maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mehukoukku

Näin kesähelteillä meillä on lapsen vähäinen juominen muodostunut ongelmaksi. Tai lähinnä taisteluksi, sotatantereeksi ja sirkukseksi.

Ennen Koisomme on juonut normaalisti ja hyvin. Lähinnä vettä ja käynyt rinnalla. Mutta mitä kuumemmaksi suomen perin erikoislaatuinen kesä menee, sitä vähemmän minun kurttukyttyräkamelini juo.

Koisomme on juonut aina lasin reunasta. Mitkään nokkamukit eivät ole kelvanneet. Nyt ei kelpaa lasinreunakaan. Mutta sensijaan kaikenlaiset pullot kelpaavat. 

Yleensä se menee  niin, että ensin pyydetään nätisti äitiä avaamaan pöydällä oleva vesipullo (ANNANANNANNAANNA!!!!!!), kaadetaan puolet siitä päälle, 1/4 osa leikitään että juodaan eli syljetään ulos ja lopuksi kaksi kulausta nielaistaan. Eli puolesta litrasta vettä lapsi nesteytyy noin 10ml. Tämä ralli toistetaan vähintään tunnin välein. Vaatekertoja kuluu. Mutta mitäpä sitä ei kastuneiden vaippojen eteen tekisi. 

Parhaiten Koiso juo koirankupista. Hän ei varmaankaan ymmärrä miksi kiellän ehdottomasti kittaamasta kuolavettä lattialta ja heti senjälkeen tyrkytän toista vettä lasista.
Ja sitten ihmetellään miksi kasvaa ristiriitaisia aikuisia.

Vaviskaa hammaslääkärit ja täydelliset äipät! Minä nimittäin erehdyin myös antamaan lapselleni pillimehua. Tai se taisi olla pillismoothie. Mitään muuta ei kertakaikkiaan ollut saatavilla ja juotavaa oli annettava. Päädyin Semperin vauvamehuun. (ei lisättyä sokeria eikä makeutus/säilöntäaineita) Päättelin, että koska se on tarkoitettu vauvoille, se ei voi olla kovin myrkyllistä eikä sen pahempaa kuin muutkaan vauvojen ruoat. Löytyihän se sentään vauvanruokahyllystä ja ikäsuositus oli yli 8kk täyttäneille. Mietin kyllä hetken miksi 8kk ikäisille löytyy omat mehut, mutta ei mennä siihen. Koiso on sentäs 1v1kk. Siinä on vissi ero!

Tämän jälkeen aina kun Koiso näkee pillimehun hän muistaa sen. Koukussa.Siksi siis äidit eivät anna lapsilleen mehuja. Kerrastakin voi jäädä mehukoukkuun. Vaikka se onkin lastenruokahyllyn ja korvikevalmistajan mehu.
Sittemminkin olen sillointällöin antanut Koisolleni kuumana päivänä tätä mehusmoothieta mutta lisäksi vielä laimennettuna. 

Taiteenlaji se tosin on sekin, sillä pelkään että hän oppii mehujen makeuteen eikä enää suostu muuta juomaankaan. Miten siis antaa mehua ilman että lapsi oppii että sitä voi saada? Vähän samankaltainen ongelma, kuin miten antaa miehen ostaa uusi kamera ilman että hän tajuaa että voi käyttää säästöjämme kameraan niin halutessaan?
Olen tehnyt vuoden ajan hedelmäsoseista lähtien kaiken itse. Joten otan tämän valmiin mehun antamisen raskaasti. Toisaalta, enhän minä maitoakaan puuroon itse lehmästä lypsä. En edes itsestäni.

Miksi minä sitten annan mehua jos koen sen itsekkin ongelmaksi?

Koska koen suuremmaksi ongelmaksi, että pahimmilla helteillä ulkona kun tissi ei kelpaa eikä vesi maistu sirkustemppujenkaan jälkeen, lapseni kuivuu kokoon kuin käpy. 
Ja jos mehussa ei ole lisättyä sokeria, onko se sen kummempaa kuin hedelmät tai itsetehdyt smoothiet? Olenko tehnyt tästä päässäni liian ison jutun? Mitä eroa on omenalla ja mehutetraan puristetulla omenalla?

Onneksi näitä kuivia päiviä ei ole usein ja pillimehun juotot on laskettavissa yhden käden sormilla.
Keksin nimittäin tavan huijata tuota pientä kuivaa Munakoisoa. Olen alkanut juottamaan pillimehutetrasta vettä! Toimii kuin häkä. 
Tajusin, että sen mehun ihanuus ei välttämättä ollutkaan makeus vaan pilli. 

Onneksi kohta alkaa viinimarjakausi. Aion korvata tämän kesän pillimehulipsumiset juottamalla loppuvuoden vain omatekemiä erittäin vähäsokerisia (happamia) litkuja. Jos niitäkään.

Vinkit lapsen juottamiseen helteillä:
- pukeudu sadeasuun ja pue lapsi uima-asuun. Juota vettä.
-Kuivaa huone jossa olette, kehu hienosta kulauksesta, kuivaa koira ja juota lisää vettä.
-Anna lapselle leikkitauko. Päivän kolmas kulaus pitäisi kuitenkin saada alas ennen iltapäivää.
-Riko pillimehun reiän suoja, kaada mehu pois ja laita tilalle vettä. 
-Anna lapselle oma koiran vesikuppi.

Ainiin... Minun on tehtävä pillimehun antamisen lisäksi toinenkin tunnustus. Vastoin kaikkia mieltymyksiäni sekä periaatteitani, meille on kotiutunut muutama Me and I vaate. Ja kyllä. Olen ostanut ne itse.
Lohduttaudun kuitenkin sillä, että käytämme niitä yöpaitoina eikä ne ole siilipyrstöjä. Ja olen maksanut niistä normaalivaatteen hinnan, en miikkarihintaa!
Selityksen makua. Olen häpeissäni ja pyrin pitäytymään jatkossa periaatteissani. Eli eBayssa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Teltta-retki

Jos joskus olet lähdössä telttailemaan ja ajattelit käydä tankkaamassa, pidä seuraava oikein tuoreena takaraivossasi:

Kun pilkkaat mielessäsi 6 bensakanisteria tankkaavaa bemarikuskia bensa-asemalla, tarkista mitä polttoainetta itse tankkaat ja jos satut tankkaamaan Dieselautoa, varmista ettet tankkaa siihen bensaa. Jos kuitenkin teet niiin, älä aja sillä sen jälkeen. Ja jos ajat, niin katso ainakin että et tee sitä laina-autolla.  Siinä kaikki mitä mulla on sanottavaa telttailusta


Ps: Korvaisiko vastuuvakuutus jos uskottelen että 1 vuotias Koisoni tai 6 vuotias lemmikkikoirani tankkasi lainatun auton tuhoten sen täydellisesti tankkaamalla väärää polttoainetta? Entä jos kerron myös että 1vuotias ajoi sillä 1 kilometrin sen jälkeen, saisiko hän ajokortin lykkäystä 17 vuoden päästä kortitta-ajon seurauksena? 

Pps: Mitä tekee vastuuvakuutuksella joka korvaa vain lasten ja lemmikkien aiheuttamat tuhot toisille?! Järjestelmässä on aukko!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Telttailua tiedossa!



Nyt on yö. Me olemme lähdössä 7 tunnin kuluttua telttailemaan. Kello on 1.29.
Olen vimmoissani tyhjentänyt Koison valtavan vaatekaapin Koisolan lattialle ja yrittänyt päättää mitä otamme mukaan.

Joudun tinkimään tyylistä. Kaikki mukavan näköiset hepenet ovat liian ohuita. Mieheni vannotti etten saa ottaa liikaa tavaraa ja kaiken on mukamas mahduttava johonkin typerään rinkkaan (MIKSI? Menemme autolla leirintäalueelle emmekä kävele rinkka selässä metriäkään. En minä ainakaan)


Tai itseasiassa.. En minä aio tinkiä tyylistä. Tingin rehellisyydestä. Mieheni nimittäin kuvittelee, että rinkka on täynnä meidän kaikkien vaatteita. Todellisuudessa siellä on 50l edestä Koisolle lämpimiä kuteita ja lisäksi tarvittavat mekot ja sukkahousut. Vietämme kuitenkin sisätiloissa päivät ja yövymme teltassa yöt. Tai yön. Riippuu kuinka kylmä on.
Koska rinkan vetoisuus on 60l jäi minun ja mieheni vaatteille, hygieniatuotteille ja ruoille sekä trangioille tilaa 10l. Ratkaisin tilanpuutteen laittamalla viimeiseen 10 litraan lammastaljan ja mieheni vaatteet sivutaskuun. Lopuille otin toisen rinkan ja salakuljetin sen autoon etukäteen.

Olen kysellyt ystäviltä, sukulaisilta ja facebookryhmistä miten lapsi kannattaa pukea telttayötä varten. Luvassa on +10 asteen yö. Minun silmissäni se on takatalvi.
Suosituin ehdotus oli yöpuku+villapuku+äp makuupussi (sekä myssyt tumput ja sukat). Minullakin on kylmä tuota ajatellessa joten pakkasin mukaan myös talvitoppahaalarin sekä kolme villapukua ja pari fleecehaalaria. Ja kaksi makuupussia.

Viimeksi kun olimme reissussa, mieheni hukkasi puolet matkatavaroistamme. Tälläkertaa olen kirjoittanut ylös kuinka monta kassia meillä on ja aina paikan vaihtuessa teen laskennan.

Tästä reissusta tulee varmasti ikimuistoinen! (toivottavasti eri tavalla ikimuistoinen kuin edellinen telttareissu 11 vuotta sitten. Siltä reissulta minut muistetaan tyttönä joka oli telttailemassa posliiniastioiden kanssa)




keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Sosiaalinen äiti


Sosiaalinen media. Olen kirjoittanut siitä ennenkin.

Facebook on tuonut täysin uuden ulottuvuuden koko elämääni. Mutta varsinkin äitiyteen.
Koko paikka kuhisee erilaisia äitiryhmiä, vauvaryhmiä ja äiti-isiryhmiä. Viimeisimmissä oikeastaan isit ovat vain taustalla. Itseasiassa epäilen että äidit ovat käyneet puolisoidensa kännyköillä liittämässä salaa heidät näihin ryhmiin. Niin minäkin liitin mieheni kestovaipparyhmään.

Tosin olin puoli vuotta myöhemmin unohtanut kyseisen asian tapahtuneen toimestani ja valitin ryhmässä mieheni laiskuutta kestovaippailun suhteen ja kyselin kuinka saan koulutettua hänet paremmin imujen irroituksen osalta. En kuitenkaan tajunnut facebookin ominaisuutta ilmoittaa kavereiden julkaisusta samassa ryhmässä.
Illalla odotti perheriita koska olin käyttänyt jossain lauseessa nimitystä aasi eikä hän ymmärtänyt vitsin osuutta kyseisestä ilmaisusta.

Suurin osa odottavista äideistä kuuluu johonkin vauvaryhmään. Näissä ryhmissä jaetaan raskauden ilot ja vaivat sekä elämän riemut ja pettymykset. Unohtamatta tietenkään seksielämää tai parisuhdetta.
Tulevat tai jo ennestään olevat äidit jakavat toisilleen neuvoja, ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti.
Jollain käsittämättömällä tavalla täysin vieraat ihmiset lähentyvät ja alkavat luottamaan toisiinsa. Juurikin omasta vauvaryhmästäni erään äidin synnytyskertomuksessa lukee kätilön tekstissä "ei halua kohdunkaulan puudutusta koska facebookin vauvaryhmässä sanottiin ettei se auta ja sattuu".
Ei lisättävää.

Facebookkia koskevissa blogi-postauksissa kaikki äiti-ihmiset odottavat lukevansa Äityleistä. He ovat ryhmä jossa 10 tuhatta enemmän ja vähemmän äiti-ihmistä tappelee ihan mistä tahansa, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Minä tyydyn vain sanomaan, että äitylit ovat so last season.

Osittain tämä sosiaalinen media-kulttuuri on minulle täysin pimennossa. Moni bloggaaja löytyy myös Instagrammista.
En ole hyvällä tahdollakaan vielä käsittänyt instagrammin ideaa. Tiedän, että sinne laitetaan kuvia, muttei jakeluuni millään mene, mikä sen ja facebookin ero on? Yritin kirjautua läppärillä Instagrammiin mutta se ei onnistunut alkuunkaan. Menetin hermoni enkä yritä uudestaan.
Twitteristä puhumattakaan.

Tämä Blogikuviokin tuntuu tämmöiselle yksinkertaiselle kotiäipälle perin monimutkaiselta. On kaikenkarvaisia Blogiyhteisöjä, Blogiavards-tilaisuuksia ja Blogilistoja. En pääse jyvälle niistäkään. Mutta yritän perehtyä!
Olen saanut myös haasteita Esim: Suvin elämää ja OurFamilylife bloggaajilta mutten keksinyt itsestäni tarpeeksi järkeviä asioita ottaakseni haastetta vastaan.
Haasteiden tarkoitus on ilmeisesti tuoda näkyvyyttä pienille blogeille ja pieni tämä koisoblogi onkin. Mutta suoraan sanoen, en ymmärrä miten sekään toimii.

Saatan kuulostaa hyvin yksinkertaiselta ihmiseltä.
Mutta koulussa aikuispuolen matematiikan tentin jälkeen opettajani sanoi, että minussa on yllättävän paljon sisäistä viisautta!
Tosin hän ehkä olisi jättänyt sen sanomatta jos olisi tiennyt, että selvitin kaikki tehtävät laskemalla laskun kaikilla mahdollisilla laskutavoilla (+ - :&x) sekä valitsin järkevimmän tuloksen.

Sosiaalisesta elämästä on tullut internetin läpimurron jälkeen hieman haastavaa. Mutta kuten edellä
mainitusti näemme, yksinkertaistetkin ihmiset löytävät elämästä selviytymiskeinot. Niimpä aion toistaiseksi seilata sosiaalisen median vesillä ja otan kaikesta oleellisesta onkeeni. Tai takkiini.