Blogi muutti

Blogi on siirtynyt kokonaan osoitteeseen http://blogit.kaksplus.fi/munakoisonijamina/. Jos seuraat blogiani bloggerin kautta, kannattaa vaihtaa seurantakanavaan uusi osoite :)

Kiitos kaikille tähän asti mukana pysyneille, toivottavasti olette kuvioissa vielä jatkossakin!

Kirppisturhautumista nyppääntyneiden alushousujen seassa

Viimeaikoina olen potenut kirppisturhautumista. En ole kyseisen asian vuoksi kovin montaa kertaa edes vaivautunut paikalle. Paikkakunnallemme avattiin uusi kirpputori jonne vuokrattiin pöytiä kahdeksi viikoksi yhden viikon hinnalla. Paikka oli loppuunmyyty ja aivan täysi. Kun kaksi viikkoa oli kulunut, joka toinen pöytä oli tyhjä ja nekin missä jotain myytiin näytti nuhjuiselta sekä vanhanaikaiselta. Kirpputorin mukava kahvila ja lastenleikkipaikka houkuttelisi käymään mutten kertakaikkiaan jaksa katsella ylihinnoiteltuja nukkaisia pikkuhousuja enkä valitutpalat kirjasarjaa pöydästä toiseen. 

Niimpä paikkakuntamme kirpputorivetonaula vetää kaikki myyjät sekä ostajat. Sen seurauksena tarjonta on surkeasti huonontunut. Kuvittelevatko ihmiset että rikkinäiset lastenvaatteet, loppuunkävellyt kengät ja muotonsa menettäneet ihonväriset rintaliivit menevät kaupaksi vain siksi että kirpputorin maine on hyvä? Kerran näin myynnissä jopa niitä kestopikkuhousunsuojia joista olen aiemmin vauhkonnut kierrätyksen nimissä. Eikä siinä mitään, mutta NE OLIVAT TAHRAISIA! Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Eikö kierrätyksellä ole mitään rajaa? 

Toinen raivostuttava seikka on maksimaalisen hyödyn tavoittelu. Ihan tavallisille nukkaisille sekä paljon käytetyille vaatteille laitetaan naurettavia hintoja. En missään tapauksessa suosi merkkivaatteiden ostoa, me ostamme kaikenlaisia kuteita. Mutta ihan oikeasti, jos haluaa vaatteilleen hyvän jälleenmyyntiarvon niin ehkä kannattaa sitten ostaa sitä MiniRodinia tai edes Miikkaria eikä yrittää nyhtää Lindexin haalistuneesta pisunpolttamasta bodysta 8 euroa. 

Dublot. Siinä toinen. Eivätkö ihmiset käsitä että Citymarketissa uusi duplopaketti kustantaa 20 euroa? Silloin ei tarvitse tyrkyttää naarmuisia feikkiduploja samaan hintaan. Minä kyllä ymmärrän että on lama ja kaikkea mutta kai nyt tyhmäkin ymmärtää ettei ylihinnoiteltu kama mene kaupaksi. Seuraus on ainoastaan tavaran seisominen pöydissä sekä ostajien totaaliärsyyntyminen.

Kaikenlisäksi olen itsekkin kyynistynyt tähän touhuun. Hypistelin eräänä iltana kirppiksellä 6e maksavaa Meandin mekkoa joka oli uudenveroisessa kunnossa. Mietin kuumeisesti mitä vikaa siinä on. Luteita? Kosteusvaurioasunto? Koiperhosia? Olisi ollut synti jättää kolttu siihen joten maksoin, laitoin muovipussiin ja kuljetin sen kuin saasteen kotiin 90 asteen pyykkiin pesuohjeita uhmaten. Sen jälkeen pakastin. Älytöntä. Mutta oli aivan pakko sillä tälle ylihinnoittelulle tulee sokeaksi. 

Vastapainoksi avautumiselle muutama ihan hyvä kirppislöytö viimekuukausilta.

Lamppu. Edellinen hajosi joten tilalle löytyi 6 eurolla tämä. rakastan tätä.

Puinen potkuheppa. Raikas vastapaino potkuautoille. 5e

Tämä 6e Miikkari joka kävi raskaan puhdistusoperaatian vain hintansa vuoksi

Maatila otuksineen 3e

Brion  vedettävä puujuna 3.5 

Blogitaivallus -katsahdus menneeseen ja tulevaan!

Olen kirjoittanut blogia tasamailleen 2 vuotta. Oikeastaan aktiivisemmin noin 1.5vuotta. Ensimmäisen postauksen kaikki alkoi munasta kirjoitin 6.5.2013. Sain ajatuksen kirjoittaa koska olin käsittämättömän tylsistynyt. Olin puuduttavan raskaana ja synnytystä edelsi puolen vuoden sairasloma joka johtui yliliikkuvista nivelistä joiden vuoksi selkäni taipui kuin rautalanka mahan painosta ja myöhemmin lukuisia sairaalajaksoja toi viikolla 24 alkanut hepatogestoosi. Oikein otollinen ajankohta aloittaa siis bloggaus.

Olen tarkoituksella pitänyt blogista pois lapseni sekä puolisoni nimet. Se vain tuntui luontevalta joten tyttäreni kantaa edelleen nimeä Koiso. En ole kirjoittanut tarkkoja asuinpaikkakuntatietoja enkä perheemme syviä vesiä. Bloggaus on minulle viihdettä enkä ole kokenut luontevaksi tehdä blogista omien tunteideni kaatopaikkaa. Sensijaan tämä on tunteideni puutarha. Kitkemättömiä rikkaruohoja muttei kompostia. Olen jakanut teille oman versioni synnyttämisestä, parisuhteemme koetinkiviä, riemullisen vauvavuoden ja siitä seuranneen sitäkin riemullisemman taaperovuoden. Olen tunnustanut teille käyneeni raskaana autossa pissalla suppilon avulla ja olleeni ensimmäisinä imetyskuukausina täysin latvasta laho. Alkupään teksteissä olen autuaan tietämätön blogimaailman ulkonäköetiketistä ja sen kyllä huomaa. En silti aio muokata vanhoja tekstejä esittämään nykyaikaa sillä ne ovat pala tämän blogin historiaa. Se mistä kaikki alkoi.

Blogi on antanut minulle paljon. Olen saanut valtavasti myötäelämistä lastenvaatehulluuden rajamailla keikkuessa ja valittaessa puolisoni ymmärtämättömyyttä. Minulle on annettu kullanarvoisia pyykkäysvinkkejä ja potiessani huonoäitisyndroomaa olen kokenut ettei äippä aina ole äipälle susi. Äippä voi olla myös pupu.

Bloggaus on täydellinen kotiäidin harrastus. Elämä pyörii vahvasti siellä kotona ja jos ei kotona niin ainakin lapsen ympärillä. Jopa lapsivapaat illat liittyvät lapsiperhearkeen koska se on nimenomaan lapsivapaa. Blogi on paikka johon voi hypettää sen kaiken vaippahurmion, lastenvaatehulluuden ja ne kaikkia raivostuttavat mielipiteet. Minne muualle voisi kuvata kavereiden rintoja, kuin tänne?

2014 Lokakuussa pääsin Kaksplussan blogiyhteisöön josta aukesi aivan uudenlainen maailma. Sain blogilleni kodin jonka myötä ystävystyin toisien bloggaajien kanssa. Vertaistuella on ollut suuri merkitys varsinkin silloin kun kommenttiboxi täyttyy shaibasta ja varsinkin silloin kun löytää oman postauksensa vauva.fi sivuston keskustelupalstoilta. Aina on joku saman kokenut. Blogipäivien myötä osaan olen päässyt tutustumaan livenäkin. Hurmaavia ihmisiä ihan jokainen.

Munakoisoni ja minä muutti matkalla nimeä hieman kompaktimpaan muotoon ja ulkoasukin on ajan saatossa kokenut kasvojenkohotusta. Sisältö on kuitenkin edelleen sama ja pysyy samana. Pari viikkoa sitten sain sähköpostin jossa minulle tarjottiin paikkaa Kaksplussan portaalista. Riemastuneena ja nöyrin mielin otin paikan vastaan. Niimpä tämän blogin Bloggerin taival on pian tullut tiensä päähän. Tähänastihan blogi on päivittynyt bloggeriin sekä kaksplussan puolelle. Jos siis luet tätä bloggerin alustalta, ja haluat seurata jatkossakin elämäämme, siirry lukemaan tänne. Jos kuitenkin blogin ylänurkassa näet kaksplussan logon tällähetkellä, blogin siirto ei aiheuta sinulle toimenpiteitä. Siirto tapahtuu lähiaikoina. Ihanaa kun olette pysyneet mukana <3

Lakuarvio ja hieman blogipäivästä!

Käväisin viikonloppuna Helsingissä tapaamassa muita bloggaajia Kaksplussan blogipäivän merkeissä. Päivä oli oikein onnistunut ja oli ihan mahtavaa nähdä taas tämän hienon yhteisön sekä portaalin bloggaajia. Päällimmäisenä mieleen jäi Cloettan esittely Xylitolin vaikutuksesta reikiintymiseen sekä Crocsin esittelijän karkin väriset kumisaappaat. Saattaa olla että sellaiset on aivan pakko hankkia Koisolle. Alla kuvassa Cloettan kevään uutuuksia. Varsinkin suolattomat pähkinät kannattaa ehdottomasti testata. Ihanaa mutusteltavaa.

Puolisoni ei ollut paikalla mutta silti hänelle jäi erityisesti mieleen Kouvolan laku joka löytyi lahjapussukasta monen muun herkun joukosta. Kysyin häneltä oliko laku hyvää (en itse pidä lakuista tai salmiakista) ja vastaukseksi sain analyysin jonka haluan jakaa muidenkin lakuystävien kanssa.

plussia:
- paketti on tavallista "jämäkämpi". Toisaalta ei varmaan säästä luontoa, mutta kiva fiilis.
- paketti tuo hyvin tuotteen esille.

tuoksu:
tuoksu on perinteisen lakritsan tuoksu.

maku: hieman säyseä lakritsi, joskin hyvin miellyttävän makuinen. Itse kun tykkään salmiakista enemmänkuin lakritsista, tämä menee oikein hyvin! makea, lakritsin ominaismaku on kuitenkin olemassa, ei niin kaakaoaromiin taipuva maku kuin normaalisti. aivan pieni eukalyptuksinen säväys mukana. aistikas makuelämys!

tuntuma: pehmeää ja tuoreen oloista, ei kuitenkaan tahmeaa. miellyttävä mussuttaa.

80g yksittäinen rulla on aika riittoisa pötkylä, joskin lakun voi, hyvillä mielin, yhtä kyytiä pistellä poskeensa!

Bloggauksen parasta antia on ehdottomasti ollut tämä yhteisöllisyys joka Kaksplussan myötä on tullut. Eipä sitä olisi bloggausta aloittaessa uskonut miten hienoihin ihmisiin blogien takaa saa tutustua. Verkostoituminen on kummallinen ja virallinen sana mutta liputan sen puolesta ja suosittelen jokaiselle! Voi yllättyä iloisesti.

Tunnista piilosyyllistäminen!

Piilovittuilun taitaa jokainen. Tuo jalo taito ei katso haaroväliä eikä korvien väliä. Mutta kaikilta ei luonnistukkaan piilosyyllistäminen! Sen osaa vain äidit. Jokainen jonka navan alla on kasvanut ihmistaimi, tietää mitä minä tarkoitan. Siltä varalta että termi on sinulle kuitenkin vieras, anna kun kerron!

Piilosyyllistäminen on sitä kun haluaa tuoda ilmi että toinen tekee jotain väärin muttei kehtaa sanoa sitä ääneen koska syyllistäminen on rumaa ja ruma käytös noloa. Useimmiten piilosyyllistäminen tapahtuu keskustelupalstoilla. Siellä on helppo seistä jalustalla kaikkitietävä sormi pystyssä (huom ei osoittelevasti ojossa, se on suoraa syyllistämistä ja täysin eri asia). 

Joskus piilosyyllistäminen on niin taitavaa että kohde ymmärtää tulleensa syyllistetyksi vasta paljon myöhemmin. Toisinaan piilosyyllistämisen huomaa kaikki mutta kukaan ei uskalla sanoa mitään, sillä eihän toista voi syyllistämisestä syyttää jos suoraa syyllistämistä ei ole tapahtunut. Kieroa, eikö totta?

Tunnista piilosyyllistämisen muodot!

1. Kyllä lapsi oppii potalle ilman kirjoja ja kännykkäpelejä. Pottailun pitää perustua vapaaehtoisuuteen eikä lahjomiseen. 

Erittäin hyvin piilotettu piilosyyllistäminen. Otetaan esille fakta. Pottailun pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Ja samassa lauseessa vihjataan ettei kirjan kanssa tapahtuva pottailu ole vapaaehtoista. Kahden lauseen verran annetaan ymmärtää että joku toimii väärin jos opettaa malttamatonta lasta potalle kirjan avulla. 

 2.Minulla on muuten 5 lapsen kanssa kokemusta asiasta.

Tämä on piilosyyllistämisen ohella myös piilovaiennus. Eihän 5 lapsen äiti vaan voi olla väärässä? Ja jos voi, niin ainakin enemmän oikeassa kuin esikoislapsen äiti.

3. Kysyjä lataa facebookryhmään kuvan lapsensa ihottumasta ja kysyy mitä tämä on? Vastaus: Näyttää märkärutolta, itse olisin jo lähtenyt päivystykseen, enkä kyselisi täällä. Lasten kanssa pitää olla nopea.

Saman vastauksen yleensä saa jos kysyy lapsen yskästä/ripulista/kuumeesta/hampaan putoamisesta. Kysyjälle kerrotaan erittäin piilotetulla viestillä, että hän on välinpitämätön ja laiska koska ei lähde keskellä yötä viemään lasta sairaalaan näppylöiden vuoksi vaan julkeaa kysyä asiaa netistä. Aivan sama mitä kysyy, internet ei ole oikea paikka kysyä yhtään mitään kun kyse on lapsesta. Saikohan samanlaisia vastauksia 90-luvulla kun soiteltiin lankapuhelimilla naapureille ja kavereille kun mietittiin onkohan lapsella vesirokko vai nokkosrokko? Tuskin. Tätä piilosyyllistämisen muotoa harjoittavat eritoten kaverit. Jos haluaa sanoa mitä itse tekisi, miksei voisi sanoa "Minä veisin sairaalaan" ja se siitä.

4. Mitä hedelmäsosetta antaisin 5kk ikäiselle vauvalle kolmanneksi maistiaiseksi? -Vastaus: Itse  en antaisi tuon ikäiselle mitään soseita, 6kk täysimetystä kannattaa noudattaa.

Ja sitähän tässä kysyttiin. Oikein hyvä esimerkki piilosyyllistämisestä. Kerrotaan että alunperinkin aloittaja on vastaajan mielestä toiminut väärin antamalla mitään soseita 5kk ikäiselle. Ikävä vain että myöhäistä tuossa vaiheessa on kun on jo kahta sosetta maistatettu joten miksi vastata ollenkaan? Jotta saa piilosyyllistää.

5. Mikä liha sopii annettavaksi 10kk ikäiselle? Vastaus: Minä olen vegaani. Liha on murha. Lapsella pitää olla oikeus valita murhaako eläimiä. Se on vain minun mielipide.

Klassikko. Silloin kun tajuaa ettei voi mitenkään syyllistää huomaamatta ja varkain, lisätään lauseen loppuun "se on vain minun mielipide" fraasi. Lause jatkuu hiljaa .."ja sietäisi olla sinunkin mielipiteesi"

6. Mitä vaippoja käyttäisin kun peppu punoittaa vauvalla näistä nykyisistä pamperseista? Vastaus: Itse käytän vain muumeja koska ne ovat suomalaisia.

Tämä piilosyyllistämismuoto on kohtuullisen viaton mutta ärsyttävä. Miten Suomalaisuus liittyy punaiseen pyrstöön? Ei mitenkään. Mutta onhan suomalaista käyttävä aina vähän parempi äiti. Jos sinulla on tapana harrastaa Suomalaisten tuotteiden mainostamista, tee se siellä missä se liittyy asiaan, esim "Mitä vaippoja käytät" -kysymyksessä.

7. Parkkeerasin auton ja sain parkkisakon. Nyt harmittaa. Vastaus: Mä niiiiiiin inhoan ihmisiä jotka parkkeeraa minne sattuu ja sitten ne autot on pelastusteillä tai invapaikoilla. Välinpitämättömyyden huippu. Enkä tietenkään tarkoita sua <3 peace and love

Etpä. Ei vaadi selityksiä.

Oletko syyllistynt piilosyyllistämiseen? Älä huoli, niin minäkin olen. Me kaikki olemme. 

Mitä ihmettä?! #Oikeanainen

Miten on voitu tulla siihen, että naiset joutuvat todistelemaan olevansa oikeita naisia? Miten maailma on voinut muuttua niin kummalliseksi että ulkopuolelta yritetään määrittää millainen on oikea nainen? Thaimaassa ladyboyt kantavat  naiseutensa ylpeydellä mutta Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa tarvitaan isoja kamppanjoita jotta saadaan jyrättyä omituinen mielipide siitä mikä on naisellista ja millainen on oikeanlainen nainen. Suomessa paksusti meikattu sekä naisellisiin vaatteisiin pukeutunut nainen on huora ja tummansinisissä työvaatteissa meikittä kuorma-autoa ajava nainen on rekkalesbo. Ilmeisesti ollakseen oikea nainen ilman nimittelyä, pitää olla jotain tältä väliltä. Mielellään keskeltä.

But I’m a human not a sandwich -blogin Iina aloitti suuren suosion saaneen #oikeanainen haasteen jokunen päivä sitten. Mietin hetken voinko osallistua koska en ole ikinä epäillyt ettenkö olisi oikea nainen. Olen miettinyt kelpaanko maailmalle yksinkertaisena, puolisolleni paksuna, lapselleni äitinä jne. Mutta en ole tullut ajatelleeksi kelpaanko naisena. En tiedä miksi se ei mielessäni ole käynyt mutta nyt on korkea aika pohtia tätäkin asiaa.

Kun tällainen haaste saa näin suuren suosion, se voi tarkoittaa vain yhtä asiaa; sitä että oikeus olla oikea nainen millaisena naisena vain ei ole itsestään selvää. Miten se on mahdollista? Miten kertakaikkiaan tässä suvaitsevaisuuden valtakunnassa voi olla mahdollista että media ja toiset ihmiset voivat määritellä jonkun naiseuden esimerkiksi ulkonäöllisin perustein? Jos olet liian laiha ja sinulla on liian pienet tissit, et ole tosinainen. Jos pukeudut "väärin" etkä meikkaa, et ole naisellinen. Jos olet rehevä ja sinulla on liian isot tissit sekä vielä uskallat sanoa itseäsi naiselliseksi, olet wannabetosinainen.

50-luvulla naiseuden määritteli se mitä housuista löytyy. Ilmeisesti nykyaikana naisen yrittää tehdä se mitä paidan alla pullottaa (tai ei pullota). Ei myöskään unohdeta kodin seinien sisäpuolta. Enää ei riitä pimppi, pitää olla myös oikean kokoiset rinnat, oikean kokoinen pyrstö ja oikeanlaiset harrastukset, elämäntavat sekä staili ollakseen oikea nainen. Naiseuden muottiin pitää mahtua. Puhumattakaan äitiysrepertuaarista. Kaikkihan tietävät että tosinainen imettää 3 vuotta, käyttää kestovaippoja (jopa omaishoidettavalla mummolla), tekee ruokaa 5 kertaa päivässä, silittää koko perheen vaatteet ja vaihtaa sisustusta 4 kertaa vuodessa.

70-luvulla poltettiin rintsikoita, otetaan mallia sieltä ja poltetaan 2015-luvulla naiseuden määritelmät!

Minä sheivaan 3 kertaa viikossa. Kengän numeroni on 36. Olen siis oikea nainen. Minä kampaan hiukseni päivittäin, meikkaan ja käytän yö -sekä päivävoidetta. Minulla on kaapissa 20 paria korkokenkiä ja Burberryn huivi. Olen siis oikea nainen. Kuppikokoni on isompi kuin kahvikuppi ja rakastan shoppailua. Olen heteroavioliitossa ja minulla on lapsi. Pelkään kuollakseni hämähäkkejä sekä hiiriä. Olen siis oikea nainen. #oikeanainen. Tottatosiaan.

Inhoan minihameita. Olen silti oikea nainen. En voi sietää jättimäisiä korvakoruja enkä käytä hajuvesiä. Se ei tee minusta vähempää naista. Joskus tukkani on niin takussa että sen selvittämiseen tarvitsee sakset. Toisinaan lainaan mieheni deodoranttia ja tunnen oloni kotoisaksi. Ja varsinkin naiselliseksi. Pyykkivuoreni hakee vertaistaan ja vihaan pyykinpesua. Sama juttu silitystä odottavien vaatteiden kanssa. En tykkää myöskään lattioiden pesusta enkä ole minkään sortin kodinhengetär. Olen silti oikea vaimo. Pukeudun kotona puolisoni boxereihin ja t-paitaan. Carrie Bradshawkin teki niin. Ja hän vasta oikea nainen olikin! En osaa solmia kravattia enkä keittää riisipuuroa. Myöskin stringit katoavat sinne jonnekkin minun jalassani. Minä olen tällainen Nainen. Jos naiseus määriteltäisiin edellämainittujen asioiden perusteella, puolisoni olisi homo.

Kuva on jäätävällä tavalla otettu alaviistosta surkealla perseenkohotuslinssillä mutta koska kyseessä on #oikeanainen postaus, en edes photoshopannut! Ugh, olen aito.

Iinan ohjein: Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. 

Haasteeseen on osallistunut mm Kun äiti kelaa ja Lapsellista

Lapsimessut Suomalaisten lastenvaatemuodin Milano

Lapsimessut ovat aivan varmasti lastenvaatehullujen, merkkivaateuskollisten ja pukeutumisleikkejä lasten kanssa harrastavien äitien vuoden päätapahtuma. Niin myös minun. Näitä on odotettu vuosi. Tunsin tosin itseni lasten leikkipisteessä hieman lastenvaatteista outiksi sillä en ollut tajunnut pukea lastani lapsimessuille merkkivaatteisiin. Pienellä koikkelehtimis ja pallopelipisteellä minun lapseni oli ainut jolla oli päällä perus Lindexin vaatteet kun muut konttasivat ja ryömivät Miikkareissa, Noshissa ja Gukkuussa. Onneksi kestin sen kuin mies. Ensivuonna täytyy varustautua paremmin merkkivaatteiden pyhään keskiöön.

Lähdin seitsemältä ajelemaan kohti Messukeskusta ystäväni kanssa. Aika oli kuultanut jotain edellisvuodelta sillä olin unohtanut blogipassin sijaitsevan eteläisellä sisäänkäynnillä ja parkkihalli on pohjoisella sisäänkäynnillä. Niimpä lapsimessut starttasivat meidän osalta messukeskuksen ympärijuoksulla ulkokautta ja eri ovien etsimisellä kompassin kanssa. En ymmärrä miksi ovet nimetään ilmansuuntien mukaan, ei kukaan tiedä nykyään missä suunnassa on eteläinen! Emme ehditeen mediakierrokselle jonne ilmottauduimme, se aika meni kartanlukuun.

Ajelehdimme messukeskuksessa odottaen messujen alkua. Jokapuolella oli autiota ja tyhjää. Näytteilleasettelijat valmistautuivat karkinvärisissä kojuissa tuhansien ihmisten ryntäykseen. Gugguu ja Meandi pistivät silmään. Niiden ympäristössä kuhisi kuin muurahaispesässä. Messut olivat hädintuskin alkaneet, eikä Gukkuun pisteessä ollut toivoakaan että pääsisi edes nuuhkaisemaan alehuppareita. Onneksi en ole Gukkuufani joten emme edes yrittäneet sekaan.

Ystäväni vitsaili messuhintojen tarkoittavan +15prosenttia ovh:sta. Näillä messuilla se ei pitänyt paikkaansa. Miikkarit maksoivat 15e/kpl ja monissa tuotteissa oli alennus vähintään 20prosenttia. Edellisen kauden yksittäiskappaleet myytiin pilkkahintaan.