Rakkaudesta rintoihin!

Moni blogi tulee varmasti sauhuamaan tällä viikolla tästä samasta aiheesta. Nimittäin tisseistä. Maisa Torppa kertoi iltalehdessä kuinka naisella on oltava isot tissit ja pienet tissit ovat miehille sama kuin syöttäisi heille inhokkiruokaa viikosta toiseen!

No minulla on onneksi isot tissit. Ei mitään inhokkiruokaa vaan oikeat lehtipihvit. Nimittäin suuret ja lättänät. Ohuet ja epämääräisen muotoiset. Oikeat kesäkurpitsat, herkulliset ja puolisoani luokseen kutsuvat!

Näillä ihanilla riipuskoilla on saatu paljon iloa makuuhuoneessa, Niillä on kerätty tiiviisti paketoituna tissiliiveihin runsaasti huomiota viihde-elämän puolella ja mikä tärkeintä; ne ovat ruokkineet lastani 1v8 kuukautta. 

Astuessani alttarilla avioelämään, ne olivat ahdingossa korsetin syövereissä ja lapsentekohommissa ne hersyivät riemullisina valtoimenaan. Synnytyslaitoksella nuo kaksi mollukkaa kiristelivät täpötäynnä imetystoppia sekä 6kk täysimetyksen aikana ne vihastuttivat kanssaravintoloitsijoita ja kauppojen vartijoita.

Olenkin joskus kertonut kuinka riippurintojen määritelmä testataan. Pistetään siis kynä tissien alle ja jos kynä tippuu, tissit eivät roiku. Minun tissieni alla pysyy tukevasti paikallaan kynä jos toinenkin. Ne eivät ole pienet, mutta eivät myöskään varmasti täytä rouva Torpan vaatimuksia tosinaisen tisseistä. Mutta minä rakastan niitä. Ja minun puolisoni rakastaa niitä.

Oli rinnat sitten pienet kuin mandariinit, suuret kuin melonit, roikkuvat kuin huonosti nukutun yön jälkeiset silmäpussit, niiden pitää olla itselle rakkaat. Ja kun ne ovat itselle rakkaat, ne ovat myös puolisolle rakkaat. Rintoja voi korjailla, kohottaa ja täyttää. Siinä ei ole mitään väärää. Mutta sitä ei saa tehdä kelvatakseen maailmalle. Veitsen alla tai päällä, rakastetaan daisojamme varauksetta, oli niillä imetetty tai ei, ne ovat hellät tunteemme ansainneet!

Haluan haastaa bloggaajat kirjoittamaan rakkaudesta rintoihin! Ihan minkätahansa näköisiin rintoihin. Iltalehden otsikot rakastettavista yhdenlaisista rinnoista ei saa jäädä naisten päällimmäiseksi ajatukseksi siitä millaisia tissien pitää olla! 

10 rohkeaa ystävääni lähti mukaan näyttämään rinnat joita rakastetaan! Rakastathan sinäkin omiasi?

Otto kertoi ihanasti Akkavallassa Rakkaudesta vaimonsa rintoihin! Lähde sinäkin mukaan viemään rakkauden sanomaa! Mukana myös 47 palasta ja Kadun aurinkoisella puolella bloggaajan Oodi tisseille.

Miksi lapsille syötetään roskaa?

Luulisi, että eläessämme 2015-lukua, tiedostaisimme jo miten tärkeää ravinto on lapselle. Ja niinhän me tiedostammekin. Kaupat ovat täynnä terveellisiä vaihtoehtoja mutta silti se epäterveellinen lapsille markkinoitu roska hyppää silmille joka puolelta.

Koetin kerran hätäpäissäni etsiä matkaevääksi Koisolle jogurttia K-kaupasta. Pitkän silmäilyn jälkeen huokaisin helpotuksesta kun näin "vähemmän sokeria" vaihtoehdon. Nappasin purkin käsiini ja kipitin kassalle. Jonossa silmäilin tuoteselostusta ja huomasin siinä olevan sokeria tasan YHDEN GRAMMAN verran vähemmän! Siinä oli 10g sokeria, kun muissa normaaleissa vaihtoehdoissa oli 11g. Tunsin itseni petetyksi. Saako todella noin pienellä erolla laittaa tuommoisen maininnan? Kyllä olisi taas Eviralla töitä. Kävin viemässä huijausjogurtin takaisin hyllyyn ja otin maustamattoman jogurtin sekä sokerittoman pilttipurkin. Parempi kuin ei mitään. Isommista kaupoista löytyy Yosan täyttä marjaa jogurtit joissa ei ole lisättyä sokeria mutta kyllä niitäkin saa suurennuslasin kanssa hakea.

Jonkinverran tuottajat ovat heränneet onneksi yleistyvään sokerinvähentämiskamppanjaan, sillä pillimehujen kylkeen on ilmestynyt Stevia merkintä. Makeutettuja pillimehuja. Puolet vähemmän sokeria. Johan on markkinat. Ei se ongelma mielestäni ole se yhden pillimehun sokeriannos. Eiväthän pillimehut kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon joten itse olen vakaasti sitä mieltä että sokeri sokerina sillointällöin mutta arkipäiväisessä käytössä sokeria ei tarvitse eikä saa olla jokapaikassa, esim niissä välipalajogurteissa. Diabeetikoille varmasti sopivia mutta esimerkiksi muutaman kahvilan valikoimassa Steviamehut olivat ainoat tarjolla olevat pillimehut.
Miksi ihmeessä sokerittomat versiot kiipivät herkkuhyllyille mutta päivittäistavaroita ei huomioida juuri ollenkaan? Jopa leivässä on sokeria. Piilosokeria jokapuolella! Noh se sokerista.

Minä olen niitä äitejä joita ajatus päiväkodista ahdistaa. Jos Koiso olisi päiväkodissa, henkilökuntaa ahdistaisi ajatus minusta. Vältän sitä vaihtoehtoa viimeiseen asti. Suurin syy on varmasti ideologia lapsen hoitamisesta itse. Mutta osasyy on myös ravinto. Haluan itse vahtia mitä tyttäreni syö. Ravinnon laadulle ei useinkaan voi mitään. Ymmärrän kyllä säästöt vaikka tässä kohtaa säästetään väärästä päästä, mutta esimerkiksi Lautasmalli päiväkodeissa on ihan puppua. Sitä ei edes yritetä. Lapset mättävät tyhjää hiilarihöttöä lautasellisen, välipalaksi sokerikiisseli ja sitten ihmetellään kun desipelit ovat kaakossa ja lapsiakin väsyttää. Ihme.

Tuosta lautasmallista stressasin itsekkin alkuun Koison alkaessa syömään kiinteitä. Mutta loppujenlopuksi sen toteuttaminen ei ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelin. Puolet lautasesta olisi hyvä olla kasviksia. Mitään fetasalaattia Koiso ei suostu syömään joten ratkaisuja piti etsiä muualta. Meillä siis puolet lautasesta yleensä täytetään keitetyillä porkkanoilla, maissilla, wokkivihanneksilla, tomaateilla, kurkulla, paprikalla, porkkanaraasteella jne... Ei se tietenkään joka ruoalla onnistu eikä Koiso ihan joka kerta edes syö niitä kasviksia mutta toivon että tätä kautta tottumus terveelliseen ruokavalioon käy helpommin. Ainakin tulee esimerkin voimalla pidettyä kiinni omasta painonpudotushaasteesta, sillä ei niitä maisseja voi itsekkään unohtaa kattilaan jos haluaa jotain niistä lapselleen opettaa. Riittää että iso takapyrstö kertoo ettei tarpeeksi ole porkkanat itselle aina maistuneet

Mutta en minä täysin ehdoton näissä asioissa ole. Jos menemme kahvilaan, Koiso saa keksin. Jos kaveri juo piknikillä pillimehua, saa Koisokin pillimehun. Tarkoitus ei ole että meidän lapsi juo lämmintä vettä kun toisilla on kädessä limppa. Kotonakin herkutellaan välillä esimerkiksi letuilla jäätelöllä. Pääasia ei ole kaiken kivan kieltäminen vaan kun ravinnon runko on kunnossa, sinne mahtuu niitä hetkittäisiä pillimehuja joita ei tarvitse myrkyttää makeutusaineilla.

Tuntuuko hankalalta keksiä sokerittomia välipaloja? Tässä hieman vaihtoehtoja: 

Maustamaton jogurtti/viili+soseutettua banaania/omenaa

Talkmuroja+maitoa+Soseutettua hedelmää tai paloja

Puuro+soseutettu hedelmä+maito

Apinaeväs (ohje esim täältä)

Banaaniletut

Suolaiset muffinsit (ohje) sisältö muokattavissa

Smoothiet 

Kaikkea voi lisäksi mixata erilaisilla marjoilla.

Entäs ne kasvikset lautasentäytteeksi? Meillä maistuu seuraavat:

Wok-vihannekset. Itse pilkotut ja valmiit pussit. Wokataan pannulla.

Uunikasvikset. Uunipellille esim porkkanaa, bataattia, punajuurta ja paprikaa. 200c+40min

Raasteet. Porkkana/kaali/punajuuri

Vihanneslohkot; Minitomaatit, kurkut, paprikat, avokado, kesäkurpitsa...

Aina sen vihanneksen ei tarvitse olla selkeästi erotettu pääruoasta. 

Lasagne kesäkurpitsalevyistä

Moussaka runsaalla kesäkurpitsalla

Täytetyt ruisletut kasvistäytteellä

Parsapyörykät

Kasvissosekeitto

Tässä hieman esimerkkiä meidän lemppareista. Mitään uskontoa ei tästäkään tarvitse tehdä. Jos se mustaherukoista tehtävä kiisseli on kammottavan hapanta jonka ajattelit tarjota uunipuuron kanssa, lisää siihen sitä sokeria. Ei lapsi siitä pilalle mene kun pääpiirteet ovat kunnossa!

Meillä synttärit eivät ole sokerittomia. Fanaattiseksi minusta ei ole. Vaikka fanatismissa kyllä on kadehdittavaa päättäväisyyttä. Jos kuitenkin sokeritonta herkkua kaipaa juhliin, ehkäpä cakepopsien kaveriksi, voi kokeilla vaikkapa tämmöistä. Ohjeen löydät ihastuttavan inspiroivasta Frutti di mutsi blogista!

Kuva Frutti di mutsin blogista

Turha valittaa jos ei viitsi edes äänestää

Eduskuntavaalit kolkuttelevat ovella. Tylsä iltapäivälehtiä täyttävä tapahtuma jonka hyöty on puhdas nolla. Mikään ei kuitenkaan muutu. Äänestyspäivänä käydään lähipizzeriassa pizzalla, minnekkään muualle ei voi lähteä koska äänestämään kipittävät köyryselkäiset mummot ruuhkauttavat liikenteen. Herrat tiputtavat äänestyskoppaan kullanhohtoiset lippunsa ja kas, taas korkeimmalla pallilla seisoo kokoomus ja leikkauslistan ensimmäisenä lapsilisät. Sitten itketään ja valitetaan keskustelupalstoilla miten hallitus on surkea, eduskunta täynnä porvareita ja Suomeen syntyminen ei enää ole lottovoitto vaan lähinnä osaketappio.

HERÄTKÄÄ NUKKUVIEN PUOLUE, SEN EI TARVITSE MENNÄ NIIN!

Koska ihmiset tajuavat että jos äänestää eduskuntaan ihmisiä jotka oikeasti ajavat ensisijaisesti perheiden asioita ja puolueita jotka ovat oikeasti saaneet edellisillä vaalikausilla aikaan lapsiperheille hyviä muutoksia, voi jotain muuttua! Eduskunnassa istuu vuodesta toiseen samat naamat. Ministerivalinnoissa piiri pieni pyörii ja samat keltaisen lehdistön vaalivalehtelijatpalstoilta tutut naamat pääsevät kerta toisensa jälkeen eduskuntaan uudestaan. Ei väliä vaikka olisi huijannut vaalirahoissa tai nimittänyt köyhiä apinoiksi, aina pääsee uudestaan 4000e palkoille. MIKSI?

Siksi koska äänestyskopilla käy vuodesta toiseen samat äänestäjät joilla on vakijonaama jota äänestetään. Vaihtuvuus ei ole kovin suurta. Istuvilla kansanedustajilla on lisäksi vuosien edustajuuden ansiosta isot vaalibudjetit ja näin mahdollisuus järjestää valtavia näkyviä kamppanjoita. Siksi ihmisten pitää herätä! VARSINKIN LAPSIPERHEIDEN. Etsikää ehdokas joka ajaa parhaiten teidän perheenne etua, ja lähtekää vaalipäivänä liikkeelle! Hukkasitko äänestyslipunkin? Ei haittaa, henkkarit riittävät.

Jos 2015 vuoden vaalit saisivat aikaan sen että eduskuntaan pääsisi uusia edustajia, ihmisiä joille lapsiperheet ovat sydämmen asia, ihmisiä jotka ovat itsekkin perheellisiä, ei leikkauslistan kärjessä komeilisi välttämättä lapsilisät tai opintotuki. Valtion talous on sotkussa ja joku kärsii aina kun sitä lähdetaan korjaamaan, mutta me lapsiperheiden vanhemmat voimme äänestämällä vaikuttaa siihen, mistä suunnasta leikkaukset tehdään. Miksikö luulen että nimenomaan meidän äänillämme on väliä? Koska tilastollisesti suurituloisemmat ja keskiluokan yläpäässä olevat ihmiset äänestävät. Nuorempi ikäluokka äänestää vähemmän. Joten nyt jos me alle kolmekymppiset kipitämme vaaliuurnille sankoin joukoin edessä on muutos! Tämä on haaste! ÄÄNESTÄKÄÄ!

Etsikää ehdokkaanne vaalikoneesta http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/ ja tehkää jotain tulevaisuuden eteen. Lopetetaan valittaminen eduskuntavaaleihin asti. Jos mikään ei edelleenkään muutu ja samat naamat tuijottavat meitä kympin uutisista, jatketaan valitusta.

Levittäkää äänestämisen tärkeyttä kaveripiirissänne, raahatkaa täysi-ikäiset lapsenne mukaanne äänestämään, täyttäkää facebookseinänne vaalimainoksilla kunnollisista ehdokkaista, jakakaa tätä postausta, tehkää omia postauksia, tehkää mitä vain jotta kansalaiset tajuavat itse valitsevansa päättäjät tähän maahan!

Korkeasaari ei kesää kaipaa!

Oletteko ikinä tulleet ajatelleeksi, että Korkeasaareen voi mennä muulloinkin kuin kesällä? Minä en. Yksinkertaisena maalaisihmisenä joka asuu auttamattomasti kehäkolmosen ulkopuolella, luulin Korkeasaaren olevan samaa luokkaa Linnanmäen ja Särkänniemen kanssa. Vain kesäkäytössä.

Vaan olin väärässä. Kiitos jälleen kerran Facebookin, törmäsin Korkeasaaren pääsiäissaaritapahtuman mainokseen. Suuntasimme hetken mielijohteesta kohti Helsinkiä. Autolla mennen ikävä pieni ero kesään oli tietenkin saaren lautan puuttuminen. Auto jäi kohtalaisen pitkälle ja päästäkseen perille taaperrettiin askel jos toinenkin. Onneksi rattaat olivat mukana. Pitkän automatkan päätteeksi Koiso tosin ei halunnut niihin istahtaa.
Lipun hinta oli 12euroa ja alle 4v ilmaiseksi. Pohdin mielessäni, mahtaako olla rahan väärtti, kaikki otukset lienevät talviunilla tai ainakin pesäkolossa kylmää paossa. Olin väärässä. Mitään pääsiäiseen liittyvää tapahtumaa en havainnut mutta ei se menoa haitannut. Unohdin että mitään tapahtumaa edes oli sillä jokapuolella oli virkeitä murmeleita käyskentelemässä ympäriinsä. En ole koskaan nähnyt esimerkiksi Leijonia niin aktiivisina. Ne tulivat aivan aidan viereen ja Koiso pääsi ihastelemaan vain muutamankymmenen sentin päästä. Myös karhut, lumileopardi, apinat ja lukuisat muut eläimet olivat seurustelevalla tuulella. Luulen että kevään viileys piti eläimet virkeinä eivätkä ne vain lekotelleet siestalla.

Yllätyin miten innoissaan vajaa 2v lapsi voi eläintarhassa olla. Erityisesti Trooppinen Amazontalo oli ihastuttava. En muista sitä omasta lapsuudesta.  Trooppiseksi ilmastokseksi tehty sisätila oli kostean kuuma ja siellä oli matelijoita, lintuja vapaana, magnusteja, krokotiileja jne. Aivan ihastuttavaa. Koiso koki selkeästi yhteenkuuluvuutta kamelien kanssa ja olisi kovin mielellään mennyt antamaan pusun tiikerille.
 Ruuhkaa ei ollu, oikeastaan aika tyhjää. Oli ihanaa päästä ihastelemaan eläimiä kaikessa rauhassa ilman tungosta. Aiomme ehdottomasti mennä Korkeasaareen jatkossakin kesäsesongin ulkopuolella! Käykää ihmeessä Korkeasaaressa ympäri vuoden! Vai oletteko jo käyneet? Olenko vain myöhännäisherännäinen?

Ilonpilaajan kodissa raikuu nauru

Sain paljon palautetta edelliseen postaukseeni koskien virpomisen kieltämistä. Minä olen nipottaja. Natsimutsi. Ilonpilaaja. Tekopyhä. Kaiken kivan kieltäjä. Arvatkaa mitä? Meillä ei myöskään kaiverreta Halloweenina hirviökurpitsoja eikä vappuna laiteta päähän välkkyviä pirunsarvia. Ei vaikka Koiso kuinka pyytäisi.  Ja ihan vain koska minä en tykkää niistä. Järkyttävän itsekästä kasvatusta. Nykyaikana suomitaan vapaan kasvatuksen tuloksia (ja syystä) mutta selkeästi myös omista näkemyksistä ja arvomaailmasta kiinni pitäminenkin on väärin. Absolutely wrong.

Mitä meillä sitten saa tehdä? Saako mitään? Saa. Vappuna saa pukeutua miksi tahansa otukseksi maan ja taivaan väliltä. Helvetti ei tosin mahdu siihen väliin joten demonit ovat kiellettyjä. Pääsiäisenä meillä saa etsiä piilotettuja suklaamunia  ja joulunakin tulee lahjoja.

Meille saa Koison kasvaessa tulla niin paljon kavereita leikkimään kuin hän haluaa pyytää. Meille saa tulla yökylään ja meillä saa kavereiden kanssa leipoa pipareita ja syödä niitä kaakaon kanssa välipalaksi.
Koiso saa pomppia kuralätäköissä niin paljon kuin ikinä haluaa. Ulkovaatteet saa sotkea niin kuraisiksi kuin se ikinä vain onnistuu ja jäämäkeä saa laskea vaikka maa vähän pilkottaisikin alta. Haalari saa kulua pyrstöstä, ei haittaa. Meillä pääsee Eläintarhaan ja Linnanmäelle. Kesällä ollaan paljon uimarannoilla ja tehdään piknikkejä perhepuistoon.

Meillä saa syödä sormin, saa lusikoida maitoa lasista ja saa hämmentää äidin kanssa kastiketta hellalla. Meillä saa soittaa soittimilla niin paljon kuin sielu sietää, silloinkin kun äiti ei jaksaisi kuunnella. Meillä saa hullutella, hassutella ja nauraa, sydämmensä kyllyydestä.

Kodissamme raikaa nauru ja elämänmakuinen meno. Joka päivä. Silloinkin kun arki on kurjaa ja kaikilla on norovirus.

 Joskus mietin, jääkö lapseni jostain paitsi kun ei saa katsoa päivisin tuntikausia televisiota tai mennä virpomaan. Tuleeko hänestä onneton jos hän ei usko Joulupukkiin? Niinä hetkinä, minä katson Koisoni lähes aina nauravia kasvoja ja hersyvää lapsen olemusta ollen aivan varma, ihan satavarma että lapseni on onnellinen.

                 Onnelliseksi ei tee se että tekee mitä pitää, vaan se että pitää siitä mitä tekee.

Virpominen -Ei tule tapahtumaan!

Pääsiäinen lähestyy kovaa vauhtia, ja niin lähestyy palmusunnuntaikin. Suomessa on tapana, että oven taakse ilmaantuu lapsia pukeutuneina pääasiassa noidiksi tai noitien kissoiksi. Sitten heilutellaan koristeltuja pajunkissoja ja saadaan munia. Ihan kiva idea.

Minä en käsitä tätä ollenkaan. En sen enempää kuin Halloweeniakaan. Noidat luovat minulle negatiivisen mielikuvan. Esimerkiksi Milla Magia: Ilkeä bich josta kukaan ei tykkää. Noita-akka on yleensä juuri se vaimo joka ei päästä miestään baariin ja noitia poltettiin 1600-luvulla roviolla. 

En missään tapauksessa voisi kuvitella pukevani lapsiani noidiksi. En missään tapauksessa. Sama kuin pukisi 3 vuotiaan justiinan puliakaksi tai demoniksi. Ainiin, Halloweeninahan lapset kipittävät pirunsarvet päässä päiväkodeissa ja kerhoissa. Mutta ei mennä nyt siihen.

Koko virpomiskulttuuri on mielestäni epäiyttävä. Alunperin se lähti siitä, että naapuruston lapset kävivät toivottamassa naapureilleen onnea ja terveyttä. Ortodokseilta lähteneen perinteen mukaan pajunoksat siunattiin ja niiden uskottiin tuovan terveyttä ja karkottavan pahan. Miten noidat siihen liittyvät?

Miksi pitää pukeutua ja lähteä kerjäämään karkkia? Ajatus siitä että lapseni kipittelisi ympäri kyliä vierailla ovilla olisi epämiellyttävä. Ainahan sitä voi mennä virpomaan tuttujen oville ja mummolaan. Mutta en minä pidä siitäkään ajatuksesta. Pääsiäinen on meille kristillinen pyhä johon kuuluu tiput ja pääsiäismunat. Rairuoho ja pääsiäislammas. Pääsiäispupukin saattaa käydä piilotteemassa munasia sohvan alle. Mutta ei noidat eikä epämääräiset

munakierrokset. 

Jos palmusunnuntaina ovikellomme soi, avaan toki ja annan pikkunoidille pääsiäismunia virpomisoksaa vastaan. Olen minä sentään kohtelias. Eihän se lapsien vika ole että heidät on noidiksi puettu tai että minä ajattelen noidista ja pääsiäisestä eritavalla kuin heidän vanhempansa.

Jos yksi tämmöinen "puetaan lapsista kamalia otuksia päivä" on oltava, eikö pääsiäinen voisi riittää? Miksi on oltava myös halloween ja omituisesti suomeen saapunut trick/treat kiertely? Amerikkalaista hapatusta kerrakseen. Ja minä ihan oikeasti rakastan amerikkalaista hapatusta, sinkkuelämää, Sophiekirahvit, Raskausmahakakut... Täydellisiä. Mutta rajansa kaikella. 

Todennäköisesti tulee se päivä kun lapseni haluaa lähteä tähän noitavouhotukseen mukaan. Saatan päästää hänet mummolan ovelle sulkapajunkissojen kanssa mutta noidantamineet ei tule kysymykseenkään. Ei edes noidan kissan. Koiso saa pukeutua korkeintaan pääsiäistipuksi. Ehkä myös munakoisoksi. Sitä mieltä minä olen palmusunnuntaista. 

Rokkikukko kiekuu! Suurperheen polttoaineenkulutus n.25L/100km

Postaussarja kohta viiden pojan värittämästä arjesta saa jatkoa! Paljonko teidän perheessä juodaan maitoa?

                                                          Rokkikukko kiekuu!
                                      Suurperheen polttoaineenkulutus n.25L/100km

Kun on pyöritettävä kohta seitsemän henkinen perhe, tulee jossain vaiheessa väkisinkin mieleen oman lehmän osto. Maitoa nimittäin kuluu ja sitä sitten kuluukin aivan sikana! Meidän perheemme maidonkulutus lukemat huitelevat tuolla 25-litran tietämillä viikossa, eli siis normaalin jenkkiauton kulutuksen verran. Voinko siis pönkittää omaa itsetuntoani ja amerikanraudan puutosta kertomalla perheemme maidon kulutuksen olevan suurempi kuin monella muulla?
Perheemme pitää myös kovempaa ääntä kuin moni pienempi perhe. On ukuleleä, kitaraa, huuliharppua, hälinää, kongo-rumpuja ja tietysti TV:n täytyy pauhata jatkuvasti. Myös tässä mielessä suurperheily on kuin Amerikanraudan omistus.

Eli käsitelty on siis jo kulutus, meteli... Mitä on vielä jäljellä? Ympäristöhaitat?

Noh... Jos ei muuten niin todellinen ilmastonmuutos ainakin syntyy kun saapuu kotiin raikkaasta ulkoilmasta ja jo eteisessä vastaan tulvahtaa valtaisa uroksellinen jalkahien haju. Välillä sitä miettii väkisinkin miten pienistä miehistä voi tulla jo niin miehekkäitä tuoksuja.
Perheemme rakastaa maitoa ja autoja! Tällä hetkellä pienin mies talossa aloittaa päivän ja lopettaa päivän sanomalla ”auto” tai vähintäänkin ”ralliauto”.

Suurperheen elämä on siis kuin Amerikan autoilu; kallista, kovaäänistä ja paljon rahaa vievää... Mutta aivan helvetin hauskaa!

Ehkä myös tässä kuten Amerikan auton omistamisessa naapurit ovat lopulta vain kateellisia.
                                               -Rokki-kukko-