Teknologian lapset

Nykyaikana lapsille löytyy jos jonkinlaista virikettä ja härveliä. Siis teknistä sellaista. Aikuisten tarpeellisia välineitä modataan lasten leluiksi.
Hyvänä esimerkkinä Ipadeille myytäviä suojakuoria jotka mahdollistavat tahmatassujen näpyttelemisen padilla ilman lähmäjälkiä näytössä.
Padeille ja tableteille saa myös ladattua erilaisia pelisovelluksia vauvoille. Siis tietokonepelejä vauvoille!!!
Lelukauppojen valikoimista löytyy myös muumiläppäreitä ja leikki-iphoneja. Tosin ne eivät järkyttäneet minua vauvapelien tavoin.

Minä vannoin, ettei meille tule sellaisia. Meidän Koiso leikkii vain koivun värisillä puupalikoilla ja käpylehmillä. (jahka on niin iso ettei syö käpyjä).

Minun nuoruudessani liimattiin vessapaperirullan hylsyn päähän tyroksipallo ja revittiin siitä riemua pimeiden syysiltojen iloksi. Tai oli minulla nindento mutta ei sitä lasketa. Siinä ei sentäs ollut kosketusnäyttöä. Meidän isovanhempamme eivät edes osanneet leikkiä. He tekivät vain peltotöitä. (Tai niin ainakin minulle on väitetty)

Nykyajan lapsille vessapaperirulla on vessapaperirulla.

Olemme tarkoituksella yrittäneet pitää vilkkuvat ja ääntä pitävät lelut loitolla lelukopastamme. Ne tuntuvat niin levottomilta.
Säikähdin uutisointia jossa kerrottiin, että nykyajan lapsille Pelle Hermanni on liian tylsä lastenohjelma. Päätimme puolisoni kanssa, että lapsemme ei tule katsomaan televisiota ennenkuin välttämättä sitä itse vaatii ja silloinkin vain 90-luvulta tuttua Onnenpyörää. Ja ehkä muumeja. Jouluisin.

Ei meille tullut tabletille vauvapelejä eikä varsinkaan mitään tahmatassunestokuoria. Mutta silti jostain käsittämättömästä syystä perheemme älylaitteet näyttävät siltä, että jonkunsortin suojan tarpeessa ne olisivat. Yleensä kännyköistämme löytyy päivän ruokalista.

Kaikista varotoimista huolimatta tuntuu lastamme silti kiinnostavan eniten juuri tabletti ja kosketusnäyttöpuhelin. Mikä näitä nykyajan lapsia oikein vaivaa?
Todennäköisesti ei mikään. Näihin uteliaisiin pikkuihmisiin on vain ohjelmoitu kaikenlainen kiinnostavuus valoihin, ääniin ja välkkeisiin.

Ehkä se on nykyajan vauvojen sisäsyntyinen sosialisoitumisvaisto. Mitä aiemmin oppii käyttämään sosiaalisen median välineitä, sitä todennäköisemmin pääsee sisään virtuaalisiin hiekkalaatikkoihin ja pystyy twiittaamaan päiväkodista vanhemmille, että välipalaksi oli pannukakkua.

Toivottavasti ei sentään. Meidän perheemme välttelee televisiota jatkossakin ja vauvapelit pysyvät älylaitteistamme loitolla. Mutta pakko on myöntää, että on niistä oikeaakin hyötyä.
Ainut tapa saada tärähtämätön kaverikuva väsyneistä ja nälkäisistä 1 vuotiaista on istuttaa molemmat oman tablettinsa ääreen.