Uusi pöpö uuden taudin toi

Tuntuu tahmealta. Ilmassa leijailee aivastuksen jälkeiset räkähiukkaset. Olo on epäuskottava. Koisolla on flunssa.
Olemme juuri selvinneet perhettämme ravistellusta enterorokosta. Kaikki näpyt eivät ole ehtineet vielä edes hälvetä. Viikko takaperin vannoin huolehtivani niin hyvin käsihygieniasta syksyn ajan, ettei mikään pöpö pääse valkosolumuuriemme läpi.

Toisin kävi.

Lapset tuntuvat olevan kuin hunajapurkkeja muurahaispesän vieressä. Ne imevät jos jonkinsortin basillit itseensä, vaikka ne olisivat vasta ajatuksen tasolla.

Minä ihan totta luulin pitkän imetyksen pitävän kaikenmaailman virukset ja bakteerit loitolla. Se toimi ensimmäiset puoli vuotta. Ehkä me olemme tässäkin poikkeus joka vahvistaa säännön. En pidä poikkeuksista. Enkä oikeastaan säännöistäkään.

Lapsen tultua elämäämme, lääkekaappiimme sisältö on kokenut laajenemisen. Oikeastaan voisin näillä droppimäärillä ylläpitää itse apteekkia.
Ja vaikka hyllymme pursuavat erilaisia tulehduskipulääkkeitä, kuumelääkkeitä eri muodoissa, nenää avaavia suihkeita, erilaisia räkäimuhärveleitä sekä ripulijuomia, aina se sillä hetkellä tarpeellisin puuttuu. Edelliskerralla se oli kuumemittarin patterit ja tällä kerralla lääkeruisku.

Googlasin aikani netistä t-lusikan kokoa ja totesin sen olevan 5ml. Panadolin annostus on juuri tuon 5ml. Törmäsin harmikseni myös eri kokoisiin t-lusikoihin laatikostossani. Näin ollen en voinut millään laskea, mikä t-lusikoistani olisi juuri oikean kokoinen 5 millille. Kuka idiootti on saanut päähänsä valmistaa erikokoisia t-lusikoita?
Sama asia kuin valmistaisi erikokoisia litran maitopurkkeja. Ratkaisua ongelmaan ei löytynyt, onneksi viereisen kaupungin päivystävä apteekki palveli vielä.

Mitä sitten tehdä räkäisen mutta muuten pirteän ja riehumisleikkien janoisen lapsen kanssa? Jos minulla olisi tähän hyvä vastaus, olisin supermutsi.
Mutta ainut moraalinen vaihtoehto on pysyä kotona niin kauan, kunnes viimeinenkin räkäpisara on hävinnyt. Missään tapauksessa leikkikentille, kerhoista puhumattakaan ei voi mennä. Muut vanhemmat katsovat syyllistäen ja vihaisesti; "kuka tuo räkänokan tartuttamaan meidän lapset". Lukeudun myös itse näihin äiteihin jotka kammoavat pöpöisiä lapsia levittämässä lisää pöpöjä joten ajatukseni kalahtavat aika usein omille nilkoilleni.

Flunssaisena mutta muuten hyväkuntoisena meillä leikitään värikylpylä mustikkasoseella (eli piirretään sormin paperille soseella; toisinsanoen sotketaan luvan kanssa)
Tehdään dvd-koteloista dominojonoja ympäri olohuonetta sekä leivotaan yhdessä räkäisiä pullia ja syötetään niitä isille. Joskus illan tullen kun jäljellä on enää kirkasta räkää, hiivimme tyhjään leikkipuistoon laskemaan liukumäkeä.

Onneksi flunssa ei meillä koskaan kestä kauaa. Siitä selviää yleensä alle viikossa. Mitä sitten tekee ne perheet joissa väitetään räkäkauden  kestävän kuukauden?
Mikä painajainen, en todellakaan tiedä.
Tai tiedän minä. Ei nuhaneniä voi viikkotolkulla eristää. Ihmiset käyvät töissä ja monet lapset päiväkodeissa. Niimpä täytyy tyytyä omalta osalta lotraamaan käsidesillä ja nenäfriidalla. Vuoronperään.

Ainiin, nenäfriidasta puheenollen! Aivan loistava tapa avata tukkoinen pieni nokka on pilkkoa sukkahousuun raakaa sipulia ja laittaa roikkumaan sängyn reunalle. Omatkin nenäkarvat kärventyvät siinä samalla ja haju tarttuu verhoihin mutta pääasia että toimii!