perjantai 22. elokuuta 2014

Teknologian lapset

Nykyaikana lapsille löytyy jos jonkinlaista virikettä ja härveliä. Siis teknistä sellaista. Aikuisten tarpeellisia välineitä modataan lasten leluiksi.
Hyvänä esimerkkinä Ipadeille myytäviä suojakuoria jotka mahdollistavat tahmatassujen näpyttelemisen padilla ilman lähmäjälkiä näytössä.
Padeille ja tableteille saa myös ladattua erilaisia pelisovelluksia vauvoille. Siis tietokonepelejä vauvoille!!!
Lelukauppojen valikoimista löytyy myös muumiläppäreitä ja leikki-iphoneja. Tosin ne eivät järkyttäneet minua vauvapelien tavoin.

Minä vannoin, ettei meille tule sellaisia. Meidän Koiso leikkii vain koivun värisillä puupalikoilla ja käpylehmillä. (jahka on niin iso ettei syö käpyjä).

Minun nuoruudessani liimattiin vessapaperirullan hylsyn päähän tyroksipallo ja revittiin siitä riemua pimeiden syysiltojen iloksi. Tai oli minulla nindento mutta ei sitä lasketa. Siinä ei sentäs ollut kosketusnäyttöä. Meidän isovanhempamme eivät edes osanneet leikkiä. He tekivät vain peltotöitä. (Tai niin ainakin minulle on väitetty)

Nykyajan lapsille vessapaperirulla on vessapaperirulla.

Olemme tarkoituksella yrittäneet pitää vilkkuvat ja ääntä pitävät lelut loitolla lelukopastamme. Ne tuntuvat niin levottomilta.
Säikähdin uutisointia jossa kerrottiin, että nykyajan lapsille Pelle Hermanni on liian tylsä lastenohjelma. Päätimme puolisoni kanssa, että lapsemme ei tule katsomaan televisiota ennenkuin välttämättä sitä itse vaatii ja silloinkin vain 90-luvulta tuttua Onnenpyörää. Ja ehkä muumeja. Jouluisin.

Ei meille tullut tabletille vauvapelejä eikä varsinkaan mitään tahmatassunestokuoria. Mutta silti jostain käsittämättömästä syystä perheemme älylaitteet näyttävät siltä, että jonkunsortin suojan tarpeessa ne olisivat. Yleensä kännyköistämme löytyy päivän ruokalista.

Kaikista varotoimista huolimatta tuntuu lastamme silti kiinnostavan eniten juuri tabletti ja kosketusnäyttöpuhelin. Mikä näitä nykyajan lapsia oikein vaivaa?
Todennäköisesti ei mikään. Näihin uteliaisiin pikkuihmisiin on vain ohjelmoitu kaikenlainen kiinnostavuus valoihin, ääniin ja välkkeisiin.


Ehkä se on nykyajan vauvojen sisäsyntyinen sosialisoitumisvaisto. Mitä aiemmin oppii käyttämään sosiaalisen median välineitä, sitä todennäköisemmin pääsee sisään virtuaalisiin hiekkalaatikkoihin ja pystyy twiittaamaan päiväkodista vanhemmille, että välipalaksi oli pannukakkua.

Toivottavasti ei sentään. Meidän perheemme välttelee televisiota jatkossakin ja vauvapelit pysyvät älylaitteistamme loitolla. Mutta pakko on myöntää, että on niistä oikeaakin hyötyä.
Ainut tapa saada tärähtämätön kaverikuva väsyneistä ja nälkäisistä 1 vuotiaista on istuttaa molemmat oman tablettinsa ääreen.






7 kommenttia:

  1. Sivuat aihetta, josta itsekin kirjoitin tänään aamulla :)
    http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi/2014/08/mielipidekirjoitus-taapero-ja.html

    Aika samaa mieltä olen sun kanssa! Ihan liikaa teknologiaa on suunnattu liian pienillekin!

    VastaaPoista
  2. Hyvä markkinarako varmaankin löydetty pienissä lapsissa

    Kiitos, käynkin lukaisemassa, hyvä että vähän eriäviäkin mielipiteitä löytyy enemmän tämän teknologian kehityksen suhteen :)

    VastaaPoista
  3. * Nintendo, ei nindento

    VastaaPoista
  4. Meillä isin puhelinta saa näprätä, äidin puhelinta ei. :) Sama pätee tablettitietokoneisiin. :) Hiukan epäloogista kyllä, mutta kertoo ehkä jämäkkyydestäni ja mieheni pehmeydestä neidin pyyntöjen edessä. :D
    Mäkin kirjoittelen blogia: http://arjenpieniailoja.blogspot.fi/
    Treffataan puistossa tai jossain kerhossa. :)
    P.S. Näin Koisosi mummonsa (jos häntä sillä nimellä kutsutaan) kanssa lauantaina. Pikku-Mimmi ja Koiso keräsivät hienoja kiviaarteita. :)

    VastaaPoista
  5. :D Meillä se on vähän sama homma, toisen luuria saa roplata ja toisen ei.

    Menenkin lueskelemaan arjen pieniä iloja, kiitos! :)

    Trefffataan ihmeessä, me käydään siellä samassa aamupäivisin missä viimeksi törmättiinkin :)

    VastaaPoista
  6. Meilläkin poikia kiinnostaa just samat jutut mihin me kotona itse käytämme aikaa... Eli kaikenlaiset mediat on pojista ihan tosi kiinnostavia, pädi, kännykät, lehdet ja kirjatkin. Mä luulen että suurin merkitys siihen kiinnostuksen asteeseen on vanhempien esimerkillä? Enkä usko että pelkästään pahaa tekee oppia jo nuorena näitä, vaikkakin käyttöaikaa ois syytä rajata niin pienten kuin meidän isompienkin;)

    VastaaPoista
  7. :D voi ei! Sitten mä olen kyllä ihan itse luonut Koisosta älylaiteriippuvaisen. Mä kyllä mielummin ajattelisin että kaikki on kiinni niistä valoista ja piip äänistä, se kuulostaa kivemmalta kuin äipän esimerkin seuraaminen.. :D

    Se on kyllä varmasti totta että toisaalta ei se pahaa tee nuorena oppia kännyköiden ja tablettien käyttöä. Mutta toisaalta tarvitseeko taaperoikäinen niitä mihinkään?

    VastaaPoista