Olen kirjoittanut blogia tasamailleen 2 vuotta. Oikeastaan aktiivisemmin noin 1.5vuotta. Ensimmäisen postauksen kaikki alkoi munasta kirjoitin 6.5.2013. Sain ajatuksen kirjoittaa koska olin käsittämättömän tylsistynyt. Olin puuduttavan raskaana ja synnytystä edelsi puolen vuoden sairasloma joka johtui yliliikkuvista nivelistä joiden vuoksi selkäni taipui kuin rautalanka mahan painosta ja myöhemmin lukuisia sairaalajaksoja toi viikolla 24 alkanut hepatogestoosi. Oikein otollinen ajankohta aloittaa siis bloggaus.
Olen tarkoituksella pitänyt blogista pois lapseni sekä puolisoni nimet. Se vain tuntui luontevalta joten tyttäreni kantaa edelleen nimeä Koiso. En ole kirjoittanut tarkkoja asuinpaikkakuntatietoja enkä perheemme syviä vesiä. Bloggaus on minulle viihdettä enkä ole kokenut luontevaksi tehdä blogista omien tunteideni kaatopaikkaa. Sensijaan tämä on tunteideni puutarha. Kitkemättömiä rikkaruohoja muttei kompostia. Olen jakanut teille oman versioni synnyttämisestä, parisuhteemme koetinkiviä, riemullisen vauvavuoden ja siitä seuranneen sitäkin riemullisemman taaperovuoden. Olen tunnustanut teille käyneeni raskaana autossa pissalla suppilon avulla ja olleeni ensimmäisinä imetyskuukausina täysin latvasta laho. Alkupään teksteissä olen autuaan tietämätön blogimaailman ulkonäköetiketistä ja sen kyllä huomaa. En silti aio muokata vanhoja tekstejä esittämään nykyaikaa sillä ne ovat pala tämän blogin historiaa. Se mistä kaikki alkoi.
Blogi on antanut minulle paljon. Olen saanut valtavasti myötäelämistä lastenvaatehulluuden rajamailla keikkuessa ja valittaessa puolisoni ymmärtämättömyyttä. Minulle on annettu kullanarvoisia pyykkäysvinkkejä ja potiessani huonoäitisyndroomaa olen kokenut ettei äippä aina ole äipälle susi. Äippä voi olla myös pupu.
Bloggaus on täydellinen kotiäidin harrastus. Elämä pyörii vahvasti siellä kotona ja jos ei kotona niin ainakin lapsen ympärillä. Jopa lapsivapaat illat liittyvät lapsiperhearkeen koska se on nimenomaan lapsivapaa. Blogi on paikka johon voi hypettää sen kaiken vaippahurmion, lastenvaatehulluuden ja ne kaikkia raivostuttavat mielipiteet. Minne muualle voisi kuvata kavereiden rintoja, kuin tänne?
2014 Lokakuussa pääsin Kaksplussan blogiyhteisöön josta aukesi aivan uudenlainen maailma. Sain blogilleni kodin jonka myötä ystävystyin toisien bloggaajien kanssa. Vertaistuella on ollut suuri merkitys varsinkin silloin kun kommenttiboxi täyttyy shaibasta ja varsinkin silloin kun löytää oman postauksensa vauva.fi sivuston keskustelupalstoilta. Aina on joku saman kokenut. Blogipäivien myötä osaan olen päässyt tutustumaan livenäkin. Hurmaavia ihmisiä ihan jokainen.
Munakoisoni ja minä muutti matkalla nimeä hieman kompaktimpaan muotoon ja ulkoasukin on ajan saatossa kokenut kasvojenkohotusta. Sisältö on kuitenkin edelleen sama ja pysyy samana. Pari viikkoa sitten sain sähköpostin jossa minulle tarjottiin paikkaa Kaksplussan portaalista. Riemastuneena ja nöyrin mielin otin paikan vastaan. Niimpä tämän blogin Bloggerin taival on pian tullut tiensä päähän. Tähänastihan blogi on päivittynyt bloggeriin sekä kaksplussan puolelle. Jos siis luet tätä bloggerin alustalta, ja haluat seurata jatkossakin elämäämme, siirry lukemaan tänne. Jos kuitenkin blogin ylänurkassa näet kaksplussan logon tällähetkellä, blogin siirto ei aiheuta sinulle toimenpiteitä. Siirto tapahtuu lähiaikoina. Ihanaa kun olette pysyneet mukana <3
Onnea vielä kerran sinulle. Minäkin juuri eilen mietin, että olen viimeisen vuoden aikana kehittynyt huimasti kirjoittajana ja löytänyt uuden näkökulman blogin tekemiseen. Vanhat postaukset hieman nyt hymyilyttävät, mutta ovat omalla tavallaan tosi sympaattisia.
VastaaPoistaJatkossakin seuraan toki :) Kiva kun on tutustuttu!
VastaaPoistaHieno matka blogillasi! Onnea vielä! :)
VastaaPoistaJee! Onnea vielä! :>
VastaaPoistaOnnea vielä kerran - huikea matka sinulla on ollut ja tulee olemaan =) Oli mukavaa tavata lauantaina.
VastaaPoista