aikavaras

Tänään minä tein moraalittoman teon. Minä karkasin.

Mieheni lähdettyä aamulla töihinsä, hän vei mennessään Koison isomummille hoitoon. Isomummi ottaa Koisomme välillä luokseen muutamaksi tunniksi jotta saan siivota rauhassa ja tehtyä kotitöitä jotka villin lapsen kotona ollessa ovat haastavia. Esimerkiksi lattioidenpesu.

Näin tapahtui myös tänään. Koisoni ollessa muualla minuun iski selittämätön vapaudenkaipuu. Ikkunat joiden tarkoitus oli tuulettaa asuntoamme, toivat sisään ilmaa joka tuoksui raikkaammalta kuin normaalisti. 10km päästä kaupungista sisään leijaili kiinalaisen ruoan tuoksu joka kilpaili mäntysuovan kanssa.

Mutta minun piti siivota. Kuurasin lattiaa ja ripustelin pyykkejä. Kasa lukemattomia lehtiä tippui kuin viestiksi hattuhyllyltä lattialle.

Mielessäni pyöri ajatus: "Minun Koisoni on hoidossa jotta saan rauhassa siivottua. Mutta olisiko se ihan kamalaa jos livahtaisin lounaalle? Ihan yksin."

Katselin ympärilleni ja totesin että olen siivonnut tarpeeksi. Oikeastaan minun pitäisi hakea Koiso kotiin koska hommat oli tehty. Mutta minä pakkasin lehdet käsilaukkuuni ja lähdin syömään, En muista koska viimeksi olisin tehnyt niin.

Kesken lounaan puhelin soi. Loikkasin kattoon. Entä jos se on isomummi? Hän varmasti kuulee taustahälystä, etten olekkaan kotona! Onneksi se oli vain puhelinmyyjä.
Vastoin "eroon raskauskiloista" kamppanjaani tilasin myös jälkiruokaa. Nautin pitkän kaavan lounaan, luin lukematta jääneitä lehtiä ja kulutin siihen aikaa 40 minuuttia. Omatunto soimasi.

Syötyäni, juoksin tukka hulmuten autolle ja ajoin kiireesti lapseni luokse. Olo oli kuin 15-vuotiaalla ikkunasta karanneella teinitytöllä. Minulla oli salaisuus. Olin käynyt yksin lounaalla vaikka minun piti olla siivoamassa!

Minä, 27-vuotias kotiäiti varastin itselleni aikaa 40 minuuttia. Isomummi minua armahtakoon.