Joulutappio

Huomenna on jouluaaton aatto. Olemme ripustelleet ympäri kotiamme joulusukkia, koreja joissa on joulusälää ja kynttelikköjä ikkunaan. Nurkissa tuoksuu piparit ja tolu. Olohuonettamme koristaa joulukuusi. Aina kun katseeni osuu siihen, mietin että vielä ehtisin käydä hankkimassa oikean kuusen. Aivan niin. Minä kaikesta huolimatta hävisin taistelumme joulukuusesta ja mitä nöyryyttävimmällä tavalla.

Olin jo päättänyt, etten enää kysy mieheltäni kumman hankimme. Aidon vai muovisen. Ajattelin vain suunnata ostamaan puun ja ainut mietinnän aihe oli, ottaisinko Suomalaisen vai Ukrainalaisen kasvin. Kuitenkin taas kun kiivas keskustelu asiasta syntyi, päätin antaa aviopuolisolleni mahdollisuuden. Kävin etukäteen katsomassa paljonko tekokuuset maksavat. Hinnat pyörivät 30-70 eurossa. Myös käytettyjen hinnat olivat vähintään 20 euroa. 

Sanoin, että jos mies löytää kuusen 10 eurolla, suostun muovihirvitykseen. Tietenkään mistään ei löydy niin halpaa kuusta mutta olin sentään antanut mahdollisuuden. Vähimmäispituudeksi määritin oman pituuteni. 

Mies kahlasi läpi kaikki internetin myyntipalstat ja tunnusti tappionsa.

Seuraavana päivänä lähdimme kiertelemään kaupoista joulukoristeita. Pysähdyimme hetkeksi kierrätyskeskukseen. Myös sinne oli kiirinyt jouluinen tunnelma. Myynnissä oli jos jonkinmoista kynttilää ja piparimuottia. Ostimme tulevaan joulupuuhumme palloja. Kaikki joulujutut olivat 50% alennuksessa.

Nurkassa joulun tunnelmaa loi muovikuusi. Koristeenaan valtaisa hintalappu. Jähmetyin. 10 euroa. -50%.

Joulukuusen hinta oli 5 euroa. Ehdin miettiä sekunnin, miten 150cm pituinen varteni peittää 2 metrisen kuusen latvassa olevan hintalapun ja pääsisin luikkimaan ulos mies vanavedessä mutta vahinko oli jo tapahtunut. 

Mies raahasi voitonriemuinen  ilme kasvoillaan muovipiikkikasaa kassoille. 

Hyvä puoli asiassa oli säästö. Joulubudjetista jäi aika paljon ylimääräistä joulusuklaalle. Lohtusuklaalle.