Olen aina ihastellut kauniin pyöreitä raskausvatsoja jotka ovat pyöreitä, kiinteitä, kuultavia ja niiden keskellä on suloinen pieni puolikas pingispallonapa pullahtaneena.
Kaikki kyllä puhuu kehon muuttumisesta, elämän muuttumisesta, siitä että sormukset eivät mahdu sormiin ja kammottavista raskausarvista, unohtamatta tietystikkään karvanpoiston omatoimisuuden katoamista. Mutta kukaan ei puhu siitä että maha ei välttämättä ole kiinteä koripallo vaan se voi olla myös puolityhjä rantapallo. Minun maha nimittäin vieläkin viikolla 35 roikkuu! Luulin että niin tapahtuu vasta synnytyksen jälkeen. Aikainen lintu madon nappaa. Vaatteet päällä se näyttää aidolta vauvamahalta mutta ilman... Ei esittelykunnossa. Eräänä kauniina aamuna kun itkin epämuotoista pussukkaani mieheni ehdotti että voisin ripustaa napaan ongenkoukun ja siitä narun kaulaan, sitten se olisi tasapyöreä! En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut.
Napasta puheenollen.. Sekään ei välttämättä ole sitten suloinen pingispallonpuolikas, tiedoksi vain kaikille sellaista odottaville.. Se voi näyttää myös varrenpäässä tönöttävältä kuopalta. Välillä kun mies kiusaa minua siitä, tekisi mieli laittaa maalarinteippi päälle. Sekin näyttäisi nätimmältä. Voisi siis lisätä niihin lehtien "tätä et osannut odottaa raskaana" artikkeleihin tämänki vaihtoehdon siihen miten keho tosiaan voi muuttua.Turvotuksestakin odotin kyllä jotain hieman lievempää, korkeintaan että vähän sukat puristaa. Tänään lähdin ulos miehen 43 kokoisissa reinoissa. Ja nekin puristi. Oma kengänkokonihan on 36. Ja niinkuin minä uhosin kulkevani korkokengissä vielä synnyttämäänkin. Mutta ongelma kun ei ollutkaan se pystyssä pysyminen.
Noh, jokatapauksessa päätän tämän tekstin niinkuin kaikki aina päättävät tämänkaltaiset napinat. Mitään väliä ei ole sillä miltä maha näyttää, pääasia että siellä sisäpuolella on Koisolla otolliset kasvuolosuhteet! Sillä eihän ketään oikeasti kiinnosta kantaako aarretta 5000e:n Birkinissä vai virttyneessä nukkaisessa luomupuuvillakassissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti