Jäisiä koikkelehtimisia ja lämpöisiä hotellireissuja

Olen vältellyt kohtalaisen menestyksekkäästi lapsiperheenä hotelliin menemistä. Ajatus nihkeän kokoisesta hotellihuoneesta koko perhe sumpussa "keskellä rako" sängyssä nukkumassa ei ole ollut kovin houkutteleva. Myöskään taaperolle soveltuva aamiainen klo 5.30 tuntui hankalalta järjestää ja koko perheen nukkumaan meno lapsen nukkumaanmenoaikana klo 19.00 ei ole kauheasti kerännyt meidän matkailupisteitä hotellien suhteen. Viimekesänäkin päädyimme telttailemaan.

Blogipäivänä kuitenkin minulle uusi tuttavuus, Forenom tarjosi meille mahdollisuuden yöpyä heidän uudessa PopUp hotellissa. Minun oli tarkoitus saapua Hotellille Cantinasta illalla puolisoni ja Koison seuraksi. Jännityksellä odotin kuinka sujuu Koison ensimmäinen hotellireissu.

Mutta asiaan;

Oli synkkä ja myrskyinen yö... No ei sentään. Mutta ilta oli kylmä ja taivaalta satoi jäistä räntää vaakatasossa. Muut bloggaajat olivat lähteneet porukassa ravintolasta ja minä lampsin perässä kyytini mentyä myttyyn. Matkaa oli kilometri mutta 14cm korot jalassa kilometri ja 10 kilometriä on aika sama asia. 

Tiesin PopUp hotellin sijaitsevan Helsingin ydinkeskustassa, aivan Kampin kupeessa. Ongelma vain oli etten hahmottanut missä kohtaa Helsinkiä itse olin. Tarvoin tyhjää korttelia ympäri kunnes kulmasta kajasti valoa. Kiihdytin etanavauhtini kilpikonnavauhtiin ja kävelin valoa kohti. Se kajasti Louis Vuittonin suurista ja säteilevistä ikkunoista. Lämmittelin hetken laukkujen valossa ja sain rohkeutta kysyä ohikulkijoilta minne minun pitäisi mennä. Sain myös soitettua muille bloggaajille ja he ystävällisesti odottivat minua Lönnrotinkadun kulmassa. Saavuttuamme lopulta porukassa hotellille joka oli luvatusti aivan ydinkeskustassa mukavan rauhallisella kadulla olin alusvaatteita myöten märkä enkä tuntenut enää jalkojani. Näytin aivan maalaistollolta kaupungissa. Ja sehän minä olinkin. En enää koskaan pistä korkokenkiä Helsinkiin. Ne soveltuvat selkeästi vain maalaismaisemiin. Koskaan ei tiedä millaisen maratonin sitä joutuukaan kipittämään räntäsateessa mukulakivillä.

Syväjäässä raahustin hotellihuoneeseen joka osoittautui pelastuksekseni. Huone oli lämmin ja suihku taivaallinen. Suihkun sulattamana nuuskin ilmaa  ja jokapuolella tuoksui uusi ja moderni. Luksusta arjen keskellä. Käperryin sängyn päällä olevaan lämpöiseen karvahuopaan pohtimaan tulevaa yötä. 

Googlailin, että lähikauppaan joka on 24/7 auki on 250m. Sieltä saisi haettua Koisolle aamupalatarpeet. Huoneessa oli vakiovarusteina mikro ja jääkaappi sekä astiat. Jopa maksuton pyykinpesupalvelu löytyi! Puolisoni ei tosin ymmärtänyt maksuttoman pyykinpesun merkitystä. Hänen mukaansa jos olisimme viipyneet pidempään, minä olisin samalla vaivalla voinut pyykätä käsin meidän vaatteet! Olin  Olen sanaton.

Matkasänky oli tuotu valmiiksi ja mikä parasta, matkasängyn ja meidän parisänkymme välissä oli sermi. Saatoimme puolisoni kanssa katsoa Koison nukkuessa elokuvaa läppäriltä hänen nukkuessa. Molemmilla oli tosin omat kuulokkeet päässä.

Hotellista päällimmäisenä jäi mieleen nykyaikaisuus ja puhtaus. Olen varmaan tässäkin asiassa jämähtänyt 90-luvulle sillä kuvittelin suomalaisten edullisten hotellien olevan tummia ja tunkkaisia. 

Aamulla kotiin lähtiessämme Helsinki näytti aivan erilaiselta. Jokapuolella oli valoisaa ja lunta. Puolisoni oli löytänyt parkkipaikankin hotellin edestä, onneksi sillä minulla oli korkokenkätrauma. Jos olisin kehdannut, olisin kävellyt sukkasillani autoon. 

Matka takaisin kotiin oli huonon kelin vuoksi hidas ja ärsyttävä. 100km ajelun jälkeen saavuimme kotiovellemme ja tajusimme ettei meillä ole kotiavaimia. Mutta se onkin jo toinen tarina.

#majoitushuolipois #forenompopup #Forenomfinland