Raivostuttavimmat kirppispersoonat

Luin Fitfat mama-bloggaajan kirjoituksen ärsyttävistä kuntosalityypeistä. Sen myötä uskaltauduin nyt julkaisemaan oman kirjoitukseni raivostuttavista kirppistelijöistä. Kirjoitin jutun jo syksyllä mutta se on jäänyt pöytälaatikkoon. Nyt on aika antaa tuulla.

Kirppiksillä käynti on virkistävää ja ehdottomasti tämän ajan juttu. Suosituimmilla kirppareilla on kävijöitä aukioloaikojen sisällä kokoajan. Minä kulutan kirppiksiä kiertämällä aikaa ja käytän sitä kotiäidin päivien täytteenä. Niimpä hermo on kärvähtänyt lukemattomia kertoja tässä muutaman vuoden varrella.

Vankkurikirppistelijät
Kipittävät pitkin käytäviä hitaasti valtavien kokoisilla rattailla tai kärryillä (parhaimmassa tapauksessa 2m leveillä tuplarattailla) ja parkkeeraavat ne metrin välein pöydän penkomisen ajaksi niin että ne täyttävät myös sen seuraavan loossin jota vankkureiden työntäjä ei sillä hetkellä edes katso. Vankkurikuskit kulkevat keskellä käytävää eivätkä koskaan väistä.

Meluisat kirppistelijät
Nämä aikuisihmiset kävelevät kaveristaan 5m päässä ja aina kun löytävät jotain, he huutavat "HEI KATO MITÄ MÄ LÖYSIN" niin että koko rivi raikaa. Päiväunia vaunuissa nukkuva lapsi herää välittömästi.

Kovaääniset eläkeläiset
Nämä ovat useimmiten drokareita. He parkkeeraavat joka aamu kirpputorin kahvioon "keskustelemaan" valtavan kaikuvalla tuplabassoäänellä ja aina kun tulet rivin päähän, lapsi säpsähtää vaunuissa hereille. Voisiko valtiontaloutta vähän höllentää jotta näille puolikuuroille herttaisille vanhuksille saataisi kuulolaite?

Rivitanssijat
Kulkevat porukassa nimensämukaisesti rivissä. Estävät alittamisen ylittämisen ja ohittamisen. Väistävät nokkaa nyrpistellen ja mutisten kehoituksesta.

Ylihinnoittelijat 
Sanomattakin selvää. Kuka idiootti myy Meandin värinsä menettänyttä tahraista ja kulahtanutta paitaa kympillä?! Useimmiten ne näyttävät siltä etten viitsi edes koskea ettei kauluksen alta hyppää torakka.

Metritontut
Vapaana juoksevat alle 120cm vaahtosammuttimet. Nuo elämän suola ja basilika. Miksei lapsia voisi kirppiksellä kahlita kärryihin? Tai edes pitää valjaissa? Eräänkin kerran olen törmännyt nokkaansa kaivavaan tenavaan joka pyyhkii räät juuri siihen sohvatyynyyn jota olisin halunnut katsoa. Myöskään lelujen kuskailu sinnetänne ei ole ollenkaan hauskaa noin niinkuin pöydän pitäjän näkökulmasta. Tähän tosin syyllistyy isommatkin tontut. Jopa ikäihmistontut.

Feikkilaukkumyyjät
Jos minä haluan ostaa laukun jossa lukee Lauis Vuitton, minä ostan sen Tallinnasta enkä kirpputorilta! Nämä ihmiset yleensä myyvät vähintään kahdeksaa uutta feikkilaukkua kesimäärin 10-25 eurolla. Raahatkaa mustalle torille ne kimalleroiskot.

Somekuvaajat/kaverikuvaajat
Tämä ryhmä etsii  huumoria itselle ja toisille kuvamaalla "paskoja kirppislöytöjä" eli esimerkiksi käytettyjä kestovaippoja tai kestopikkuhousunsuojia ja tukkivat näin loosit. Nämä kikattelevat hihittelevät ja räpsivät kännyköillä kuvia mielestään hassunhauskoista ja ällöttävistä kirppistavaroista. Tekisi usein mieli näpsiä tirskahdellen heidän 10cm pituisista tekokynsistä muutama kuva ja lähettää villikissatarhan analyysiin, haa haa kun naurattaa. For real, ketä kiinnostaa jos joku näki kirppiksellä rikkinäisen potan?
Kaverikuvaajat eivät kuulu samaan kastiin mutta menkööt saman otsikon alle kuitenkin. Nämä keräävät loossista kaikki Me and I merkkiset vaatteet vierekkäin ja alkavat ottamaan niistä valokuvia ja lähettämään kaverille viesteillä. Kaveri sitten niiden perusteella etänä päättää mitä ottaa. Tämä tyyppi pitää koko loossin itselleen varattuna tunnin eikä lopulta osta mitään. Mutta pääasia ettei kukaan muukaan voi ostaa.

Oravat
Nämä tyypit löytävät aina jotain budjetilleen liian kallista ja piilottavat löytämänsä tavarat kirppispöytien alle laatikoiden ja likaisten kenkien väliin odottamaan lapsilisäpäivää. He myös saattavat nykäistä tavarasta hintalapun itselleen talteen jotta kukaan muu ei voi ostaa tuotetta ennenkuin heille itselleen tulee rahaa jotta voivat liimata lapun takaisin ja maksaa ostoksen itselle sopivana päivänä.

Kirppispoliisit
Loosit joihin on kirjoitettu erilaisia kieltoja. En voi sietää niitä. "älä sotke" "älä varasta" "älä sekoita pöytää..". Niillä on tietenkin hyvä tarkoitus. Mutta oikeasti, jos joku aikoo varastaa, jättäisikö hän sen tekemättä vain siksi että lapussa lukee ÄLÄ varasta? Kyllä varkaat tietävät ettei saisi varastaa. Ja nämä älä sotke kyltit... Tekisi mieli sotkea ihan uhallakin jos pöydässä lukee niin. Tulee samantien mieleen että myyjä on ärsyttävä kontrollifriikki. Tietenkään pöytien sotkeminen ei ole kivaa enkä itsekkään harrasta sitä oikeasti mutta loosit jotka on ahdettu täyteen kieltolappuja eivät ole luoksekutsuvia. Päinvastoin ne ovat luotaantyöntäviä. Kieltolaki oli ja meni. 2000 luvulla oletetaan käyttäytyvän hyvin. Ne jotka sitä eivät tee, käyttäytyvät sopimattomasti kielloista huolimatta. Kaikkea vaan ei voi kontrolloida. Nyyh.

Kirppiksillä kiertely voi olla joko oikein mukavaa ajanvietettyä tai hermopalasten rippeiden keräilyä. Kaikkein parhaita hetkiä on ehdottomasti ne kun joku myy Ticketin vuoden 2001 likaista berberistä rikki olevaa talvihaalaria Vintage-tuotteena 80 eurolla. Silloin minua ei raivostuta yhtään. Nauran sydämmeni pohjasta.

Second hand <3