Loputtomia huolen häivähdyksiä

Raskausaikana pelkäsin jatkuvasti oikeastaan kaikkea. Listeriasta yksisilmäisyyteen ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki ne kuukaudet odotin kuumeisesti, että saisin lapseni maailmaan, jotta voisin olla varma että kaikki on hyvin. Moni sanoi että sitten se pelkääminen vasta alkaakin ja kestäisi lopun elämän. Kissanviikset sanoin minä. Mitä pahaa voisi tapahtua? Minähän vahdin Koisoani kokoajan eikä tarvitse enää juosta äitiyspolilla tarkistuttamassa että vieläkö sydän lyö koska näen itsekin kaiken olevan kunnossa. Olin varma että huolet ovat ohi jahka olen selvinnyt hengissä synnytyksestä.

Niin. Näinhän minä tietysti luulin mutta arvata taas kerran saattaa osuinko edes sinne päin. Se alkoi kun istukka syntyi ja joku sanoi että se on liian iso. Pienen pieni prosentuaalinen mahdollisuus siis vauvan munuaissairauteen. Minun mielessäni prosentuaalinen oli ainakin 50 prosentin mahdollisuus. Lapsi kellastui. Maksasairaus! Vaikka vastasyntyneillä, varsinkin ennenaikaisilla on usein bilirubiini koholla ja se on vaaratonta. Koison varpaat olivat silmiinpistävän pitkät. Marfan syndrooma? Myös lastenlääkäri hälytettiin paikalle koska mielestäni vauva korisi eikä saanut henkeä. Lääkäri totesi että kaikki vauvat röhkivät.

Kun kaikki mahdolliset ja mahdottomat synnynnäiset elinvauriot, vammat ja sairaudet olin tentannut läpi niin lääkäriltä kuin kätilöiltäkin, saatoin huokaista.

Mutta entäs Kätkytkuolema? Sitä ei voi estää. Eikä ennakoida. Paitsi olla nukuttamatta vatsallaan. Mutta voiko syliinkään nukuttaa jos siinä on vatsa rintaani vasten? Keskustelupalstoilla joku sanoi että vatsallaan ei saa nukuttaa koska vauva voi unohtaa hengittää kun menee liian syvään uneen. Pitääkö minun sitten herätellä vauvaani yöllä ettei se mene vahingossa iltaitkujen jälkeen liian syvään uneen kyljelläänkin? Kysyin neuvolalääkäriltä asiaa ja viimein sain tietää miltä tuntuu näyttää vähäjärkiseltä.
Päälle tuli vielä pitkä saarna vauvan unen tarpeesta ja ehdoton kielto törkkiä nukkuvaa vauvaa hereille. Myös tutti ehkäisee kätkytkuolemaa joten olen yrittänyt totuttaa lasta tuttiin, mutta kun ei vain maistu. Eikä puhe hengenpelastajatutista tietenkään mene perille.
Tuhansia tutkimuksia, satoja mielipiteitä, kymmeniä artikkeleita, kaikki yhtä epäselviä.
Perhepeti lisää riskiä, oma sänky lisää riskiä, välimuodot lisäävät riskiä, sohvat vaunut ja sopet lisäävät riskiä. Vaunuihin loikkivia oravia ja kissoja en viitsi enää edes mainita. Niimpä olen todennut että nukkuminen on vauvalle hengenvaarallista. Mutta ei sitä voi hereilläkään pitää. Vaikka mieli kyllä tekisi.

Jos nukkuminen on vaarallista, niin on hereillä oleminenkin. Varsinkin syöminen. Koisoa piti alkuun herätellä syömään 3h välein. Nälkäkuolemaa peläten herätimme uskollisesti hänet, tyrkytimme ruokaa puklaamiseen asti ja senkin jälkeen. Koiso piti usein suuta tiukasti supussa, Tulkitsimme sen syömisvaiston puutteeksi, ei käynyt mielessäkään että hänellä ei ehkä vain ole nälkä. Vasta kun paino oli noussut räjähdysmäisesti yli 300g/vko uskalsimme antaa vauvan olla rauhassa kylläinen.
Mutta nälkäkuolema koputti silti takaraivossa. Entä jos rinnoista ei tule tarpeeksi? Toisaalta, vauva voi kuolla myös liialliseen syömiseen. Tiesittekö että jos vauva juo maitoa liikaa, voi saada munuaisvaurion? Munuaiset kuulemani mukaan kestävät vain tietyn määrän nestettä vuorokaudessa. Jos ei alisyö tai ylensyö, voi ruokaan myös tukehtua, siinä voi olla bakteereja ja sille voi olla allerginen. Näinollen turvallista ei ole syöminenkään. Ei niin missään muodoissa.

Jos listerian ja toksoplasmoosin riskit ovat hälvenneet, on tilalle tullut toiset pöpökammot. Sain kohtauksen kun näin vesirokkoisen lapsen kaupassa. Jos nyt ilmaa pitkin Koisoni saa rokon niin... En tiedä mitä tekisin. Mutta ärsyttää suunnattomasti. Kysyin neuvolasta voiko se tarttua vain jos on samassa kaupassa. Ei kuulemma voi. Melkein näen jo paljailla silmillä kaikki norovirukset ja tuhkarokot mitä tuntuu olevan jokapuolella. Tekisi mieli laittaa Koiso kuplaan. Tyydyn kuitenkin harsoilla peitettyyn vaunuun. Kaupassa puolituttu raotti harsoa. Hyppäsin varmaan metrin ilmaan ja kirkaisin ettei sitä voi avata, lapsi voi saada kuolemantaudin! Tuttu kysyi että mistä se sellaisen saisi? Ennenkuin ajattelin
 mitä olin sanomassa, vastasin että "sinusta tietenkin!".

Liikaa päällä= lämpöhalvaus. Liian vähän päällä= korvatulehduskierre. Liian aikainen hymy=kehitysvamma. Liian myöhäinen hymy= kehitysvamma. Vähäiset kulmakarvat = karvattomuussairaus, mahassa oleva outo läiskä= sisäelinvaurio. Hysterialla ei ole rajaa. Edellinen postaus hysteriasta raskausaikana päättyi järjen voittoon. Tämä ei. Järki ei voita ikinä.