Toiselle toista ja joillekkin viittä.

Suurin rahareikä vauvaperheessä on ehdottomasti "mikä kenellekkin sopii" -ajattelutapa. Ikävä kyllä muutakaan mahdollisuutta ajatella ei ole. Mistään ei voi tietää mikä omalle vauvalle sopii ennenkuin kokeilee.

Minulla on esimerkiksi iso kasa potkupukuja, kaikenlaisia suloisia ihania kuoseja pöllöistä siileihin ja muumeista smurffeihin. Ostin niitä paljon jo ollessani raskaana eikä tullut mieleenkään että potkuhousut ovat sama kuin pukisi sadeasua hamsterille. Miten ne edes kuuluu pukea? Nostaa vauvan peppua ja tunkea koko viritys selän alta niin että vauva seisoo päällään? Vai pitää vauva sylissä kun pujottaa ne jalkaan ja laittaa napit kiinni pitäen samalla omalla nenällä vauvan päätä pystyssä kunnes se itse sitä oppii kannattelemaan? Noh, mikä kellekkin sopii.

Koisomme söi ensimmäiset viikkonsa tuttipullosta ja syö edelleenkin välillä jos itse en ole kotona ja mies on hoitovuorossa. Siksi olenkin hankkinut mittavat tuttipullovarastot. Tämä on varmaan se suurin 'mikä kenellekkin sopii' show. Piti ostaa kaikki markkinoiden eri merkit jotta löytyi yksi jonka vauva huolii. Miksei vain kaikki pullot voisi olla jotenkin integroitavissa sopivaksi, miksi täytyy ostaa 14 erilaista pulloa?

Esimerkiksi eräs kallis ja erittäin toimivaksi mainostetun hienon yhden tipan pullon piti olla vaativaankin makuun sopiva ja matkia imetystä nännin muotoisella tuttiosalla. Ei millään pahalla pulloa kohtaan mutta melkoinen piikkinänni on se jonka tissin mukaan tuo pullo on valettu. Tuttiosa saa koison yökkäämään koska se ylttää kutittamaan nielurisoja. Joku pullo valutti kaikki maidot kuin hanasta, vauva ei ehtinyt niellä. Toisesta ei olisi tullut pisaraakaan, ei vaikka vauva imi kuin dysonin imuri.
Ostin lastenhuoneeseen koristeeksi vuosituhannen turhakkeen. Diorin tuttipullon. Eräänä kauniina päivänä tuo koriste oli haettava hyllystä koska jokaisesta pullosta jokin osa oli hukassa/autossa/hoitolaukun pohjalla. Sen päivän jälkeen tämä aivan liian kallis tuttipullo on ollut ainut pullo josta vauva tykkää syödä ilman että se valuu, pihtaa, roiskii tai päästää ilmaa. Tässä tapauksessa vauva ei syö Diorin pullosta koska äiti haluaa hienostella. Vauva syö Diorin pullosta koska on pikkudiiva.

Hankimme raskauskolmanneksella vaunut. Edullisen merkkiset ja yksinkertaiset. Mutta ennenkaikkea pienet sirot ja kivan väriset. Ei mitkään jyrät. Ajattelin että ei vaunuilla väliä, en aio seilata niillä seitsemällä merellä, en vuoristomaastossa enkä varsinkaan lumessa. Helppo homma. Paitsi että tässäkin pätee sama kuin kaikessa muussa vauvakamassa. Toisille sopii toisenlaiset... meidän vaunut sopii sellaiselle joilla ei ole kotona laisinkaan kynnyksiä. Pienenpienet etupyörät eivät nouse edes sentin korkuisen ulko-oven kynnyksen yli joten luulen että kohta meillä on varastossa yhtä monet vaunut kuin tuttipullojakin. Aina kun ostaa uudet, huomaa että niissäkin on vikaa. Ja sen huomaa vasta käytössä. Mikä ihme siinä on että ei voi olla "sopii kaikille vauvoille" vaunuja? (tai tuttipulloja?). Hyvässä lykyssä saat lisää lapsia ja heille ei kelpaakkaan yhdetkään niistä seitsemästä vaunuista jotka olet ostanut. Eikä edes se diorin pullo. Pitää olla Prada. Katainen kiittää, näin kilahtelee veroeuroja valtion kassaan. Paitsi että Diorin ja Pradan pullosta kiittää Obama.

Rintapumppu... Kyllä vain. 60 euron vekotin ja toisille rinnoille sopii toiset ja toisille toiset. Yksi pumppu saattaa olla liian tehoton, toisesta saa jännetuppitulehduksen, kolmas imee nänneistä väritkin mennessään. Tämäkin selviää vain kokeilemalla. Minulla kävi tuuri. Kolmas sopii. Paitsi että se on juuri se millä se väri lähtee mutta mitäs pienistä. Mies kielsi ostamasta enää ainuttakaan. Pitää kuulemma oppia ennakoimaan... Hah. Minä opettelen ennakoimaan sitten kun valmistajat opettelevat tekemään "joka vauvan malliston". Sitäpaitsi. Jos mies ostaa auton ja ajaessa pakkasaamuna töihin huomaa penkinlämmittimen kärventävän nyytit, kyllä se mieskin silloin suuntaa pettyneenä autokauppaan eikä kuuntele vaimon valituksia ennakoinnista.