Tasa-arvoa kerrakseen

Olen aina pyrkinyt avioliitossani siihen nykyaikaiseen järjestykseen, että ei olisi miesten töitä ja naisten töitä. Käytännössähän se tarkoittaa sitä, että miehet tekevät ruokaa, siivoavat, hoitavat lasta ja silittävät. Naiset eivät kuitenkaan tässä järjestelyssä useinkaan tee miesten töitä; vaihda renkaita, ripusta lamppuja eikä varsinkaan avaa viemäreitä. Ainakaan minä en.

Vaikka kuinka olen yrittänyt tasa-arvoistaa perheemme kotityöt edellämainitusti, ei siitä ole tullut kerrassaan mitään. Mies ei esimerkiksi voinut synnyttää. Ja jos hän nyt sen saakin anteeksi tekemällä isyyslomalla maailman parasta pizzaa, on vielä lukuisia naisten töitä joita mies ei vain saa otettua omakseen. Vaikkapa tiskaus. Joskus olen pakottanut hänet tiskaamaan, tai pesemään pyykkiä mutta molempien tulos on suhteellisen onneton. Helpommalla pääsee kun itse tekee. Naisten töihin kuuluu myös vaihtaa kakkavaippa, tyhjentää vaippaämpäri, pitää huolta koko arjen pyörityksestä ja eritoten vauvasta sekä miehestä.

Mutta entäs ne miesten työt? Meillä miesten töitä on perusjutut, kuten renkaiden vaihto, betoniseinän poraaminen ja oikeastaan kaikki jotka voi vahingossa tehdä väärin ja aiheuttaa vaurioita. Tai ainakin niiden pitäisi olla miesten töitä.

Viimetalvena ensilumi tuli hieman yllättäen jo marraskuussa ja tietenkin kesken työpäivän. Minulla oli alla kesärenkaat. Onnistuin luistelemaan niillä puoleen väliin kotimatkaa. Mielessä kävi että ensivuonna todella vien auton korjaamolle jos homma ei hoidu ensimmäisellä varoituksella. Olin vielä päättänyt odotella miehen toimeen tarttumista koska olin luvannut etten enää vie autoa kalliille merkkikorjaamolle koska mies osaa tehdä siihen kaiken itsekin. Edellisellä viikolla olin menettänyt hermoni ja kuskannut luuskani öljyn lisäykseen. Maksoin siitä aikalailla tuplasti sen mitä öljy. Ihan vain koska en löytänyt öljyluukkua ja miehen mielestä jopa naisen täytyy löytää se. Sehän nähtiin. Ei nimittäin täydy jos miehen ei tarvitse löytää tiskiharjaa.

Entäs tuholaistorjunta? Onko se miesten vai naisten työ? Keittiönpöydän maalaus? Meillä ilmeisesti naisten hommia koska remonttireiskan sijaan vauvantulon ja pesänrakennuksen jäljiltä meillä asuu nykyisin remonttiraili. Nyt keittiömme näyttää tältä:

Ihan nätti. Puolisko avasi vain maalipurkin kannen jotta saisin sudittua meille kalusteet. No alla zoomikuva samaisesta keittiöstä.

Viimekesänä keittiöömme tulvi laumoittain muurahaisia. Olin viimesilläni raskaana ja erittäin sitä mieltä että vauvaperheessä ei mikään elävä kipittele pitkin poikin pöytiä ja sokeriastioita. Mies oli vakaasti sitä mieltä että koloja on turha tilkkiä umpeen koska muurahaiset löytävät toisen reitin. Mielestäni taas oli itsestään selvää että jos kolot muurataan umpeen siististi jollain sementillä muurahaiset pysyvät ulkopuolella. Jääräpäinen aviopuoliso oli erimieltä joten muurahaiset tulivat ja menivät omia reittejään. Minä taas eräs kaunis iltayö laskeuduin valtavan rantapalloni kanssa niiden tasolle tapettiliisterin kanssa sekä tilkin reiät umpeen. Lopuksi imuroin eksyneet reikiään etsivät muurahaiset lattialta. Voitonriemuisena menin nukkumaan. Vaikka jälki ei ole kaunis, eipähän asunnossamme ole ylimääräisiä eläimiä ja mikä tärkeintä, pöyhkeä mieheni oli väärässä. Ne lähti. Aamulla keittiö oli tyhjä taapertajista.

3 päivän päästä muurahaiset tulivat sankoin joukoin jääkaapin takaa.

Taulujen ripustaminen on helppoa hommaa mutta luokittelen senkin miesten hommiin. Niimpä meillä mies ripustaa seinille kaiken mitä sinne kuuluu ripustella. Viimeistään silloin kun aion itse naulata naulat betoniseinään lihanuijalla.

Mutta vaikka rakas puolisoni ei hoida naisten hommia, ja edellämainituista päätellen miestenkin hommia vähänlaisesti, ei hän laiska ole. Ainoastaan hieman.. Noh. Valikoiva. Kun nimittäin aioin maalata lapsemme seinälle jonkin kivan maalauksen, sisustuksellisista syistä otti hän pensselin kouraansa todeteni että parempi kai hänen on se hoitaa että tuloksena olisi jotain kivaa lapselle eikä vaaleanpunainen sotkuinen möntti seinässä. (Ei sillä ettei hän arvostaisi taiteellisia lahjojani). Niimpä hän yön pimeinä tunteina maalasi ja suoritti työn. Ei miesten eikä naisten vaan isin työn ja mielestäni se on aika hyvä vaikkei olekaan kotityö. Tässä kuva siitä: