torstai 23. huhtikuuta 2015

Blogi muutti

Blogi on siirtynyt kokonaan osoitteeseen http://blogit.kaksplus.fi/munakoisonijamina/. Jos seuraat blogiani bloggerin kautta, kannattaa vaihtaa seurantakanavaan uusi osoite :)

Kiitos kaikille tähän asti mukana pysyneille, toivottavasti olette kuvioissa vielä jatkossakin!

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kirppisturhautumista nyppääntyneiden alushousujen seassa

Viimeaikoina olen potenut kirppisturhautumista. En ole kyseisen asian vuoksi kovin montaa kertaa edes vaivautunut paikalle. Paikkakunnallemme avattiin uusi kirpputori jonne vuokrattiin pöytiä kahdeksi viikoksi yhden viikon hinnalla. Paikka oli loppuunmyyty ja aivan täysi. Kun kaksi viikkoa oli kulunut, joka toinen pöytä oli tyhjä ja nekin missä jotain myytiin näytti nuhjuiselta sekä vanhanaikaiselta. Kirpputorin mukava kahvila ja lastenleikkipaikka houkuttelisi käymään mutten kertakaikkiaan jaksa katsella ylihinnoiteltuja nukkaisia pikkuhousuja enkä valitutpalat kirjasarjaa pöydästä toiseen. 

Niimpä paikkakuntamme kirpputorivetonaula vetää kaikki myyjät sekä ostajat. Sen seurauksena tarjonta on surkeasti huonontunut. Kuvittelevatko ihmiset että rikkinäiset lastenvaatteet, loppuunkävellyt kengät ja muotonsa menettäneet ihonväriset rintaliivit menevät kaupaksi vain siksi että kirpputorin maine on hyvä? Kerran näin myynnissä jopa niitä kestopikkuhousunsuojia joista olen aiemmin vauhkonnut kierrätyksen nimissä. Eikä siinä mitään, mutta NE OLIVAT TAHRAISIA! Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Eikö kierrätyksellä ole mitään rajaa? 

Toinen raivostuttava seikka on maksimaalisen hyödyn tavoittelu. Ihan tavallisille nukkaisille sekä paljon käytetyille vaatteille laitetaan naurettavia hintoja. En missään tapauksessa suosi merkkivaatteiden ostoa, me ostamme kaikenlaisia kuteita. Mutta ihan oikeasti, jos haluaa vaatteilleen hyvän jälleenmyyntiarvon niin ehkä kannattaa sitten ostaa sitä MiniRodinia tai edes Miikkaria eikä yrittää nyhtää Lindexin haalistuneesta pisunpolttamasta bodysta 8 euroa. 
Dublot. Siinä toinen. Eivätkö ihmiset käsitä että Citymarketissa uusi duplopaketti kustantaa 20 euroa? Silloin ei tarvitse tyrkyttää naarmuisia feikkiduploja samaan hintaan. Minä kyllä ymmärrän että on lama ja kaikkea mutta kai nyt tyhmäkin ymmärtää ettei ylihinnoiteltu kama mene kaupaksi. Seuraus on ainoastaan tavaran seisominen pöydissä sekä ostajien totaaliärsyyntyminen.

Kaikenlisäksi olen itsekkin kyynistynyt tähän touhuun. Hypistelin eräänä iltana kirppiksellä 6e maksavaa Meandin mekkoa joka oli uudenveroisessa kunnossa. Mietin kuumeisesti mitä vikaa siinä on. Luteita? Kosteusvaurioasunto? Koiperhosia? Olisi ollut synti jättää kolttu siihen joten maksoin, laitoin muovipussiin ja kuljetin sen kuin saasteen kotiin 90 asteen pyykkiin pesuohjeita uhmaten. Sen jälkeen pakastin. Älytöntä. Mutta oli aivan pakko sillä tälle ylihinnoittelulle tulee sokeaksi. 

Vastapainoksi avautumiselle muutama ihan hyvä kirppislöytö viimekuukausilta.
Lamppu. Edellinen hajosi joten tilalle löytyi 6 eurolla tämä. rakastan tätä.

Puinen potkuheppa. Raikas vastapaino potkuautoille. 5e

Tämä 6e Miikkari joka kävi raskaan puhdistusoperaatian vain hintansa vuoksi

Maatila otuksineen 3e

Brion  vedettävä puujuna 3.5 

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Blogitaivallus -katsahdus menneeseen ja tulevaan!

Olen kirjoittanut blogia tasamailleen 2 vuotta. Oikeastaan aktiivisemmin noin 1.5vuotta. Ensimmäisen postauksen kaikki alkoi munasta kirjoitin 6.5.2013. Sain ajatuksen kirjoittaa koska olin käsittämättömän tylsistynyt. Olin puuduttavan raskaana ja synnytystä edelsi puolen vuoden sairasloma joka johtui yliliikkuvista nivelistä joiden vuoksi selkäni taipui kuin rautalanka mahan painosta ja myöhemmin lukuisia sairaalajaksoja toi viikolla 24 alkanut hepatogestoosi. Oikein otollinen ajankohta aloittaa siis bloggaus.

Olen tarkoituksella pitänyt blogista pois lapseni sekä puolisoni nimet. Se vain tuntui luontevalta joten tyttäreni kantaa edelleen nimeä Koiso. En ole kirjoittanut tarkkoja asuinpaikkakuntatietoja enkä perheemme syviä vesiä. Bloggaus on minulle viihdettä enkä ole kokenut luontevaksi tehdä blogista omien tunteideni kaatopaikkaa. Sensijaan tämä on tunteideni puutarha. Kitkemättömiä rikkaruohoja muttei kompostia. Olen jakanut teille oman versioni synnyttämisestä, parisuhteemme koetinkiviä, riemullisen vauvavuoden ja siitä seuranneen sitäkin riemullisemman taaperovuoden. Olen tunnustanut teille käyneeni raskaana autossa pissalla suppilon avulla ja olleeni ensimmäisinä imetyskuukausina täysin latvasta laho. Alkupään teksteissä olen autuaan tietämätön blogimaailman ulkonäköetiketistä ja sen kyllä huomaa. En silti aio muokata vanhoja tekstejä esittämään nykyaikaa sillä ne ovat pala tämän blogin historiaa. Se mistä kaikki alkoi.

Blogi on antanut minulle paljon. Olen saanut valtavasti myötäelämistä lastenvaatehulluuden rajamailla keikkuessa ja valittaessa puolisoni ymmärtämättömyyttä. Minulle on annettu kullanarvoisia pyykkäysvinkkejä ja potiessani huonoäitisyndroomaa olen kokenut ettei äippä aina ole äipälle susi. Äippä voi olla myös pupu.

Bloggaus on täydellinen kotiäidin harrastus. Elämä pyörii vahvasti siellä kotona ja jos ei kotona niin ainakin lapsen ympärillä. Jopa lapsivapaat illat liittyvät lapsiperhearkeen koska se on nimenomaan lapsivapaa. Blogi on paikka johon voi hypettää sen kaiken vaippahurmion, lastenvaatehulluuden ja ne kaikkia raivostuttavat mielipiteet. Minne muualle voisi kuvata kavereiden rintoja, kuin tänne?

2014 Lokakuussa pääsin Kaksplussan blogiyhteisöön josta aukesi aivan uudenlainen maailma. Sain blogilleni kodin jonka myötä ystävystyin toisien bloggaajien kanssa. Vertaistuella on ollut suuri merkitys varsinkin silloin kun kommenttiboxi täyttyy shaibasta ja varsinkin silloin kun löytää oman postauksensa vauva.fi sivuston keskustelupalstoilta. Aina on joku saman kokenut. Blogipäivien myötä osaan olen päässyt tutustumaan livenäkin. Hurmaavia ihmisiä ihan jokainen.

Munakoisoni ja minä muutti matkalla nimeä hieman kompaktimpaan muotoon ja ulkoasukin on ajan saatossa kokenut kasvojenkohotusta. Sisältö on kuitenkin edelleen sama ja pysyy samana. Pari viikkoa sitten sain sähköpostin jossa minulle tarjottiin paikkaa Kaksplussan portaalista. Riemastuneena ja nöyrin mielin otin paikan vastaan. Niimpä tämän blogin Bloggerin taival on pian tullut tiensä päähän. Tähänastihan blogi on päivittynyt bloggeriin sekä kaksplussan puolelle. Jos siis luet tätä bloggerin alustalta, ja haluat seurata jatkossakin elämäämme, siirry lukemaan tänne. Jos kuitenkin blogin ylänurkassa näet kaksplussan logon tällähetkellä, blogin siirto ei aiheuta sinulle toimenpiteitä. Siirto tapahtuu lähiaikoina. Ihanaa kun olette pysyneet mukana <3



Lakuarvio ja hieman blogipäivästä!

Käväisin viikonloppuna Helsingissä tapaamassa muita bloggaajia Kaksplussan blogipäivän merkeissä. Päivä oli oikein onnistunut ja oli ihan mahtavaa nähdä taas tämän hienon yhteisön sekä portaalin bloggaajia. Päällimmäisenä mieleen jäi Cloettan esittely Xylitolin vaikutuksesta reikiintymiseen sekä Crocsin esittelijän karkin väriset kumisaappaat. Saattaa olla että sellaiset on aivan pakko hankkia Koisolle. Alla kuvassa Cloettan kevään uutuuksia. Varsinkin suolattomat pähkinät kannattaa ehdottomasti testata. Ihanaa mutusteltavaa.

Puolisoni ei ollut paikalla mutta silti hänelle jäi erityisesti mieleen Kouvolan laku joka löytyi lahjapussukasta monen muun herkun joukosta. Kysyin häneltä oliko laku hyvää (en itse pidä lakuista tai salmiakista) ja vastaukseksi sain analyysin jonka haluan jakaa muidenkin lakuystävien kanssa.

plussia:
- paketti on tavallista "jämäkämpi". Toisaalta ei varmaan säästä luontoa, mutta kiva fiilis.
- paketti tuo hyvin tuotteen esille.
tuoksu:
tuoksu on perinteisen lakritsan tuoksu.
maku: hieman säyseä lakritsi, joskin hyvin miellyttävän makuinen. Itse kun tykkään salmiakista enemmänkuin lakritsista, tämä menee oikein hyvin! makea, lakritsin ominaismaku on kuitenkin olemassa, ei niin kaakaoaromiin taipuva maku kuin normaalisti. aivan pieni eukalyptuksinen säväys mukana. aistikas makuelämys!
tuntuma: pehmeää ja tuoreen oloista, ei kuitenkaan tahmeaa. miellyttävä mussuttaa.
80g yksittäinen rulla on aika riittoisa pötkylä, joskin lakun voi, hyvillä mielin, yhtä kyytiä pistellä poskeensa!

Bloggauksen parasta antia on ehdottomasti ollut tämä yhteisöllisyys joka Kaksplussan myötä on tullut. Eipä sitä olisi bloggausta aloittaessa uskonut miten hienoihin ihmisiin blogien takaa saa tutustua. Verkostoituminen on kummallinen ja virallinen sana mutta liputan sen puolesta ja suosittelen jokaiselle! Voi yllättyä iloisesti.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Tunnista piilosyyllistäminen!


Piilovittuilun taitaa jokainen. Tuo jalo taito ei katso haaroväliä eikä korvien väliä. Mutta kaikilta ei luonnistukkaan piilosyyllistäminen! Sen osaa vain äidit. Jokainen jonka navan alla on kasvanut ihmistaimi, tietää mitä minä tarkoitan. Siltä varalta että termi on sinulle kuitenkin vieras, anna kun kerron!

Piilosyyllistäminen on sitä kun haluaa tuoda ilmi että toinen tekee jotain väärin muttei kehtaa sanoa sitä ääneen koska syyllistäminen on rumaa ja ruma käytös noloa. Useimmiten piilosyyllistäminen tapahtuu keskustelupalstoilla. Siellä on helppo seistä jalustalla kaikkitietävä sormi pystyssä (huom ei osoittelevasti ojossa, se on suoraa syyllistämistä ja täysin eri asia). 
Joskus piilosyyllistäminen on niin taitavaa että kohde ymmärtää tulleensa syyllistetyksi vasta paljon myöhemmin. Toisinaan piilosyyllistämisen huomaa kaikki mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään, sillä eihän toista voi syyllistämisestä syyttää jos suoraa syyllistämistä ei ole tapahtunut. Kieroa, eikö totta?

Tunnista piilosyyllistämisen muodot!

1. Kyllä lapsi oppii potalle ilman kirjoja ja kännykkäpelejä. Pottailun pitää perustua vapaaehtoisuuteen eikä lahjomiseen. 
Erittäin hyvin piilotettu piilosyyllistäminen. Otetaan esille fakta. Pottailun pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Ja samassa lauseessa vihjataan ettei kirjan kanssa tapahtuva pottailu ole vapaaehtoista. Kahden lauseen verran annetaan ymmärtää että joku toimii väärin jos opettaa malttamatonta lasta potalle kirjan avulla. 

 2.Minulla on muuten 5 lapsen kanssa kokemusta asiasta.
Tämä on piilosyyllistämisen ohella myös piilovaiennus. Eihän 5 lapsen äiti vaan voi olla väärässä? Ja jos voi, niin ainakin enemmän oikeassa kuin esikoislapsen äiti.

3. Kysyjä lataa facebookryhmään kuvan lapsensa ihottumasta ja kysyy mitä tämä on? Vastaus: Näyttää märkärutolta, itse olisin jo lähtenyt päivystykseen, enkä kyselisi täällä. Lasten kanssa pitää olla nopea.
Saman vastauksen yleensä saa jos kysyy lapsen yskästä/ripulista/kuumeesta/hampaan putoamisesta. Kysyjälle kerrotaan erittäin piilotetulla viestillä, että hän on välinpitämätön ja laiska koska ei lähde keskellä yötä viemään lasta sairaalaan näppylöiden vuoksi vaan julkeaa kysyä asiaa netistä. Aivan sama mitä kysyy, internet ei ole oikea paikka kysyä yhtään mitään kun kyse on lapsesta. Saikohan samanlaisia vastauksia 90-luvulla kun soiteltiin lankapuhelimilla naapureille ja kavereille kun mietittiin onkohan lapsella vesirokko vai nokkosrokko? Tuskin. Tätä piilosyyllistämisen muotoa harjoittavat eritoten kaverit. Jos haluaa sanoa mitä itse tekisi, miksei voisi sanoa "Minä veisin sairaalaan" ja se siitä.

4. Mitä hedelmäsosetta antaisin 5kk ikäiselle vauvalle kolmanneksi maistiaiseksi? -Vastaus: Itse  en antaisi tuon ikäiselle mitään soseita, 6kk täysimetystä kannattaa noudattaa.
Ja sitähän tässä kysyttiin. Oikein hyvä esimerkki piilosyyllistämisestä. Kerrotaan että alunperinkin aloittaja on vastaajan mielestä toiminut väärin antamalla mitään soseita 5kk ikäiselle. Ikävä vain että myöhäistä tuossa vaiheessa on kun on jo kahta sosetta maistatettu joten miksi vastata ollenkaan? Jotta saa piilosyyllistää.

5. Mikä liha sopii annettavaksi 10kk ikäiselle? Vastaus: Minä olen vegaani. Liha on murha. Lapsella pitää olla oikeus valita murhaako eläimiä. Se on vain minun mielipide.
Klassikko. Silloin kun tajuaa ettei voi mitenkään syyllistää huomaamatta ja varkain, lisätään lauseen loppuun "se on vain minun mielipide" fraasi. Lause jatkuu hiljaa .."ja sietäisi olla sinunkin mielipiteesi"

6. Mitä vaippoja käyttäisin kun peppu punoittaa vauvalla näistä nykyisistä pamperseista? Vastaus: Itse käytän vain muumeja koska ne ovat suomalaisia.
Tämä piilosyyllistämismuoto on kohtuullisen viaton mutta ärsyttävä. Miten Suomalaisuus liittyy punaiseen pyrstöön? Ei mitenkään. Mutta onhan suomalaista käyttävä aina vähän parempi äiti. Jos sinulla on tapana harrastaa Suomalaisten tuotteiden mainostamista, tee se siellä missä se liittyy asiaan, esim "Mitä vaippoja käytät" -kysymyksessä.

7. Parkkeerasin auton ja sain parkkisakon. Nyt harmittaa. Vastaus: Mä niiiiiiin inhoan ihmisiä jotka parkkeeraa minne sattuu ja sitten ne autot on pelastusteillä tai invapaikoilla. Välinpitämättömyyden huippu. Enkä tietenkään tarkoita sua <3 peace and love
Etpä. Ei vaadi selityksiä.

Oletko syyllistynt piilosyyllistämiseen? Älä huoli, niin minäkin olen. Me kaikki olemme. 






keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Mitä ihmettä?! #Oikeanainen

Miten on voitu tulla siihen, että naiset joutuvat todistelemaan olevansa oikeita naisia? Miten maailma on voinut muuttua niin kummalliseksi että ulkopuolelta yritetään määrittää millainen on oikea nainen? Thaimaassa ladyboyt kantavat  naiseutensa ylpeydellä mutta Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa tarvitaan isoja kamppanjoita jotta saadaan jyrättyä omituinen mielipide siitä mikä on naisellista ja millainen on oikeanlainen nainen. Suomessa paksusti meikattu sekä naisellisiin vaatteisiin pukeutunut nainen on huora ja tummansinisissä työvaatteissa meikittä kuorma-autoa ajava nainen on rekkalesbo. Ilmeisesti ollakseen oikea nainen ilman nimittelyä, pitää olla jotain tältä väliltä. Mielellään keskeltä.

But I’m a human not a sandwich -blogin Iina aloitti suuren suosion saaneen #oikeanainen haasteen jokunen päivä sitten. Mietin hetken voinko osallistua koska en ole ikinä epäillyt ettenkö olisi oikea nainen. Olen miettinyt kelpaanko maailmalle yksinkertaisena, puolisolleni paksuna, lapselleni äitinä jne. Mutta en ole tullut ajatelleeksi kelpaanko naisena. En tiedä miksi se ei mielessäni ole käynyt mutta nyt on korkea aika pohtia tätäkin asiaa.

Kun tällainen haaste saa näin suuren suosion, se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa; sitä että oikeus olla oikea nainen millaisena naisena vain ei ole itsestään selvää. Miten se on mahdollista? Miten kertakaikkiaan tässä suvaitsevaisuuden valtakunnassa voi olla mahdollista että media ja toiset ihmiset voivat määritellä jonkun naiseuden esimerkiksi ulkonäöllisin perustein? Jos olet liian laiha ja sinulla on liian pienet tissit, et ole tosinainen. Jos pukeudut "väärin" etkä meikkaa, et ole naisellinen. Jos olet rehevä ja sinulla on liian isot tissit sekä vielä uskallat sanoa itseäsi naiselliseksi, olet wannabetosinainen.

50-luvulla naiseuden määritteli se mitä housuista löytyy. Ilmeisesti nykyaikana naisen yrittää tehdä se mitä paidan alla pullottaa (tai ei pullota). Ei myöskään unohdeta kodin seinien sisäpuolta. Enää ei riitä pimppi, pitää olla myös oikean kokoiset rinnat, oikean kokoinen pyrstö ja oikeanlaiset harrastukset, elämäntavat sekä staili ollakseen oikea nainen. Naiseuden muottiin pitää mahtua. Puhumattakaan äitiysrepertuaarista. Kaikkihan tietävät että tosinainen imettää 3 vuotta, käyttää kestovaippoja (jopa omaishoidettavalla mummolla), tekee ruokaa 5 kertaa päivässä, silittää koko perheen vaatteet ja vaihtaa sisustusta 4 kertaa vuodessa.

70-luvulla poltettiin rintsikoita, otetaan mallia sieltä ja poltetaan 2015-luvulla naiseuden määritelmät!

Minä sheivaan 3 kertaa viikossa. Kengän numeroni on 36. Olen siis oikea nainen. Minä kampaan hiukseni päivittäin, meikkaan ja käytän yö -sekä päivävoidetta. Minulla on kaapissa 20 paria korkokenkiä ja Burberryn huivi. Olen siis oikea nainen. Kuppikokoni on isompi kuin kahvikuppi ja rakastan shoppailua. Olen heteroavioliitossa ja minulla on lapsi. Pelkään kuollakseni hämähäkkejä sekä hiiriä. Olen siis oikea nainen. #oikeanainen. Tottatosiaan.

Inhoan minihameita. Olen silti oikea nainen. En voi sietää jättimäisiä korvakoruja enkä käytä hajuvesiä. Se ei tee minusta vähempää naista. Joskus tukkani on niin takussa että sen selvittämiseen tarvitsee sakset. Toisinaan lainaan mieheni deodoranttia ja tunnen oloni kotoisaksi. Ja varsinkin naiselliseksi. Pyykkivuoreni hakee vertaistaan ja vihaan pyykinpesua. Sama juttu silitystä odottavien vaatteiden kanssa. En tykkää myöskään lattioiden pesusta enkä ole minkään sortin kodinhengetär. Olen silti oikea vaimo. Pukeudun kotona puolisoni boxereihin ja t-paitaan. Carrie Bradshawkin teki niin. Ja hän vasta oikea nainen olikin! En osaa solmia kravattia enkä keittää riisipuuroa. Myöskin stringit katoavat sinne jonnekkin minun jalassani. Minä olen tällainen Nainen. Jos naiseus määriteltäisiin edellämainittujen asioiden perusteella, puolisoni olisi homo.

Kuva on jäätävällä tavalla otettu alaviistosta surkealla perseenkohotuslinssillä mutta koska kyseessä on #oikeanainen postaus, en edes photoshopannut! Ugh, olen aito.
Iinan ohjein: Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. 

Haasteeseen on osallistunut mm Kun äiti kelaa ja Lapsellista




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lapsimessut Suomalaisten lastenvaatemuodin Milano

Lapsimessut ovat aivan varmasti lastenvaatehullujen, merkkivaateuskollisten ja pukeutumisleikkejä lasten kanssa harrastavien äitien vuoden päätapahtuma. Niin myös minun. Näitä on odotettu vuosi. Tunsin tosin itseni lasten leikkipisteessä hieman lastenvaatteista outiksi sillä en ollut tajunnut pukea lastani lapsimessuille merkkivaatteisiin. Pienellä koikkelehtimis ja pallopelipisteellä minun lapseni oli ainut jolla oli päällä perus Lindexin vaatteet kun muut konttasivat ja ryömivät Miikkareissa, Noshissa ja Gukkuussa. Onneksi kestin sen kuin mies. Ensivuonna täytyy varustautua paremmin merkkivaatteiden pyhään keskiöön.

Lähdin seitsemältä ajelemaan kohti Messukeskusta ystäväni kanssa. Aika oli kuultanut jotain edellisvuodelta sillä olin unohtanut blogipassin sijaitsevan eteläisellä sisäänkäynnillä ja parkkihalli on pohjoisella sisäänkäynnillä. Niimpä lapsimessut starttasivat meidän osalta messukeskuksen ympärijuoksulla ulkokautta ja eri ovien etsimisellä kompassin kanssa. En ymmärrä miksi ovet nimetään ilmansuuntien mukaan, ei kukaan tiedä nykyään missä suunnassa on eteläinen! Emme ehditeen mediakierrokselle jonne ilmottauduimme, se aika meni kartanlukuun.

Ajelehdimme messukeskuksessa odottaen messujen alkua. Jokapuolella oli autiota ja tyhjää. Näytteilleasettelijat valmistautuivat karkinvärisissä kojuissa tuhansien ihmisten ryntäykseen. Gugguu ja Meandi pistivät silmään. Niiden ympäristössä kuhisi kuin muurahaispesässä. Messut olivat hädintuskin alkaneet, eikä Gukkuun pisteessä ollut toivoakaan että pääsisi edes nuuhkaisemaan alehuppareita. Onneksi en ole Gukkuufani joten emme edes yrittäneet sekaan.

Ystäväni vitsaili messuhintojen tarkoittavan +15prosenttia ovh:sta. Näillä messuilla se ei pitänyt paikkaansa. Miikkarit maksoivat 15e/kpl ja monissa tuotteissa oli alennus vähintään 20prosenttia. Edellisen kauden yksittäiskappaleet myytiin pilkkahintaan.













tiistai 7. huhtikuuta 2015

Rakkaudesta rintoihin!

Moni blogi tulee varmasti sauhuamaan tällä viikolla tästä samasta aiheesta. Nimittäin tisseistä. Maisa Torppa kertoi iltalehdessä kuinka naisella on oltava isot tissit ja pienet tissit ovat miehille sama kuin syöttäisi heille inhokkiruokaa viikosta toiseen!

No minulla on onneksi isot tissit. Ei mitään inhokkiruokaa vaan oikeat lehtipihvit. Nimittäin suuret ja lättänät. Ohuet ja epämääräisen muotoiset. Oikeat kesäkurpitsat, herkulliset ja puolisoani luokseen kutsuvat!

Näillä ihanilla riipuskoilla on saatu paljon iloa makuuhuoneessa, Niillä on kerätty tiiviisti paketoituna tissiliiveihin runsaasti huomiota viihde-elämän puolella ja mikä tärkeintä; ne ovat ruokkineet lastani 1v8 kuukautta. 

Astuessani alttarilla avioelämään, ne olivat ahdingossa korsetin syövereissä ja lapsentekohommissa ne hersyivät riemullisina valtoimenaan. Synnytyslaitoksella nuo kaksi mollukkaa kiristelivät täpötäynnä imetystoppia sekä 6kk täysimetyksen aikana ne vihastuttivat kanssaravintoloitsijoita ja kauppojen vartijoita.

Olenkin joskus kertonut kuinka riippurintojen määritelmä testataan. Pistetään siis kynä tissien alle ja jos kynä tippuu, tissit eivät roiku. Minun tissieni alla pysyy tukevasti paikallaan kynä jos toinenkin. Ne eivät ole pienet, mutta eivät myöskään varmasti täytä rouva Torpan vaatimuksia tosinaisen tisseistä. Mutta minä rakastan niitä. Ja minun puolisoni rakastaa niitä.

Oli rinnat sitten pienet kuin mandariinit, suuret kuin melonit, roikkuvat kuin huonosti nukutun yön jälkeiset silmäpussit, niiden pitää olla itselle rakkaat. Ja kun ne ovat itselle rakkaat, ne ovat myös puolisolle rakkaat. Rintoja voi korjailla, kohottaa ja täyttää. Siinä ei ole mitään väärää. Mutta sitä ei saa tehdä kelvatakseen maailmalle. Veitsen alla tai päällä, rakastetaan daisojamme varauksetta, oli niillä imetetty tai ei, ne ovat hellät tunteemme ansainneet!

Haluan haastaa bloggaajat kirjoittamaan rakkaudesta rintoihin! Ihan minkätahansa näköisiin rintoihin. Iltalehden otsikot rakastettavista yhdenlaisista rinnoista ei saa jäädä naisten päällimmäiseksi ajatukseksi siitä millaisia tissien pitää olla! 

10 rohkeaa ystävääni lähti mukaan näyttämään rinnat joita rakastetaan! Rakastathan sinäkin omiasi?
Otto kertoi ihanasti Akkavallassa Rakkaudesta vaimonsa rintoihin! Lähde sinäkin mukaan viemään rakkauden sanomaa! Mukana myös 47 palasta ja Kadun aurinkoisella puolella bloggaajan Oodi tisseille.


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Miksi lapsille syötetään roskaa?

Luulisi, että eläessämme 2015-lukua, tiedostaisimme jo miten tärkeää ravinto on lapselle. Ja niinhän me tiedostammekin. Kaupat ovat täynnä terveellisiä vaihtoehtoja mutta silti se epäterveellinen lapsille markkinoitu roska hyppää silmille joka puolelta.
Koetin kerran hätäpäissäni etsiä matkaevääksi Koisolle jogurttia K-kaupasta. Pitkän silmäilyn jälkeen huokaisin helpotuksesta kun näin "vähemmän sokeria" vaihtoehdon. Nappasin purkin käsiini ja kipitin kassalle. Jonossa silmäilin tuoteselostusta ja huomasin siinä olevan sokeria tasan YHDEN GRAMMAN verran vähemmän! Siinä oli 10g sokeria, kun muissa normaaleissa vaihtoehdoissa oli 11g. Tunsin itseni petetyksi. Saako todella noin pienellä erolla laittaa tuommoisen maininnan? Kyllä olisi taas Eviralla töitä. Kävin viemässä huijausjogurtin takaisin hyllyyn ja otin maustamattoman jogurtin sekä sokerittoman pilttipurkin. Parempi kuin ei mitään. Isommista kaupoista löytyy Yosan täyttä marjaa jogurtit joissa ei ole lisättyä sokeria mutta kyllä niitäkin saa suurennuslasin kanssa hakea.

Jonkinverran tuottajat ovat heränneet onneksi yleistyvään sokerinvähentämiskamppanjaan, sillä pillimehujen kylkeen on ilmestynyt Stevia merkintä. Makeutettuja pillimehuja. Puolet vähemmän sokeria. Johan on markkinat. Ei se ongelma mielestäni ole se yhden pillimehun sokeriannos. Eiväthän pillimehut kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon joten itse olen vakaasti sitä mieltä että sokeri sokerina sillointällöin mutta arkipäiväisessä käytössä sokeria ei tarvitse eikä saa olla jokapaikassa, esim niissä välipalajogurteissa. Diabeetikoille varmasti sopivia mutta esimerkiksi muutaman kahvilan valikoimassa Steviamehut olivat ainoat tarjolla olevat pillimehut.
Miksi ihmeessä sokerittomat versiot kiipivät herkkuhyllyille mutta päivittäistavaroita ei huomioida juuri ollenkaan? Jopa leivässä on sokeria. Piilosokeria jokapuolella! Noh se sokerista.

Minä olen niitä äitejä joita ajatus päiväkodista ahdistaa. Jos Koiso olisi päiväkodissa, henkilökuntaa ahdistaisi ajatus minusta. Vältän sitä vaihtoehtoa viimeiseen asti. Suurin syy on varmasti ideologia lapsen hoitamisesta itse. Mutta osasyy on myös ravinto. Haluan itse vahtia mitä tyttäreni syö. Ravinnon laadulle ei useinkaan voi mitään. Ymmärrän kyllä säästöt vaikka tässä kohtaa säästetään väärästä päästä, mutta esimerkiksi Lautasmalli päiväkodeissa on ihan puppua. Sitä ei edes yritetä. Lapset mättävät tyhjää hiilarihöttöä lautasellisen, välipalaksi sokerikiisseli ja sitten ihmetellään kun desipelit ovat kaakossa ja lapsiakin väsyttää. Ihme.

Tuosta lautasmallista stressasin itsekkin alkuun Koison alkaessa syömään kiinteitä. Mutta loppujenlopuksi sen toteuttaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Puolet lautasesta olisi hyvä olla kasviksia. Mitään fetasalaattia Koiso ei suostu syömään joten ratkaisuja piti etsiä muualta. Meillä siis puolet lautasesta yleensä täytetään keitetyillä porkkanoilla, maissilla, wokkivihanneksilla, tomaateilla, kurkulla, paprikalla, porkkanaraasteella jne... Ei se tietenkään joka ruoalla onnistu eikä Koiso ihan joka kerta edes syö niitä kasviksia mutta toivon että tätä kautta tottumus terveelliseen ruokavalioon käy helpommin. Ainakin tulee esimerkin voimalla pidettyä kiinni omasta painonpudotushaasteesta, sillä ei niitä maisseja voi itsekkään unohtaa kattilaan jos haluaa jotain niistä lapselleen opettaa. Riittää että iso takapyrstö kertoo ettei tarpeeksi ole porkkanat itselle aina maistuneet

Mutta en minä täysin ehdoton näissä asioissa ole. Jos menemme kahvilaan, Koiso saa keksin. Jos kaveri juo piknikillä pillimehua, saa Koisokin pillimehun. Tarkoitus ei ole että meidän lapsi juo lämmintä vettä kun toisilla on kädessä limppa. Kotonakin herkutellaan välillä esimerkiksi letuilla jäätelöllä. Pääasia ei ole kaiken kivan kieltäminen vaan kun ravinnon runko on kunnossa, sinne mahtuu niitä hetkittäisiä pillimehuja joita ei tarvitse myrkyttää makeutusaineilla.
Tuntuuko hankalalta keksiä sokerittomia välipaloja? Tässä hieman vaihtoehtoja: 

Maustamaton jogurtti/viili+soseutettua banaania/omenaa
Talkmuroja+maitoa+Soseutettua hedelmää tai paloja
Puuro+soseutettu hedelmä+maito
Apinaeväs (ohje esim täältä)
Banaaniletut
Suolaiset muffinsit (ohje) sisältö muokattavissa
Smoothiet 
Kaikkea voi lisäksi mixata erilaisilla marjoilla.

Entäs ne kasvikset lautasentäytteeksi? Meillä maistuu seuraavat:

Wok-vihannekset. Itse pilkotut ja valmiit pussit. Wokataan pannulla.
Uunikasvikset. Uunipellille esim porkkanaa, bataattia, punajuurta ja paprikaa. 200c+40min
Raasteet. Porkkana/kaali/punajuuri
Vihanneslohkot; Minitomaatit, kurkut, paprikat, avokado, kesäkurpitsa...

Aina sen vihanneksen ei tarvitse olla selkeästi erotettu pääruoasta. 
Lasagne kesäkurpitsalevyistä
Moussaka runsaalla kesäkurpitsalla
Täytetyt ruisletut kasvistäytteellä
Parsapyörykät
Kasvissosekeitto

Tässä hieman esimerkkiä meidän lemppareista. Mitään uskontoa ei tästäkään tarvitse tehdä. Jos se mustaherukoista tehtävä kiisseli on kammottavan hapanta jonka ajattelit tarjota uunipuuron kanssa, lisää siihen sitä sokeria. Ei lapsi siitä pilalle mene kun pääpiirteet ovat kunnossa!

Meillä synttärit eivät ole sokerittomia. Fanaattiseksi minusta ei ole. Vaikka fanatismissa kyllä on kadehdittavaa päättäväisyyttä. Jos kuitenkin sokeritonta herkkua kaipaa juhliin, ehkäpä cakepopsien kaveriksi, voi kokeilla vaikkapa tämmöistä. Ohjeen löydät ihastuttavan inspiroivasta Frutti di mutsi blogista!
Kuva Frutti di mutsin blogista






sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Turha valittaa jos ei viitsi edes äänestää

Eduskuntavaalit kolkuttelevat ovella. Tylsä iltapäivälehtiä täyttävä tapahtuma jonka hyöty on puhdas nolla. Mikään ei kuitenkaan muutu. Äänestyspäivänä käydään lähipizzeriassa pizzalla, minnekkään muualle ei voi lähteä koska äänestämään kipittävät köyryselkäiset mummot ruuhkauttavat liikenteen. Herrat tiputtavat äänestyskoppaan kullanhohtoiset lippunsa ja kas, taas korkeimmalla pallilla seisoo kokoomus ja leikkauslistan ensimmäisenä lapsilisät. Sitten itketään ja valitetaan keskustelupalstoilla miten hallitus on surkea, eduskunta täynnä porvareita ja Suomeen syntyminen ei enää ole lottovoitto vaan lähinnä osaketappio.

HERÄTKÄÄ NUKKUVIEN PUOLUE, SEN EI TARVITSE MENNÄ NIIN!

Koska ihmiset tajuavat että jos äänestää eduskuntaan ihmisiä jotka oikeasti ajavat ensisijaisesti perheiden asioita ja puolueita jotka ovat oikeasti saaneet edellisillä vaalikausilla aikaan lapsiperheille hyviä muutoksia, voi jotain muuttua! Eduskunnassa istuu vuodesta toiseen samat naamat. Ministerivalinnoissa piiri pieni pyörii ja samat keltaisen lehdistön vaalivalehtelijatpalstoilta tutut naamat pääsevät kerta toisensa jälkeen eduskuntaan uudestaan. Ei väliä vaikka olisi huijannut vaalirahoissa tai nimittänyt köyhiä apinoiksi, aina pääsee uudestaan 4000e palkoille. MIKSI?

Siksi koska äänestyskopilla käy vuodesta toiseen samat äänestäjät joilla on vakijonaama jota äänestetään. Vaihtuvuus ei ole kovin suurta. Istuvilla kansanedustajilla on lisäksi vuosien edustajuuden ansiosta isot vaalibudjetit ja näin mahdollisuus järjestää valtavia näkyviä kamppanjoita. Siksi ihmisten pitää herätä! VARSINKIN LAPSIPERHEIDEN. Etsikää ehdokas joka ajaa parhaiten teidän perheenne etua, ja lähtekää vaalipäivänä liikkeelle! Hukkasitko äänestyslipunkin? Ei haittaa, henkkarit riittävät.

Jos 2015 vuoden vaalit saisivat aikaan sen että eduskuntaan pääsisi uusia edustajia, ihmisiä joille lapsiperheet ovat sydämmen asia, ihmisiä jotka ovat itsekkin perheellisiä, ei leikkauslistan kärjessä komeilisi välttämättä lapsilisät tai opintotuki. Valtion talous on sotkussa ja joku kärsii aina kun sitä lähdetaan korjaamaan, mutta me lapsiperheiden vanhemmat voimme äänestämällä vaikuttaa siihen, mistä suunnasta leikkaukset tehdään. Miksikö luulen että nimenomaan meidän äänillämme on väliä? Koska tilastollisesti suurituloisemmat ja keskiluokan yläpäässä olevat ihmiset äänestävät. Nuorempi ikäluokka äänestää vähemmän. Joten nyt jos me alle kolmekymppiset kipitämme vaaliuurnille sankoin joukoin edessä on muutos! Tämä on haaste! ÄÄNESTÄKÄÄ!

Etsikää ehdokkaanne vaalikoneesta http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/ ja tehkää jotain tulevaisuuden eteen. Lopetetaan valittaminen eduskuntavaaleihin asti. Jos mikään ei edelleenkään muutu ja samat naamat tuijottavat meitä kympin uutisista, jatketaan valitusta.

Levittäkää äänestämisen tärkeyttä kaveripiirissänne, raahatkaa täysi-ikäiset lapsenne mukaanne äänestämään, täyttäkää facebookseinänne vaalimainoksilla kunnollisista ehdokkaista, jakakaa tätä postausta, tehkää omia postauksia, tehkää mitä vain jotta kansalaiset tajuavat itse valitsevansa päättäjät tähän maahan!

lauantai 4. huhtikuuta 2015

Korkeasaari ei kesää kaipaa!

Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi, että Korkeasaareen voi mennä muulloinkin kuin kesällä? Minä en. Yksinkertaisena maalaisihmisenä joka asuu auttamattomasti kehäkolmosen ulkopuolella, luulin Korkeasaaren olevan samaa luokkaa Linnanmäen ja Särkänniemen kanssa. Vain kesäkäytössä.

Vaan olin väärässä. Kiitos jälleen kerran Facebookin, törmäsin Korkeasaaren pääsiäissaaritapahtuman mainokseen. Suuntasimme hetken mielijohteesta kohti Helsinkiä. Autolla mennen ikävä pieni ero kesään oli tietenkin saaren lautan puuttuminen. Auto jäi kohtalaisen pitkälle ja päästäkseen perille taaperrettiin askel jos toinenkin. Onneksi rattaat olivat mukana. Pitkän automatkan päätteeksi Koiso tosin ei halunnut niihin istahtaa.
Lipun hinta oli 12euroa ja alle 4v ilmaiseksi. Pohdin mielessäni, mahtaako olla rahan väärtti, kaikki otukset lienevät talviunilla tai ainakin pesäkolossa kylmää paossa. Olin väärässä. Mitään pääsiäiseen liittyvää tapahtumaa en havainnut mutta ei se menoa haitannut. Unohdin että mitään tapahtumaa edes oli sillä jokapuolella oli virkeitä murmeleita käyskentelemässä ympäriinsä. En ole koskaan nähnyt esimerkiksi Leijonia niin aktiivisina. Ne tulivat aivan aidan viereen ja Koiso pääsi ihastelemaan vain muutamankymmenen sentin päästä. Myös karhut, lumileopardi, apinat ja lukuisat muut eläimet olivat seurustelevalla tuulella. Luulen että kevään viileys piti eläimet virkeinä eivätkä ne vain lekotelleet siestalla.



Yllätyin miten innoissaan vajaa 2v lapsi voi eläintarhassa olla. Erityisesti Trooppinen Amazontalo oli ihastuttava. En muista sitä omasta lapsuudesta.  Trooppiseksi ilmastokseksi tehty sisätila oli kostean kuuma ja siellä oli matelijoita, lintuja vapaana, magnusteja, krokotiileja jne. Aivan ihastuttavaa. Koiso koki selkeästi yhteenkuuluvuutta kamelien kanssa ja olisi kovin mielellään mennyt antamaan pusun tiikerille.
 Ruuhkaa ei ollu, oikeastaan aika tyhjää. Oli ihanaa päästä ihastelemaan eläimiä kaikessa rauhassa ilman tungosta. Aiomme ehdottomasti mennä Korkeasaareen jatkossakin kesäsesongin ulkopuolella! Käykää ihmeessä Korkeasaaressa ympäri vuoden! Vai oletteko jo käyneet? Olenko vain myöhännäisherännäinen?


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Ilonpilaajan kodissa raikuu nauru

Sain paljon palautetta edelliseen postaukseeni koskien virpomisen kieltämistä. Minä olen nipottaja. Natsimutsi. Ilonpilaaja. Tekopyhä. Kaiken kivan kieltäjä. Arvatkaa mitä? Meillä ei myöskään kaiverreta Halloweenina hirviökurpitsoja eikä vappuna laiteta päähän välkkyviä pirunsarvia. Ei vaikka Koiso kuinka pyytäisi.  Ja ihan vain koska minä en tykkää niistä. Järkyttävän itsekästä kasvatusta. Nykyaikana suomitaan vapaan kasvatuksen tuloksia (ja syystä) mutta selkeästi myös omista näkemyksistä ja arvomaailmasta kiinni pitäminenkin on väärin. Absolutely wrong.

Mitä meillä sitten saa tehdä? Saako mitään? Saa. Vappuna saa pukeutua miksi tahansa otukseksi maan ja taivaan väliltä. Helvetti ei tosin mahdu siihen väliin joten demonit ovat kiellettyjä. Pääsiäisenä meillä saa etsiä piilotettuja suklaamunia  ja joulunakin tulee lahjoja.


Meille saa Koison kasvaessa tulla niin paljon kavereita leikkimään kuin hän haluaa pyytää. Meille saa tulla yökylään ja meillä saa kavereiden kanssa leipoa pipareita ja syödä niitä kaakaon kanssa välipalaksi.
Koiso saa pomppia kuralätäköissä niin paljon kuin ikinä haluaa. Ulkovaatteet saa sotkea niin kuraisiksi kuin se ikinä vain onnistuu ja jäämäkeä saa laskea vaikka maa vähän pilkottaisikin alta. Haalari saa kulua pyrstöstä, ei haittaa. Meillä pääsee Eläintarhaan ja Linnanmäelle. Kesällä ollaan paljon uimarannoilla ja tehdään piknikkejä perhepuistoon.


Meillä saa syödä sormin, saa lusikoida maitoa lasista ja saa hämmentää äidin kanssa kastiketta hellalla. Meillä saa soittaa soittimilla niin paljon kuin sielu sietää, silloinkin kun äiti ei jaksaisi kuunnella. Meillä saa hullutella, hassutella ja nauraa, sydämmensä kyllyydestä.

Kodissamme raikaa nauru ja elämänmakuinen meno. Joka päivä. Silloinkin kun arki on kurjaa ja kaikilla on norovirus.


 Joskus mietin, jääkö lapseni jostain paitsi kun ei saa katsoa päivisin tuntikausia televisiota tai mennä virpomaan. Tuleeko hänestä onneton jos hän ei usko Joulupukkiin? Niinä hetkinä, minä katson Koisoni lähes aina nauravia kasvoja ja hersyvää lapsen olemusta ollen aivan varma, ihan satavarma että lapseni on onnellinen.

                 Onnelliseksi ei tee se että tekee mitä pitää, vaan se että pitää siitä mitä tekee.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Virpominen -Ei tule tapahtumaan!

Pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia, ja niin lähestyy palmusunnuntaikin. Suomessa on tapana, että oven taakse ilmaantuu lapsia pukeutuneina pääasiassa noidiksi tai noitien kissoiksi. Sitten heilutellaan koristeltuja pajunkissoja ja saadaan munia. Ihan kiva idea.

Minä en käsitä tätä ollenkaan. En sen enempää kuin Halloweeniakaan. Noidat luovat minulle negatiivisen mielikuvan. Esimerkiksi Milla Magia: Ilkeä bich josta kukaan ei tykkää. Noita-akka on yleensä juuri se vaimo joka ei päästä miestään baariin ja noitia poltettiin 1600-luvulla roviolla. 
En missään tapauksessa voisi kuvitella pukevani lapsiani noidiksi. En missään tapauksessa. Sama kuin pukisi 3 vuotiaan justiinan puliakaksi tai demoniksi. Ainiin, Halloweeninahan lapset kipittävät pirunsarvet päässä päiväkodeissa ja kerhoissa. Mutta ei mennä nyt siihen.

Koko virpomiskulttuuri on mielestäni epäiyttävä. Alunperin se lähti siitä, että naapuruston lapset kävivät toivottamassa naapureilleen onnea ja terveyttä. Ortodokseilta lähteneen perinteen mukaan pajunoksat siunattiin ja niiden uskottiin tuovan terveyttä ja karkottavan pahan. Miten noidat siihen liittyvät?
Miksi pitää pukeutua ja lähteä kerjäämään karkkia? Ajatus siitä että lapseni kipittelisi ympäri kyliä vierailla ovilla olisi epämiellyttävä. Ainahan sitä voi mennä virpomaan tuttujen oville ja mummolaan. Mutta en minä pidä siitäkään ajatuksesta. Pääsiäinen on meille kristillinen pyhä johon kuuluu tiput ja pääsiäismunat. Rairuoho ja pääsiäislammas. Pääsiäispupukin saattaa käydä piilotteemassa munasia sohvan alle. Mutta ei noidat eikä epämääräiset

munakierrokset. 

Jos palmusunnuntaina ovikellomme soi, avaan toki ja annan pikkunoidille pääsiäismunia virpomisoksaa vastaan. Olen minä sentään kohtelias. Eihän se lapsien vika ole että heidät on noidiksi puettu tai että minä ajattelen noidista ja pääsiäisestä eritavalla kuin heidän vanhempansa.

Jos yksi tämmöinen "puetaan lapsista kamalia otuksia päivä" on oltava, eikö pääsiäinen voisi riittää? Miksi on oltava myös halloween ja omituisesti suomeen saapunut trick/treat kiertely? Amerikkalaista hapatusta kerrakseen. Ja minä ihan oikeasti rakastan amerikkalaista hapatusta, sinkkuelämää, Sophiekirahvit, Raskausmahakakut... Täydellisiä. Mutta rajansa kaikella. 
Todennäköisesti tulee se päivä kun lapseni haluaa lähteä tähän noitavouhotukseen mukaan. Saatan päästää hänet mummolan ovelle sulkapajunkissojen kanssa mutta noidantamineet ei tule kysymykseenkään. Ei edes noidan kissan. Koiso saa pukeutua korkeintaan pääsiäistipuksi. Ehkä myös munakoisoksi. Sitä mieltä minä olen palmusunnuntaista. 


torstai 26. maaliskuuta 2015

Rokkikukko kiekuu! Suurperheen polttoaineenkulutus n.25L/100km

Postaussarja kohta viiden pojan värittämästä arjesta saa jatkoa! Paljonko teidän perheessä juodaan maitoa?

                                                          Rokkikukko kiekuu!
                                      Suurperheen polttoaineenkulutus n.25L/100km

Kun on pyöritettävä kohta seitsemän henkinen perhe, tulee jossain vaiheessa väkisinkin mieleen oman lehmän osto. Maitoa nimittäin kuluu ja sitä sitten kuluukin aivan sikana! Meidän perheemme maidonkulutus lukemat huitelevat tuolla 25-litran tietämillä viikossa, eli siis normaalin jenkkiauton kulutuksen verran. Voinko siis pönkittää omaa itsetuntoani ja amerikanraudan puutosta kertomalla perheemme maidon kulutuksen olevan suurempi kuin monella muulla?
Perheemme pitää myös kovempaa ääntä kuin moni pienempi perhe. On ukuleleä, kitaraa, huuliharppua, hälinää, kongo-rumpuja ja tietysti TV:n täytyy pauhata jatkuvasti. Myös tässä mielessä suurperheily on kuin Amerikanraudan omistus.

Eli käsitelty on siis jo kulutus, meteli... Mitä on vielä jäljellä? Ympäristöhaitat?

Noh... Jos ei muuten niin todellinen ilmastonmuutos ainakin syntyy kun saapuu kotiin raikkaasta ulkoilmasta ja jo eteisessä vastaan tulvahtaa valtaisa uroksellinen jalkahien haju. Välillä sitä miettii väkisinkin miten pienistä miehistä voi tulla jo niin miehekkäitä tuoksuja.
Perheemme rakastaa maitoa ja autoja! Tällä hetkellä pienin mies talossa aloittaa päivän ja lopettaa päivän sanomalla ”auto” tai vähintäänkin ”ralliauto”.

Suurperheen elämä on siis kuin Amerikan autoilu; kallista, kovaäänistä ja paljon rahaa vievää... Mutta aivan helvetin hauskaa!

Ehkä myös tässä kuten Amerikan auton omistamisessa naapurit ovat lopulta vain kateellisia.
                                               -Rokki-kukko-



tiistai 24. maaliskuuta 2015

Luonnollinen #naturel

Taikaliemeen pudonneita ihmelapsia blogista bongasin ajankohtaisen haasteen: #naturel. Tarkoituksena siis julkaista naamasta kuva joissa ei ole meikkiä. Mieleeni heräsi kysymys; Tarvitaanko todella nykyään tällaisia haasteita?

Kyllä tarvitaan. Nykyaikana on hämärtynyt kuva luonnollisuuden ja luonnollisen meikin väliltä. Nuoret tytöt näkevät jokapuolella luonnolliseksi meikattuja ihmisiä ja kuvittelevat että luonnonkauneus tarkoittaa ripsienpidennyksiä, kestopigmenttejä ja kuulasta ihoa. Ripsienpidennysten ansiosta ihmiset ovat jo herätessään meikattuja. Ajatelkaa nyt jos vaikka mies tapailee sattumalta vain naisia joilla on ripsienpidennykset, ja sitten sattuukin eksymään saunaan uuden tyttöystävänsä kanssa jolla niitä ei ole. Ihan varmasti miehen päässä saattaa vilahtaa ajatus "miksi tällä naisella on kitukasvuiset ripset?" Tai sitten minä vain ajattelen miesten ajattelevan liikaa.

Kestopigmennoinnit, ripsienpidennykset ja tatuoidut kulmat ovat kauniita. Ei sitä voi kieltää. Itsekkin haaveilen volyymiripsistä. Mutta minne on kadonnut luonnollisuus ja ajatus siitä että luonnollisuus on kaunista ja seksikästä itsessään eikä luonnollisuutta tarvitse välttämättä tehdä kaikensortin kommervenkeilla? Kuka enää kohta kehtaa lähteä uimarannalle ilman ripsienpidennyksiä ja huulien kestovärjäystä jos ilman meikkiä on valtaosalla ilman meikkiä mutta volyymiripsillä ja kestoposkipunalla.

Kuulin kerran uimahallissa pienen lapsen kysyvän äidiltään minua osoittaen "miksi tuon tädin tissit roikkuvat". Minua huvitti. Valmistauduin pitämään luennon painovoimasta mutta äiti vei nopeasti lapsen saunaan. Ehkä tulevaisuudessa lapset kyselevät miksi tällä tädillä on niin alastomat ripset.

#Naturel

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Uusi postaussarja: Rokkikukko kiekuu -Crusoe haaksirikkoutuu neljän asuttamaan kolmioon

Tiedättekö, minusta 3 litran maitokassin kantaminen kotiin on aikalailla hartioiden päälle käyvää hommaa. Yksilapsisessa perheessä 3 litraa viikossa pelkästään lapsen maidoiksi on silti ilmeisesti verrattain vähän. Suurperheessä maitoa raahataan kotiin 25 litraa. Minusta kottikärrylisessä maitoa on jotain kiehtovaa. Onnekseni sain blogiini postaussarjan suurperheen kommelluksista Ja mikä kiehtovinta; sitä kirjoittaa isä! 
Ensimmäisessä osassa suurperheen Rokkikukko kertoo kuinka kaikki oikein alkoi:

                                                  Rokkikukko kiekuu
                                          Crusoe haaksirikkoutuu neljän asuttamaan kolmioon.

Elämään mahtuu paljon sattumuksia ja joskus jopa kohtalon johdattamia tapaamisia. Itse olen aina uskonut vahvasti sattumaan. Teoriani on nyt kuitenkin romuttunut tässä vuosien saatossa kun olen ajatellut taaksepäin iltaa, joka johtaisi todelliseen elämäni muutokseen. Jopa kaikkien elämäni arvojen päälaelleen kääntymiseen. 

Saavuin takaisin Suomeen Maailmanympäri-matkalta kesällä 2009. Sinkkumies, rock-bändin laulaja ja luulin olevani maailman napa. 
Lähdinkin siis loppukesästä pienelle kulttuurimatkalle Suomen Turkuun imemään itseeni lisää rock´ n roll vaikutteita ja nauttimaan suomen parhaasta bändistä. 
Tuolla reissulla keskellä pimeintä tanssilattiaa kohtasin tulevan avovaimoni. Hän näytti taivaalliselta; rakastuin. Pian selvisi että hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja ja minusta oli siis kovalla vauhdilla tulossa uusioperheen isä... Noh ei nyt ihan heti, koska itseään jumalana pitävän rock-kukon mieli ei tuolloin vielä ollut niin avoin suurperhe idealle kuin nyt.

Kesällä 2010 lähdinkin sitten kiertämään Kauko-Aasiaa 5viikon ajaksi. Karmea totuus paljastuikin jo menomatkalla lentokentällä... Ikävä oli aivan karmaiseva! 
Uudet maisemat, hajut, kuumuus ja paikallisia piinannut köyhyys muokkasivat minusta uuden ihmisen. Koti-ikävää vastaan taisteltuani palasin takaisin Suomeen ja päätin että tämä mikä ympärilläni on, on joka ihmisen unelma... Tai ainakin sen pitäisi olla. Ja siitä tulikin minun unelmani.

Perheeseemme kuuluu nyt neljä lasta ja viides poika tähän talouteen syntyy kesällä. 
Näihin vuosiin on mahtunut kaikenlaisia haasteita ja hauskoja kommelluksia, joten nyt kun niiden jakamiseen tuli mahdollisuus... 
Niin päätin pienen harkinnan jälkeen kirjoittaa niistä teille.

Kohti tuntematonta reppureissua ja internetblogien maailmaa!

- Rokki Kukko - 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Varastatko sinä kuvia?

Bloggaamiseen liittyy olennaisesti kuvat. Viimeisen 10 vuoden aikana valokuvaamisesta on selkeästi tullut muotiharrastus. Jo nuorilla tytöillä näkyy katukuvassa järjestelmäkamerat objektiiveineen ja lisäsalamoineen. Ja sehän on ihan mahtavaa! Nuoriso on löytänyt Ofeliapullon sijaan kouraansa järkkärin! Enää tuntoja ei pureta myrkynkatkuisiin hajustettuihin päiväkirjoihin joita isät hitsaavat auki kun avaimet on suutuspäissä nielaistu sisaruksen päästyä lukuapajille. Nykyään avaudutaan kaikelle kansalle, nimellä tai ilman. Bloggaajia löytyy kaikesta ikäluokasta. On 13-vuotiaiden hevosblogeja, 17 vuotiaiden valokuvausblogeja, äiti-ihmisten vauvablogeja, jauhopeukaloiden leivontablogeja, villien keski-ikäisten prostituutioblogeja sekä kaikenikäisten seksiblogeja. Ja kaikkea siltä väliltä ja hieman ylikin.

Bloggaaminen on tuonut mukanaan myös oheisilmiönä varastamisen. Nimittäin kuvien varastamisen. Monilla ei ole mitään käsitystä siitä, millälailla kuvia on lupa käyttää jos ne eivät ole omia. Mukaanlukien itseni. Olen joutunut perehtymään asiaan vasta ärsyttävän pedantin valokuvaajapuolisoni iänikuisen miesnalkutuksen kantautuessa yhä useammin ja useammin olkapääni yli. Koska myös minuun on tarttunut hentoinen Besserweisserluonne, raapustin kokoon kuvia koskevat lakipykälät ja säädökset. Tiedätkö sinä miten kuvia saa ja ei saa käyttää jos ne eivät ole omiasi?

Kerrataan ensin mitä tarkoittaa tekijänoikeus. Se on taiteilijan juridinen oikeus teoksiinsa. Tässä tapauksessa kuviin. Tekijänoikeus tarkoittaa siis sitä että taiteilijalla on vapaus päättää tuotteen levittämisestä, kopioimisesta ja julkaisemisesta. Jos otat kuvan ja laitat sen blogiisi, se on sinun. Minä saan näyttää sen ystävälleni omalta koneeltani mutten saa tallentaa sitä koneelleni ja levittää eteenpäin luvatta. En vaikka mainitsisin kenen teos on koska vain tekijällä on oikeus päättää levityksestä.

Pinterest/facebook/some ylipäätään
Mistään yllämainituista kanavista ei ole lupa ottaa kuvia jotka eivät ole sinun itse ottamia. Et saa ottaa Pinterestistä lupaa kysymättä edes Kaukaasialaisia pikkuleipäkuvia ja liittää niitä blogiisi "näitä aion tehdä huomenna" saatteella. Et vaikka liittäisit mukaan mistä kuva on otettu.
Sama koskee myös Facebookkia. Monelle tulee yllätyksenä, että suuren suosion saaneet memet ovat myös laittomia ellei kuva ole itse ottamasi tai ellei kuvan alkuperäinen ottaja ole antanut lupaa kuvan käyttöön. Päivi Räsäsen kuva jonka päälle onmukahauskasti kirjoitettu jotain pikkuvanhaa soopaa on siis laiton ellei iltalehden kuvaajalta ole kysytty lupaa kuvan käyttöön.

Verkkokaupat/verkkolehdet
Itselleni tämäkin tuli epämiellyttävänä yllätyksenä kun suunnittelin välikausivaatepostausta syksyllä. Verkkokauppojen valikoimista ei saa ottaa kuvia blogeihin ilman lupaa, ei vaikka kuviin laittaa linkin verkkokaupan sivuille. Yrittäjille voi laittaa sähköpostia ja kysyä lupaa kuvien käyttöön. Itse olen saanut kaksi kieltävääkin vastausta sillä joskus verkkokauppojen kuvat eivät ole heidänkään omia vaan maahantuojan jolta on lupa vain kyseisen firman sivuilla julkaisuun. Joissain verkkokaupoissa on medialle kuvapankki ja siellä uudet mallistot. Niitä on lupa käyttää. Usein kuulee ajateltavan että kuvien luvaton lainaaminen on verkkokaupalle vain ilmaista mainosta koska blogissa on linkki kauppaan. Mutta ei, varastamista silti.

Googlen kuvahaku
Noup. Kielletty sekin. Googlen kuvahaun kuvat voivat olla kenen tahansa, eivät Googlen. Ja vaikka ne olisivatkin Googlen, ei niitä silti saa käyttää luvatta.

Imgur/reddit
Luvatonta tämäkin. Hassunhauskat kuvaset on ladattu näille sivustoille ja lainmukaan jos kuvaaja ei toisin ole ilmoittanut, niiden kuuluu myös pysyä niillä sivuistoilla.

Valokuvaajan kuvat
Jos olet ostanut valokuvaajalta kuvia lapsestasi, valokuvaajalla säilyy niihin tekijänoikeus. Sinulla on levitysoikeus kuviin koska olet maksanut niistä, mutta et saa väittää niitä omiksesi. Kuvaajan nimi on hyvän tavan mukaista mainita. Valokuvaajan kanssa tehty sopimus kertoo oikeuksistasi tarkemmin.

Porsaanreikä
Porsaanreikiä ei ole. Edes muuttamalla toisen kuvan mustavalkoiseksi ja piirtämällä kuvan hahmoille peikkokorvat, ei saa kuvaan julkaisuoikeutta oman kädenjäljen varjolla. Tekijänoikeus säilyy kuvaajalla vaikka kuva olisi muutettu täysin erilaiseksi.

Mitä sitten saa käyttää?
Netti on pullollaan kuvapankkeja joissa kuvaajat ovat antaneet luvan käyttää otoksiaan. Osa on maksullisia, osa ilmaisia. Osa vaativat kuvan alkuperän näkyville, osa ei.
Medialle tarkoitettuja kuvapankkeja on myös lupa käyttää. Ja tietenkin mitä tahansa mihin on lupa on julkaisukelpoista. Luvan saa (tai ei saa) kysymällä. Nämä pykälät koskevat myös ulkomaisilla sivustoilla olevia kuvia. Todellisuudessahan harvemmin kukaan esimerkiksi ulkomailta syytettä nostaa mutta on se mahdollista. Samoin blogistakin saa rehellisemmän kuvan kun siellä olevat kuvat ovat laillisia.

Entä itse ottamat kuvat?
Koska elämme uuden vuosituhannen kieltolakien aikaa, ei nämäkään ole aivan mutkattomia. Saat julkaista ottamasi kuvan väkijoukosta. Esimerkiksi lätkämatsin katsomosta. Kohteesta jossa kukaan ihminen ei profiloidu kuvan ns päähenkilöksi. Mutta yksittäisestä ihmisestä et saa julkaista kuvaa ilman lupaa. Esimerkiksi et saa julkaista kuvaa luvatta Citymarketin kaupan kassasta jonka olet näpännyt kännykkäkameralla maksutapahtuman yhteydessä. Muutoin omiin kuviin on aikalailla vapaa käyttöoikeus somekanavasta riippuen toki. Facebookissahan et saa julkaista puolisosi vehkeen kuvaa vaikka kuinka se olisi oma ottamasi ja kirjallisin luvin varustettu. Mutta onneksi sitä varten on imgur!

Noniin tässä oli tietopläjäys tekijänoikeuksista. Sivistyin melkein lisää itsekkin. Älkää ampuko viestintuojaa!

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Puolisoni ei tee kotitöitä

Puoliso tulee töistä kotiin ja tarttuu imuriin. Hän nosteee leluja lelukoppaan ja heiluu imurin kanssa asunnon läpi. Ruoan jälkeen samainen uros vie roskat ja nostaa likaiset astiat tiskikoneeseen. Nostelee mennessään roskan lattialta ja pyyhkäisee huolettomasti kuraisen kengänjäljen pois eteisen lattialta. Illalla hän laittaa iltapalalta jääneen maidon jääkaappiin ja vie likaiset vaatteet pyykkikoriin.

Ei, se ei ole minun mieheni. Se on jonkun toisen mies. Minun mieheni imuroi vain tiukan käskyn alla ja silloinkin huolimattomasti. Jos lattialla on leluja, hän ei imuroisi vaikka itse Vladimir Putin olisi hengittämässä niskassa. Likaiset astiat jäävät pöytään hänen jäljiltään ja roskapussin täytyy olla hänen kenkiensä päälle aseteltu jotta se löytää tiensä ulos. Jos iltapalalta jää pöydälle maito, enkä minä huomaa sitä, se löytyy siitä vielä aamullakin. Kerroinkin joskus, että puolisoni osaa korjata pesukoneen, jopa ilman ohjekirjaa mutta pesuohjeman säätäminen kuuteenkymppiin; sitä hän ei osaa.

Me olemme tapelleet kotitöiden hoitamisesta koko avioliittomme ajan. 7 vuotta. Ja muuten aivan suotta. Sillä mikään ei 7 vuoden aikana ole muuttunut. Joskus on myönnettävä tappionsa vaikkei siitä pitäisi. Anoppini osasi myöntää tappionsa huomattavasti aiemmin. Hän yritti saada poikaansa teini-ikäisenä tiskaamaan tiskivuorojen puitteissa ja päätti että poikahan tiskaa vaikka viimeistään kun kaikki astiat ovat likaiset. Se päivä tuli kun kaapissa ei ollut enää puhtaita lautasia. Ja se päivä meni. Vaan tiskivuori ei pienentynyt. Tarina ei kerro kuka tiskit lopulta tiskasi mutta poikansa se ei ollut. Ei silloin eikä tulevaisuudessa.

Olenko kateellinen niille joilta löytyy ensimmäisenä postauksessa esitelty puoliso? Ajoittain. Kukapa ei olisi? 
Mutta eivät asiat silti onnettomasti ole. Minun puolisoni on hyvin ahkera. Hän opiskelee ja tekee paljon koulun ohella töitä. Lisäksi hän vain inhoaa kotitöitä niin syvästi ettei niiden tekemisestä tule mitään. Kertakaikkiaan minä  pääsen vähemmällä kun imuroin itse sen sijaan että kuljen hänen perässään näyttämässä missä on likaa ja mistä pitää imuroida uudestaan. Nyt joku älykkö tietty ajattelee että nalkutan siitä vähästäkin, ei ihme ettei reppana siedä kotitöitä. Mutta kun sen imuroinnin tarkoitus on että tulee PUHDASTA!

Kuten jo sanottu, 7 vuotta kesti hyväksyä se kammottava tosiasia, ettei puolisoni tee eikä tule koskaan tekemäänkään kotitöitä (paitsi äärimmäisen pakon edessä). Nyt kun olen viimein sisäistänyt sen ja jollain tasolla hyväksynytkin, kykenen näkemään sen kaiken mitä hän tekee.

Hän kantaa kaupassa kauppakassit. Aina. En muista koska olisin viimeksi kantanut kauppakasseja. Ehkä 7 vuotta sitten? Hän tankkaa auton. (minä inhoan tankkaamista, sydämeni pohjasta minä sitä vihaan). Hän pesee lapsemme hampaat joka ilta. Ennen töihin lähtöä hän syöttää tyttärellemme aamupalan jotta minä saan vielä hetken kölliä sängyssä. Viikonloppuisin hän antaa usein minun nukkua pitkään. Hän photoshoppaa iltaisin blogikuviani vaikka osaisin itsekkin, sekä korjaa korvauskelvottomiksi tuomitut huonekalut, huoltaa autot, poistaa tietokoneiden virukset, käy lapsen kanssa hiekkalaatikolla ja paljon muuta. Sen kaiken hän tekee pyytämättä opintojen ja töiden lisäksi. 

Tiedättekö, jos puolisossa on joku äärimmäisen raivostuttava piirre jota ei vain saa pois, ei sitten millään, kannattaa joskus kokeilla että antaa vain olla. Jos on vuosikausia jostain tapellut, ei se siitä tappelemalla muutu miksikään. Sensijaan arki voi muuttua jos hyväksyy sen ja katsoo miten toinen toimii kun lopettaa vaatimisen. Meillä puoliso huomasi ettei enää tarvitse siivota joten hän alkoi huomaamatta tekemään muita asioita enemmän kun tajusi ettei kukaan enää hiillosta joten ei varmaan kehtaa enää olla ihan täysin tekemättä mitään kun ei kukaan edes nalkuta. 
Ja jos toinen oikeasti vihaa kotitöitä niin paljon ettei edes 7 vuoden väännön jälkeen niitä tee  niin ehkä silloin voi miettiä, olisiko ihan mahdotonta keksiä miehelle muita tapoja osallistua arkeen. Esimerkiksi lastenhoito, niinkuin meillä nyt. Ja uskokaa tai älkää, se tuli itsestään heti kun lopetin vaatimisen!

Te iänikuiset kotityötaisteluparit; Kokeilkaa! Silloin voi tapahtua kahdella tavalla. 1: Arki muuttuu niin raivostuttavaksi että eroatte. 2: Opit elämään sopuisasti miehesi kanssa. Yleensä jokin asia tasapainottaa vaakakupin niin ettet enää kaipaa sitä mitä vuosikausia olet yrittänyt saada tuloksetta. Meidän tapauksessa sen tasoitti lastenhoidon lisääntymisen lisäksi Naistenpäiväkukkaset. Saan niitä noin joka kolmas vuosi. Mutta juuri tänävuonna tulin vakaasti siihen tulokseen, että miksi turhaan yrittää tehdä toisesta siivoavaa puolisoa jos hän kertakaikkiaan sitä ei ole? Sen kaiken ajan, energian ja turhautumisen voi käyttää vaikka seksiin. Siitä on sentään jotain hyötyä.


 Miten teillä muilla arki jakautuu? Olenko ainoa jonka puoliso kammoaa kotitöitä?