari oli ostettu niin reiluksi että se on tällähetkellä oikein sopiva. Liian sopiva. Oikeastaan meillä oli kaksi haalaria ja molemmat sopivat kuin nenä päähän. Jopa hatut ovat kelpoja. Hanskoja meille on kertynyt senverran ettei edes niitä ole tarpeen ostaa.

Näillä mennään. Niimpä olen kiinnittänyt katseen kesäkuuhun jolloin vietämme Koisomme 2 vuotis syntymäpäivä. Tämä välikausipostaus kuvitetaan synttärimekkokuvilla kesän lämmin siintäen silmissä. Tällainen ihanuus meille kotiutui tänään. Kummitätini oli tuonut sen Espanjan auringosta. Kengätkin ovat valittuina, mummon tuliaisia samaiselta mantereelta. Ne ovat vielä hieman isot mutta eiköhän nämä varpaset siihen mennessä hiukan kasva. Ja jos ei kasva, ainahan voi laittaa vessapaperia kärkeen?

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!





sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Raivostuttavimmat kirppispersoonat

Luin Fitfat mama-bloggaajan kirjoituksen ärsyttävistä kuntosalityypeistä. Sen myötä uskaltauduin nyt julkaisemaan oman kirjoitukseni raivostuttavista kirppistelijöistä. Kirjoitin jutun jo syksyllä mutta se on jäänyt pöytälaatikkoon. Nyt on aika antaa tuulla.

Kirppiksillä käynti on virkistävää ja ehdottomasti tämän ajan juttu. Suosituimmilla kirppareilla on kävijöitä aukioloaikojen sisällä kokoajan. Minä kulutan kirppiksiä kiertämällä aikaa ja käytän sitä kotiäidin päivien täytteenä. Niimpä hermo on kärvähtänyt lukemattomia kertoja tässä muutaman vuoden varrella.

Vankkurikirppistelijät
Kipittävät pitkin käytäviä hitaasti valtavien kokoisilla rattailla tai kärryillä (parhaimmassa tapauksessa 2m leveillä tuplarattailla) ja parkkeeraavat ne metrin välein pöydän penkomisen ajaksi niin että ne täyttävät myös sen seuraavan loossin jota vankkureiden työntäjä ei sillä hetkellä edes katso. Vankkurikuskit kulkevat keskellä käytävää eivätkä koskaan väistä.

Meluisat kirppistelijät
Nämä aikuisihmiset kävelevät kaveristaan 5m päässä ja aina kun löytävät jotain, he huutavat "HEI KATO MITÄ MÄ LÖYSIN" niin että koko rivi raikaa. Päiväunia vaunuissa nukkuva lapsi herää välittömästi.

Kovaääniset eläkeläiset
Nämä ovat useimmiten drokareita. He parkkeeraavat joka aamu kirpputorin kahvioon "keskustelemaan" valtavan kaikuvalla tuplabassoäänellä ja aina kun tulet rivin päähän, lapsi säpsähtää vaunuissa hereille. Voisiko valtiontaloutta vähän höllentää jotta näille puolikuuroille herttaisille vanhuksille saataisi kuulolaite?

Rivitanssijat
Kulkevat porukassa nimensämukaisesti rivissä. Estävät alittamisen ylittämisen ja ohittamisen. Väistävät nokkaa nyrpistellen ja mutisten kehoituksesta.

Ylihinnoittelijat 
Sanomattakin selvää. Kuka idiootti myy Meandin värinsä menettänyttä tahraista ja kulahtanutta paitaa kympillä?! Useimmiten ne näyttävät siltä etten viitsi edes koskea ettei kauluksen alta hyppää torakka.

Metritontut
Vapaana juoksevat alle 120cm vaahtosammuttimet. Nuo elämän suola ja basilika. Miksei lapsia voisi kirppiksellä kahlita kärryihin? Tai edes pitää valjaissa? Eräänkin kerran olen törmännyt nokkaansa kaivavaan tenavaan joka pyyhkii räät juuri siihen sohvatyynyyn jota olisin halunnut katsoa. Myöskään lelujen kuskailu sinnetänne ei ole ollenkaan hauskaa noin niinkuin pöydän pitäjän näkökulmasta. Tähän tosin syyllistyy isommatkin tontut. Jopa ikäihmistontut.

Feikkilaukkumyyjät
Jos minä haluan ostaa laukun jossa lukee Lauis Vuitton, minä ostan sen Tallinnasta enkä kirpputorilta! Nämä ihmiset yleensä myyvät vähintään kahdeksaa uutta feikkilaukkua kesimäärin 10-25 eurolla. Raahatkaa mustalle torille ne kimalleroiskot.

Somekuvaajat/kaverikuvaajat
Tämä ryhmä etsii  huumoria itselle ja toisille kuvamaalla "paskoja kirppislöytöjä" eli esimerkiksi käytettyjä kestovaippoja tai kestopikkuhousunsuojia ja tukkivat näin loosit. Nämä kikattelevat hihittelevät ja räpsivät kännyköillä kuvia mielestään hassunhauskoista ja ällöttävistä kirppistavaroista. Tekisi usein mieli näpsiä tirskahdellen heidän 10cm pituisista tekokynsistä muutama kuva ja lähettää villikissatarhan analyysiin, haa haa kun naurattaa. For real, ketä kiinnostaa jos joku näki kirppiksellä rikkinäisen potan?
Kaverikuvaajat eivät kuulu samaan kastiin mutta menkööt saman otsikon alle kuitenkin. Nämä keräävät loossista kaikki Me and I merkkiset vaatteet vierekkäin ja alkavat ottamaan niistä valokuvia ja lähettämään kaverille viesteillä. Kaveri sitten niiden perusteella etänä päättää mitä ottaa. Tämä tyyppi pitää koko loossin itselleen varattuna tunnin eikä lopulta osta mitään. Mutta pääasia ettei kukaan muukaan voi ostaa.

Oravat
Nämä tyypit löytävät aina jotain budjetilleen liian kallista ja piilottavat löytämänsä tavarat kirppispöytien alle laatikoiden ja likaisten kenkien väliin odottamaan lapsilisäpäivää. He myös saattavat nykäistä tavarasta hintalapun itselleen talteen jotta kukaan muu ei voi ostaa tuotetta ennenkuin heille itselleen tulee rahaa jotta voivat liimata lapun takaisin ja maksaa ostoksen itselle sopivana päivänä.

Kirppispoliisit
Loosit joihin on kirjoitettu erilaisia kieltoja. En voi sietää niitä. "älä sotke" "älä varasta" "älä sekoita pöytää..". Niillä on tietenkin hyvä tarkoitus. Mutta oikeasti, jos joku aikoo varastaa, jättäisikö hän sen tekemättä vain siksi että lapussa lukee ÄLÄ varasta? Kyllä varkaat tietävät ettei saisi varastaa. Ja nämä älä sotke kyltit... Tekisi mieli sotkea ihan uhallakin jos pöydässä lukee niin. Tulee samantien mieleen että myyjä on ärsyttävä kontrollifriikki. Tietenkään pöytien sotkeminen ei ole kivaa enkä itsekkään harrasta sitä oikeasti mutta loosit jotka on ahdettu täyteen kieltolappuja eivät ole luoksekutsuvia. Päinvastoin ne ovat luotaantyöntäviä. Kieltolaki oli ja meni. 2000 luvulla oletetaan käyttäytyvän hyvin. Ne jotka sitä eivät tee, käyttäytyvät sopimattomasti kielloista huolimatta. Kaikkea vaan ei voi kontrolloida. Nyyh.

Kirppiksillä kiertely voi olla joko oikein mukavaa ajanvietettyä tai hermopalasten rippeiden keräilyä. Kaikkein parhaita hetkiä on ehdottomasti ne kun joku myy Ticketin vuoden 2001 likaista berberistä rikki olevaa talvihaalaria Vintage-tuotteena 80 eurolla. Silloin minua ei raivostuta yhtään. Nauran sydämmeni pohjasta.

Second hand <3








tiistai 10. helmikuuta 2015

Jäisiä koikkelehtimisia ja lämpöisiä hotellireissuja

Olen vältellyt kohtalaisen menestyksekkäästi lapsiperheenä hotelliin menemistä. Ajatus nihkeän kokoisesta hotellihuoneesta koko perhe sumpussa "keskellä rako" sängyssä nukkumassa ei ole ollut kovin houkutteleva. Myöskään taaperolle soveltuva aamiainen klo 5.30 tuntui hankalalta järjestää ja koko perheen nukkumaan meno lapsen nukkumaanmenoaikana klo 19.00 ei ole kauheasti kerännyt meidän matkailupisteitä hotellien suhteen. Viimekesänäkin päädyimme telttailemaan.

Blogipäivänä kuitenkin minulle uusi tuttavuus, Forenom tarjosi meille mahdollisuuden yöpyä heidän uudessa PopUp hotellissa. Minun oli tarkoitus saapua Hotellille Cantinasta illalla puolisoni ja Koison seuraksi. Jännityksellä odotin kuinka sujuu Koison ensimmäinen hotellireissu.

Mutta asiaan;
Oli synkkä ja myrskyinen yö... No ei sentään. Mutta ilta oli kylmä ja taivaalta satoi jäistä räntää vaakatasossa. Muut bloggaajat olivat lähteneet porukassa ravintolasta ja minä lampsin perässä kyytini mentyä myttyyn. Matkaa oli kilometri mutta 14cm korot jalassa kilometri ja 10 kilometriä on aika sama asia. 
Tiesin PopUp hotellin sijaitsevan Helsingin ydinkeskustassa, aivan Kampin kupeessa. Ongelma vain oli etten hahmottanut missä kohtaa Helsinkiä itse olin. Tarvoin tyhjää korttelia ympäri kunnes kulmasta kajasti valoa. Kiihdytin etanavauhtini kilpikonnavauhtiin ja kävelin valoa kohti. Se kajasti Louis Vuittonin suurista ja säteilevistä ikkunoista. Lämmittelin hetken laukkujen valossa ja sain rohkeutta kysyä ohikulkijoilta minne minun pitäisi mennä. Sain myös soitettua muille bloggaajille ja he ystävällisesti odottivat minua Lönnrotinkadun kulmassa. Saavuttuamme lopulta porukassa hotellille joka oli luvatusti aivan ydinkeskustassa mukavan rauhallisella kadulla olin alusvaatteita myöten märkä enkä tuntenut enää jalkojani. Näytin aivan maalaistollolta kaupungissa. Ja sehän minä olinkin. En enää koskaan pistä korkokenkiä Helsinkiin. Ne soveltuvat selkeästi vain maalaismaisemiin. Koskaan ei tiedä millaisen maratonin sitä joutuukaan kipittämään räntäsateessa mukulakivillä.
Syväjäässä raahustin hotellihuoneeseen joka osoittautui pelastuksekseni. Huone oli lämmin ja suihku taivaallinen. Suihkun sulattamana nuuskin ilmaa  ja jokapuolella tuoksui uusi ja moderni. Luksusta arjen keskellä. Käperryin sängyn päällä olevaan lämpöiseen karvahuopaan pohtimaan tulevaa yötä. 

Googlailin, että lähikauppaan joka on 24/7 auki on 250m. Sieltä saisi haettua Koisolle aamupalatarpeet. Huoneessa oli vakiovarusteina mikro ja jääkaappi sekä astiat. Jopa maksuton pyykinpesupalvelu löytyi! Puolisoni ei tosin ymmärtänyt maksuttoman pyykinpesun merkitystä. Hänen mukaansa jos olisimme viipyneet pidempään, minä olisin samalla vaivalla voinut pyykätä käsin meidän vaatteet! Olin  Olen sanaton.
Matkasänky oli tuotu valmiiksi ja mikä parasta, matkasängyn ja meidän parisänkymme välissä oli sermi. Saatoimme puolisoni kanssa katsoa Koison nukkuessa elokuvaa läppäriltä hänen nukkuessa. Molemmilla oli tosin omat kuulokkeet päässä.

Hotellista päällimmäisenä jäi mieleen nykyaikaisuus ja puhtaus. Olen varmaan tässäkin asiassa jämähtänyt 90-luvulle sillä kuvittelin suomalaisten edullisten hotellien olevan tummia ja tunkkaisia. 

Aamulla kotiin lähtiessämme Helsinki näytti aivan erilaiselta. Jokapuolella oli valoisaa ja lunta. Puolisoni oli löytänyt parkkipaikankin hotellin edestä, onneksi sillä minulla oli korkokenkätrauma. Jos olisin kehdannut, olisin kävellyt sukkasillani autoon. 
Matka takaisin kotiin oli huonon kelin vuoksi hidas ja ärsyttävä. 100km ajelun jälkeen saavuimme kotiovellemme ja tajusimme ettei meillä ole kotiavaimia. Mutta se onkin jo toinen tarina.

#majoitushuolipois #forenompopup #Forenomfinland











lauantai 7. helmikuuta 2015

Minuus hukassa lapsilandiassa

1v8kk. Niin kauan minulla on ollut lapsi. Kaunis, iloinen, ihana tyttölapsi. Tyttäreni kasvoi minun sisälläni 8kuukautta. Vaikka napanuora on poikki ja palanut jossain sairaalajätenuotiossa, on meidän välillä näkymätön nuora. Tai oikeastaan köysi. Joku nimittää sitä siteeksi.

Oli miten oli, korulauseet sikseen; Koisoni kulkee mukanani 99prosenttia ajasta. Minne ikinä menen, minulla on mukana lapsi.

Olen jo tottunut siihen. Niin tottunut että minusta tuntuu ilman häntä liikkuessa, kuin jotain olisi unohtunut. Oikein fyysisesti. Kädet tuntuvat tyhjiltä ja niitä tekee mieli kokoajan heilutella kun on niin omituinen olo. Missä vaunut? Missä joka suuntaan riekkuva pinkki pallero? Eikö selässäkään ole mitään? Varmasti jokaiselle äidille tuttuja tunteita. Sehän on ihan yleinen hassuttelun aihe. "Ompas outoa kun pikku Iines on kotona eikä tässä vieressä". 

Minä koin blogitapahtumassa perin hämmentäviä fiiliksiä. Olen aina ollut sosiaalinen puhelias ja avoin ihminen. Räiskyvä ettenkö sanoisi. (Näkyvä ja kuuluva, puolisoni sanoisi). Kuitenkin ilman Koisoa koin oloni suojattomaksi. Tunsin että minun pitää pärjätä omana itsenäni ja kaikki ennalta tuntemattomat ihmiset näkevät suoraan minut. Ei välikappaleita. 

Ei ollut mukana pientä suloista tyttöä josta aivan varmasti löytyy keskustelun aiheet ja johon voi keskittyä kun ei tiedä mihin kätensä pistäisi. Sosiaalisissa tilanteissa aina aiemmin huomio on kiinnittynyt lapseen ensin. Jos mitään sanottavaa ei ole ollut, on aina voinut virkkoa "pitääkin mennä vaihtamaan vaippa". Omat vaatteetkaan eivät ole niin justiinsa kun lapsen kanssa liikkuu. Lapsihan on se katseen kiinnittävä asuste. (Tai niin minä olen ajatellut). 
Kaikkein pahin skenaario puuttuvan lapsen kanssa tietysti oli orvoksi jääminen nurkkaan. Mikään ei olisi ollut typerämmän näköistä kuin yksinäinen bloggaaja skumppalasi kädessä nurkassa laskemassa kattopaneeleja. Entäs jos en sulaudu? Entäs jos en ole yksi muista? Lapsen kanssa orpoutuminen on mahdotonta ja vaikkei olisikaan, se ei haittaisi sillä ikiliikkujan perässä juokseminen ei näytä koskaan typerältä, toisin kuin seurassa yksin möllötys.


Mitä tämä on? En minä ennen ollut tällainen. Onko lapsesta tullut minuuteni? Olenko tehnyt itselleni pinkin eloisan suojamuurin? Miten ihmeessä on mahdollista että entisestä sosiaalisesta minästä on ilman lasta tullut ympärilleen pälyilevä ja vetäytyvä maamyyrä? 
Noh tiedän minä vastauksen. Melkein kaksi vuotta tiivistä yhteiseloa pikkulapsen kanssa muuttaa ihmistä. Vaikkei niin kenellekkään vielä raskausaikana pitänyt käydä. Kun kuukausikaupalla käyt kaupassa, kahviloissa, lounailla, lääkärissä, vaateputiikeissa ja kavereiden kanssa lapsi helmassa siihen tottuu. Kun et käy yksin hammaslääkärissä, et maitokaupassa etkä edes vessassa, tottuu että ensimmäinen puheenaihe on lapsi. Vieraat ihmiset kiinnittävät huomiota lapseen ja kiusallisista tilanteista pääsee pois lapsen avulla. Lapsesta tulee väkisinkin syy ja tekosyy. Myös niissä tilanteissa joihin lapsi ei liity mitenkään. 

Kun tuli tilanne, että bloggaajaäidit tapasivat ilman lapsia, minusta tuntui ensimmäistä kertaa ikinä, että minuuteni on hukassa. Ympärilläni ei ollut tuttuja ihmisiä eikä tilanne ollut ollenkaan sama kuin lapsivapaalla lasillisella vanhojen ystävieni kanssa. Uusien ihmisten kanssa yksin kaikki oli uutta. Myös minä. Kuka minä olen ilman lasta? Miten minä puhun ilman lasta? Mitä minä teen ilman lasta? Ja samalla tiesin että olin jälleen kohdannut yhden suurista peloistani. Minun minuuteni on muuttunut. Mutta ei se ole kadonnut.

En päivääkään vaihtaisi pois. Olen äiti ja se on parasta mitä tiedän. Mutta kieltämättä tilanteet ilman lasta vaatii hieman hiomista. Täytyy alkaa harjoittelemaan kotona peilin edessä missä käsiä pidetään kun ei ole vaunut mukana. Täytyy myös keksiä varastoon uusia small talk lauseita. Lapsen kasvaessa niitä tilanteita joissa Koiso ei ole mukana tulee varmasti enemmän. Palaanhan minä joskus ehkä vielä työelämäänkin. En muuten villeimmissä unissakaan olisi uskonut kirjoittavani tällaista postausta. Minun mottoni raskausaikana oli "minuahan ei äitiys sitten muuta". Eikä se minua päälipuolin muuttanutkaan. Ystävilleni olen varmasti sama kuin aina ennenkin. Mutta itsetuntoni, vatsanahkani ja sisimpäni äitiys laittoi uusiksi. Minuuteni on vähintäänkin eri muotoinen kuin ennen. Lapseni on kasvanut minuun kiinni ja minä olen kasvanut lapseeni kiinni. Se on luonnollista. Kauhulla odotan 18 vuoden päässä siintävää tyhjää pesää. Mitä ihmettä minä sitten teen? Hankin chihuahuan käsilaukkuun?

Blogipäivä meni oikein hyvin vaikka pieni kilpeni oli isin kanssa muualla. Mutta väistämättä minulle tuli välillä ajatus "miten paljon vähemmän typerältä näyttäisin nyt jos tämän leivoksen olisi tiputtanut lattialle Koiso enkä minä itse".





perjantai 6. helmikuuta 2015

Arvonnassa Kestopikkuhousunsuoja ja kestotiskirätti!


Kuva Omaman verkkokaupan sivuilta

Kestoaiheella jatketaan! Kestovessapaperi on jakanut mielipiteitä mutta se on myös saanut aikaan keskustelua muunkin kestoilun saralta viimepäivinä. Monelle on tullut yllätyksenä mitä kaikkea kestohärpäkettä oikein on edes saatavilla.

Oletko koskaan ajatellut hankkivasi kestotiskirätin? Entä kestoliivinsuojat? No nyt on hyvä aika kokeilla.
Siispä järjestetään kestoaiheinen arvonta! Tähän arvontaan Omaman verkkokauppa lahjoittaa kestopikkuhousunsuojan sekä kestotiskirätin! Voittaja saa valita mieleisensä kuosit Omaman verkkokaupasta.

Kestovaippailijoille muuten vinkiksi, että Omamalta löytyy oma vaippamallisto. Kannattaa tutustua, (linkki yllä) itse en ollut aiemmin näihin kestovaippoihin törmännyt. Kuosit ovat aivan valloittavia!

Osallistu arvontaan kirjoittamalla tämän postauksen alle sähköpostiosoitteesi!
Lisäarpoja saat tykkäämällä Omaman facebooksivuja täältä, tykkäämällä blogini facebooksivuja täältä tai jakamalla tämän arvonnan blogissasi/facebookseinälläsi. (kirjoita kommenttikenttään montako lisäarpaa otit). Arvonta päättyy 13.2.2014


Kuva Omaman verkkokaupan sivuilta




torstai 5. helmikuuta 2015

Kestovessapaperin käyttöohje!

Edellinen postaukseni kestotuotteista ja etenkin lopussa ollut pätkä kestovessapaperista on saanut laajalti huomiota Somessa eri keskusteluryhmissä. Jopa Ylen toimittaja otti minuun yhteyttä ja halusi tehdä jutun kestoilusta,  Sen voi lukea täältä.

Ystäviltäni saatujen viestien perusteella osasin itsekkin suunnistaa palstoille joissa kirjoitukseni oli kirvoittanut jos jonkinsortin mielipidettä. Suurin osa niistä oli aika erikoisia. "Paskarättien vessassa on oltava epähygieenisiä" oli yleisin kommentti.

Vaikka kestovessapaperi ei meille ole tullut jäädäkseen, eikä edes laajempaan kokeiluun, päätin selvittää sen todellisen funktion. En usko että kukaan oikeasti käyttäisi sellaisia jos ne olisivat epähygieenisiä tai oikeasti ällöttäviä. Toivottavasti tämä nyt selvittää kummastelijoille kuinka se kammottava kestopaperi toimii ja onko se lopulta sen kummempi kuin pyyhe? Jokainen sen berberin varmasti suihkunkin jälkeen kuivailee.

Iso hätä:
-Pese takamus käsisuihkulla
-Kuivaa takamus kestovessapaperilla
-Heitä kestovessapaperi kanneliseen säiliöön TAI
-käytä kestovessapaperia (tai pikkupyyhettä) uudestaan koska eihän siinä ole pesun jälkeen kakkaa

Pieni hätä:
-Pyyhi pimpero kestovessapaperilla ja heitä se kannelliseen ämpäriin TAI
-toimi kuten ison hädän kanssa

Kestovessapaperit voi säilyttää astiassa pesupussissa jonka voi heittää koneeseen sellaisenaan, ei tarvitse koskea "papereihin" käsin.

Pese kestovessapaperi 60 asteessa, joka tappaa pöpöt. Jos epäilet ettei 60 astetta riitä, on sinun syytä ottaa esille 5litran kattila ja keittää siinä jatkossa alusvaatteesi jotteivat ne levitä pöpöjä.

Miksi meillä ei sitten kestovessapaperia käytetä kun se kerran on niin hygieenistä ja helppoa?
Noh, oikeastaan minä en ole kovin järjestelmällinen ihminen. Kestovaippojen, kestorättien ja kestolappujen pesu vielä menee mutta silti niiden lajittelemisessa oikeisiin lokeroihin ja kuivumaan on oma hommansa. Lapsen pissapyykki luonnollisesti menee eikä tunnu kuormittavalta mutta koen että aikuisilta vaatepyykki saa riittää. Toinen syy on se painavin, puolisoni mielipiteen ohella. En koe kestovessapaperia tarpeelliseksi. Meille kestoilun syyt ovat kemikaalikuorman vähentäminen ja mukavuus. Vessapaperissa ei ole kemikaaleja ja se kolmikerroksinen Lambi vie mukavuuden aika korkeisiin sfääreihin.
Silti ymmärrän kestovessapaperista innostuneita. Nykymaailmassa tuskin on liikaa kierrätystä ja kestoilua!
Sivilisaatio on tullut jäädäkseen mutta olkaamme avoimia myös vanhanajan jutuille jos joku ne kokee toimivi

na. Kunhan kyse ei ole pulisongeista tai siveysvyöstä.

Olkoon tämä minun kestohenkinen viikkoni, sillä seuraavassa postauksessa tulossa kestohenkinen arvonta!


tiistai 3. helmikuuta 2015

Kuukuppeja ja Kestovessapaperia!

Kestoilu. Siitä sanasta minulle tulee mieleen ensimmäisenä tietysti kestovaipat. 1.5 vuoden kestovaippataipaleen aikana minulle on tullut tutuksi paljon muitakin kestoilutuotteita. Kuu-kuppi on varmasti tuttu väline jokaiselle nais-sukupuolen edustajalle ainakin nimeltänsä. Nuo pikkuhärvelit ovat saavuttaneet kotimyyntiesittelijät, apteekit ja nettikaupat. Askel ekologisuuteen länsimaissa mutta miksei niitä lanseerata kehitysmaihin?



Kesto hedelmäpusseihin törmäsin ollessani ekohippiystäväni kanssa citymarketissa. Ohuita verkkopusseja joissa on pieni paikka tarralapulle. Kesto kuukautissuojissa kulki puolisoni raja. Ompelin kerran testiksi yhden ja sain kehoituksen palata takaisin entiseksi pinnalliseksi minäkseni. Pienenä vinkkinä voin kuitenkin kertoa teille joiden puolisoille on ihan sama mitä haaroissanne säilytätte; älkää tehkö niitä bambusta ellette halua suorittaa brasilialaista vahausta siinä siteenvaihdon lomassa.

Kestopuhdistuspyyhkeet. Näistä minä tykkään. Säilytän niitä keittiön pöydällä tee-laatikossa ja pyyhin niillä aina Koison suun ruokailun jälkeen. Huomattavasti mukavampia iholla kuin paperi eikä yhtä paljon kemikaaleja kuin kosteuspyyhkeissä. Myös kestotiskirätteihin olen tykästynyt. Joustofroteella lähtee aamupuuron jämät sutjakasti keittön pöydästä. Silti täytyy myöntää, että joskus on turvauduttava voiveitsellä raaputteluun. Myös kestotalouspaperia olen nähnyt ja se onkin vielä hankintalistalla. Ne ovat kankaisia palasia jotka ovat toisissaan neppareilla kiinni. Aivan kuin tavallinenkin talouspaperi! Loistava keksintö.

Ainiin, meinasin unohtaa. Kestovessapaperi! Aivan oikein. Se ei ole vitsi eikä urbaani legenda. Kestovessapaperi toimii ison hädän tullessa käsisuihun kanssa, ensin berberi suihkutetaan ja sitten pyyhitään kuivaksi kestovessapaperilla. Pissahädän osuessa kohdalle, voi kestovessapaperilla pyyhkiä värkkinsä tavallisen wv-paperin tavoin  ja heittää käytön jälkeen kankainen paperi kannelliseen astiaan pesua odottamaan. Mutta jos mieheni raja kulkee kestoterveyssiteissä, kulkee minun rajani tässä. Kyllä minä niin paljon vielä luonnonvarojen tuhlaamista ja kulutusta rakastan etten aio missään tapauksessa luopua vanhasta kunnon kolmikerroksisesta Lambista. Mutta ehkä ne menisi hätävarana jos pääsee Lambi loppumaan?

Kestoillaanko teillä? Missä? Mitä kestotuotetta et ikinä käyttäisi?

Hiukan blogipäivästä!

Kaksplus blogipäivä on onnellisesti ohi! En osaa edes pukea sanoiksi kuinka hauska päivä minulla oli. Niimpä joudun ehkä tapojeni vastaisesti kertomaan sen kuvin.

Aamulla yritin kovasti kähertää tukkaani lämpörullilla mutten parhaalla tahdollakaan tajunnut miten ne toimivat. Niimpä matkapapilijotit ja litra muotoilutuotteita saivat riittää. Ja ne riittivät sillä harmikseni kaikki pääni karvat lähtivät lentoon kun astuin autosta Pasilassa Otavamedian pihaan. Olin unohtanut, että Helsingissä tuulee aina.
Bloggaajatapahtuma sisälsi mm pienimuotoisia luentoja ja esittelyjä. Itselleni ehdottomasti päällimmäisenä mieleeni jäi Loreal ja Retipalm. Vaikka Lorealin merkki on suuri ja jokainen sen tietää, en itse ole heidän tuotteitaan käyttänyt aiemmin. Retipalm taas itselleni oli tuntematon. Retipalm edustaa luonnonkosmetiikkaa.  Luennot ei kuitenkaan keskittyneet tuote-esittelyyn vaan ihan perus ihonhoitoon. Minun kuiva ja koppurainen nahkani on aina ollut kilojeni ohella suurimpia ongelmakohteitani joten ihonhoitoa koskevat esittelyt olivat mieleeni. Erityisesti kiinnostukseni heräsi kasvoveden kohdalla ja päädyinkin googlailemaan kuinka sitä oikeastaan edes laitetaan naamaan ripottelematta koko pulloa lavuaariin. En ole koskaan käyttänyt kasvovesiä. Kyllä, olen silti nainen. Eilis-illan kasvovesikokeilu sai minut kyllä tarttumaan samaiseen purnukkaan tänäaamunakin.


Luonnon kosmetiikka on osittain ollut minulle tuttu ennen eilistäkin mutta juuri näihin tuotteisiin joita sain lahjapussukassa, en ollut ennen tutustunut. Kemikaalintuoksu ja eettisyys houkuttaa ostamaan. Sarjasta löytyi tuotteita raskausarvet hävittävästä voiteesta vaippa-ihottuman hoitoon.


Pääsimme kurkkaamaan myös Punavuorenpeikon sekä St'Oliverin tulevaan mallistoon ja fanaattinen minäni riemuitsi kun paikalle saapui Lastentarvikkeista mies puhumaan turvaistuimista.


Laihdutuskuurini sai karun keskeytyksen, tarjoilut olivat upeita. Kiitos kaikille osallistujille, mukana olleille ja tapahtumaan jotenkin vaikuttaneille! Päivä oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ja oli aivan mahtavaa päästä tapaamaan blogikollegoja. Viralisen osuuden jälkeen päivä jatkui CantinaWestissä syöden ja osa meistä lähti yöpymään hotelliin. Perheeni liittyi seuraan hotelliosion kohdalla. Lapsiperheen hotelliyöstä tulossa lähemmin tuonnempana!

St Oliverin syysmalliston satoa

Goodiebagin sisältöä