sunnuntai 2. marraskuuta 2014

I'll find you mom! Menetetty vessarauha

Hetken rauha. Aivan neverhööd nykyään. Facebookissa kiertää hullunkurinen kuva. Sen pitäisi naurattaa. Mutta siinä ei kyllä ole niin mitään hauskaa. Tämän alla olevan kuvan otin omasta vessastani. Se on lähes identtinen tuon facebookin kuvan kanssa. Tämän nähdessäni, kuvaamisen sijaan minun olisi tehnyt mieli huuta ääneen; ANTAKAA MUN NYT PIKAISEN PISSAN VERRAN IRTAUTUA SIRKUKSESTA! Tätä mainittua vessataukoa oli edeltänyt kokonaisen leivinpaperirullan levitys keittiön lattialle, kukkamullat sängynpäällä ja koiranpissa olohuoneen lattialla. Jalat ristissä olin siivonnut kaiken. Yksin.


Joten minä takuulla tiedän miltä tuntuu sulkeutua vessaan toteuttamaan luonnollisia tarpeitani (hengityksen lisäksi) kun pienenpienet luiset sormenpäät tunkevat toiselle puolelle. Juuri silloin kun minä haluan hetken vessarauhan, tuon jokamiehen oikeuden ei isin seura rakkaalle luontokappaleelleni riitä. Minun lapseni haluaa juuri silloin äidin. Vaikka sitten pissat housussa.

Tietenkin kaikkein hauskin komiikan muoto on tragikomiikka. Saatuani perheeni miestä myöten nukkumaan, istuin sohvalle ja aloin nauramaan. Sitä hullujenhuoneelta tuttua sekopäistä naurua. No ei sentään. Mutta kaiken sotkun ja pyhän vessarauhan häirinnän jälkeen tunsin jotain tragikoomista. 

Toisen tragikomiikan hetken koin kirjoittaessani edellistä blogipostaustani. Yhtäkkiä läppärini sammui. Ehdin nähdä läpän takaa tulevan powernapilta pois vilahtavan 3cm pituisen sormen. 

Usein kuulee myyttejä joissa väitetään lasten syntymän riistävän kaiken vapaa-ajan. Se ei pidä paikkaansa. Mutta vapaa-aika silloin kun sitä tarvitset.. Sen lapset kyllä vievät. 

Onneksi meillä äideillä on yöt aikaa kirjoitella blogeja ja omistamme litran vetoisen virtsarakon sekä runsaasti vararavintoa lanteilla. Ehkä raskauskilojen karistaminen on niin vaikeaa juuri siksi, että tarvitsemme niitä kiire-aikoina taaperovuosina. Kaikkein tärkein ominaisuus meillä äideillä on kuitenkin lehmän hermot. Miksi muuten lehmä on haukkumanimi? Tästä lähtien otan kyseisen pilkan kunnianosoituksena.








6 kommenttia:

  1. Samaistun! Vessan oven hakkaaminen on meillä lempipuuhaa. Myös pyykinlaitto ilman että joku kaataa telineen tai ruuan tekeminen ilman että joku karjuu jaloissa, repii housut alas ja puree samalla persuksista ois aika luksusta. ;) EIkä auta vaikka isi istuisi pojan vieressä lattialla kun kaikki jännä tuntuu tapahtuvan siellä missä minä olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. D voi ei, meillä tää ei ulotu vielä pyykin ripustamiseen! Tuskin maltan odottaa... Eikä mua ole edes purtu vielä! Ilmeisesti vain lapsen mielikuvitus on rajana.

      Poista
  2. Vitsit, niin tuttua! Hyvin postattu, pystyn samaistumaan täysin. Mikä yksityisyys ja vessarauha..? Kadonnut mammalandian tuuliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että on muitakin jotka tähän samaistuu :D Mä olen hentoisesti välillä ajatellut että ihan tosissaanko supermutsit uuvaavat vessan oven kokonaan pois jotta varmasti koko perhe on aina yhdessä ja että olen ehkä ainut joka kaipaa jonkinsortin rauhaa edes välillä.

      Poista
  3. I feel u. Meillä pureminen on arkipäivää,huoh. By the way,ei se oo ainoastaan tuo 1v joka häiritsee,kun kummasti noilla isommillakin tulee asiaa kun meen vessaan; äiti,voitko auttaa mua läksyissä? ( joo,mul on röntgennäkö ja seinän läpi tulevat kädet). Äiti,mul on pissahätä (meil on kax vessaa!!) ja sit se 1v parkuu lisäks oven takana. Joskus otan sen mukaan vessaan. Niin ku tänään. Arvaa,auttoko? Parkui silti. On aika helppo pyyhkiä,kun toinen roikkuu kintuissa ja tunkee kättään pönttöön. Mut yx päivä sain olla vessas rauhas,en tietenkään tarpeillani vaan puhuin puhelimessa :D Alotin puhelun olohuoneessa,mut pakenin riehumista ja älämölöä vessaan. Sauna on myös hyvä puhelurauhan paikka. Lohduttaudu sillä,et kun lapses tulee teini-ikään ja viipyy iänkaiken meikkaamassa tms. voit aina mennä paukuttamaan ovea. Kosto elää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä tonne vessaan lukittuadun kun toni on kotona mutta siinä käy juuri ym kuvan osoittamalla tavalla :D. Sormet löytävät tiensä äipän luo silti. Toivottavasti toi pureminen ei yllä meille asti! Ei selkeesti oo helppoo isompienkaan kanssa.. Maltan tuskin odottaa tota läksyvaihetta!

      Poista