Toinen 1 v kuvaus

Saimme viimein purkkiin myös ulkokuvat. Kaksi viikkoa on satanut lähes tauotta enkä löytänyt Koisolle sopivaa 1 vuotis sadeasua joka sopisi kuvauksiin. Onneksi kuitenkin melkein aurinkoinen päivä sattui kohdalle. Tai oikeastaan 20 minuuttia aurinkoista päivää.

Suuntasimme mummolan pihamaille sopiviin maisemiin. Koska olin saanut pakkomielteen päiväkakkaraseppeleestä, pysähdyimme kilometrin välein poimimaan aina kolme päivänkakkaraa. En käsitä miksei niitä voi kasvaa suuremmissa erissä, niinkuin voikukkia. Mieheni taas ei käsittänyt, mikseivät voikukat kelvanneet.

Seppele ehti hieman nuupahtaa kun olin saanut taiteiltua sen kokoon mutta ei sitä juurikaan päässä huomannut. Niinä lyhyinä sekuntteina kun Koiso antoi sen olla paikoillaan.

Ulkoilma on erittäin haasteellinen kuvausympäristö hyvin paljon ruohikosta ja kukkasista kiinnostuneelle lapselle. Saimme kuitenkin minulle oikein mieluisan.

Koska mieheni on perhettään myöten moottoripyöräilyihmisiä, oli moottoripyörä luonnollinen kuvauskohde. Pidin Koisoa moottoripyörän takaa kiinni selästä jottei hän putoa, mutta koska pyörä peitti minut hyvin, ei kuva juurikaan vaatinut käsittelyä.

Tämä alla oleva puu sensijaan vaati minun käsien leikkaamisen pois kuvasta. Oli huomattavasti helpompaa pyytää kuvaajaa photoshoppaamaan minun käsi kuvasta pois, kuin sitoa lapsi narulla puuhun. Harmi vain, hänen etiikkaansa ei kuulunut photoshopata yhtä näppärästi äitilapsi-kuvista -30kg olemattomiin.

Koska 1v kuvat on nyt virallisesti saatu purkkiin, voin suunnata ajatukseni 2 v kuvauksiin. Sitä ennen yritän metsästää jouluksi täydellisen tonttuasun ja joulukuusen jonka oksa kestää istumista.



Kuvat: @Toni Kauko