keskiviikko 20. elokuuta 2014

Me and I. Älä koskaan sano en koskaan.

Tunnustin muutama viikko takaperin sortuneeni muutamaan Me and I vaatteeseen.
Olen boikotoinut kyseistä merkkiä sen hinnan ja unisex-tyylisten vaatteiden vuoksi. En ole oikeastaan nähnyt niissä mitään kovin suloista. Lapseni on ennemmin pitsiprinsessa. Tässä merkissä ei hempeyttä eikä pitsiä näy.
Koskaan ei kuitenkaan pitäisi sanoa "ei koskaan"...

En tiedä mitä tapahtui. Mutta liityin Me and I kirppikselle facebookissa.

Kirppis kantaa hauskasti nimeä "sydänpyllyt".
Liityin oikestaan vain koska ystäväni naureskeli siellä olevan myynnissä kaikkea hulvattoman hauskaa. Esimerkiksi potkuhousuja jotka maksaa 200 euroa, nukkaisia haalistuneita bodeja 20 eurolla ja peittoja joista pyydetään 400 euroa. Mikä hauskinta, niitä ostetaan.

Kaikki lähti yhdestä mekosta joka maksoi 6 euroa. Sehän oli aivan normaalihintaisen käytetyn koltun hinta ja miellytti minun silmää. Hempeä vaaleanpunainen jossa on geishoja. (ystäväni tosin kuvan nähtyään totesi, ettei itse pukisi lapselleen mekkoa jossa on pikkuhutsuja joten tämä rätti on jäänyt kaapin pohjalle mielikuvan vuoksi, kiitos vain Sofia!)

Muutama muu samankaltainen ostos seurasi perässä ja lopulta päädyin Me and I nettikaupan alennusmyyntiin jossa myytiin kevätmallisto pois puoleen hintaan. Ostin 2 mekkoa ja maksoin niistä 15e/kpl. Saman verran kuin mistä tahansa uudesta lastenvaatteesta. Niin paljon en niihin tykästynyt kuitenkaan, että pulittaisin uudesta mallistosta ovh:n 30-37e. Eikä se johdu siitä, että olisin pihi.
Mutta näiden uusien mekkojen saapuessa, huomasin että ne toimittavat meillä kuitenkin enemmän yöpaidan virkaa. Vaatteiden malli on jotenkin omituinen. Koska en itse pukeudu säkkiin kuin erityistilanteissa, ei silmä meinannut tottua Koisonkaan päällä säkkimekkoon.

Mistä tämä yhtäkkinen takinkäännös? Olenko vain statuksen hakuinen ja haluan pukea lapseni kalliisiin (kirppikseltä ja alesta ostettuihin) merkkikuteisiin?
Tuskin. Mutta tästä merkistä on kohistu niin paljon, että täytyihän se testata jo ihan pelkästä uteliaisuudesta.

En aio jatkossakaan mennä kutsuille, enkä varsinkaan pitää niitä. Vaatteiden hinta-laatu-silmäämiellyttävyys ei vain kohtaa.
Retroja unisex-kuosisia vaatteita on hankala yhdistellä pitsisukkahousuihin ja tyllihameisiin. En ole varma onko vika vain asenteessani mutta mielestäni tyttö-Koisoni näyttää jopa tämän merkin mekoissa hieman pojalta. Lisäksi olen huono olemaan väärässä, joten en aio olla sitä tässäkään asiassa.

Ei nämä hyvin harkitut lipsahdukset kuitenkaan turhia olleet, ne menevät oikein hyvin (geishamekkoa lukuunottamatta) vaatekierrossamme. Varsinkin flanellit ja froteet tuntuvat ihanilta syksyn koleuteen. Ohessa muutama kuva hairahduksistani arkikäytössä















6 kommenttia:

  1. Haha, mulla on ollut vähän sama asenneongelma (?) Miikkarin suhteen, mua on ärsyttänyt kun sitä kaikki hehkuttaa enkä oo itse digannut niistä printeistä juurikaa, saati että oisin raskinut niitä hintoja maksaa. Mutta kappas vaan, oon menossa pian ystävän luo Me and I-kutsuille ja ihan mielenkiinnolla menen, vaikken välttämättä mitään raski ostaa sieltä. :D Ei sitä tiedä, jos mullakin vielä takinkääntö tapahtuu!

    VastaaPoista
  2. Kiva että meitä asenneongelmaisia löytyy lisää :D. Itse olen toistaiseksi skipannut kutsut kun olen ajatellut etten kuitenkaan osta sieltä mitään, mielummin pitäydyn alennusmyynneissä ja kirppiksissä Miikkarin osalta ja tuhlaan roposet johonkin mikä on just meitä. Oikein hauskoja kutsuja teille, eihän sitä koskaan tiedä vaikka jotain kivaa uudesta mallistosta löytyykin! Jos jotain olen oppinut lasten myötä niin syömään hattuni :D

    VastaaPoista
  3. Vaatemerkkiin puuttumatta (ei ole kokemusta) täytyy todeta, että geishathan eivät ole mitään "pikkuhutsuja" vaan viihdealan arvostettuja ammattilaisia Japanissa. Itse en näkisi mitään ongelmaa pukea lapsen päälle vaatetta geisha-printillä, pikemminkin laittaisin sen iloiten lapsukaisen ylle.

    En siis sano, että geisha-kuviosta tarvitsisi välttämättä pitää, jokainen valitsee lapsensa vaatteet oman makunsa mukaan :) Lähinnä halusin vain tuon hutsukäsityksen korjata.

    VastaaPoista
  4. Hyvä pointti Afeni! Itse en ole perehtynyt geishoihin, olen vain ajatellut että viihdyttäjä kuin viihdyttäjä :D Täytyykin kaivaa wikipedia esiin ja ryhtyä tarkempiin tutkimuksiin, josko geishamekkokin päätyisi vielä ylle!

    VastaaPoista
  5. Tutustuin käsitteeseen Me&i vasta vuosi sitten, eikä meilläpäin suomea siitä kauheasti melua pidetä. Ymmärrän hyvin, ettei Me&i:n retrotyyli miellytä kaikkia, mutta itse tykästyin siihen, että vaatteet on eettisesti tuotettuja ja myös laadultaan kestäviä. Siitä myös hinta, tekijätkin saavat jotain.

    Olen jo pitkään boikotoinut H&M-typpisiä halpiskauppoja ja vähän aikaa sitten oli lehtijuttu, jossa kerrottiin Reiman tuottavan vaatteensa kyseenalaisilla tuotantotavoilla. Minulle tulee huono omatunto jos puen lapseni jonkun toisen lapsen valmistamiin vaatteisiin.

    Mutta sitä en myöskään ymmärrä, että kirppiksellä käytetystä pyydetään useampi satanen? Tosin niiden vikahan se on, jotka maksavat :D Muuten meilläkin suositaan paljon käytettynä ostettua, mutta miikkarilta voin joskus ostaa uutta ihan hyvällä omatunnolla :)

    VastaaPoista
  6. Täytyy kyllä nyt häpeäkseni suoraan sanoa etten tiettnyt miikkarin olevan eettisesti tuotettu! En ole oikeastaan syvemmin siihen perehtynyt. Toki se tuo ihan uuden näkökulman asiaan. Tuo kestävyys on vaihdellut ainakin noissa meidän vaatteissa, osassa värit pysyy hyvin ja osa haalistuu parissa pesussa. Tosin niin ne taitaa olla kaikissa kuteissa. Oikeastaan ainut eettisesti tuotetti merkki jonka tiesin on Blingo. Olen kiinnittänyt huomiota lapsen tulon jälkeen lähinnä eettisesti tuotettuun ruokaan ja nämä vaateasiat on jääneet vähälle huomiolle sen suhteen. Lähinnä juuri hm&ebay jne tasolle.
    Joten kiitos tästä tiedosta :)

    VastaaPoista