perjantai 9. toukokuuta 2014

Minne se vauva katosi?

Minun Koisoni on jo melkein 11 kuukauden ikäinen. Aika on kiitänyt vauhdilla. Samaa tahtia pieneksi jäävien vauvanvaatteiden kanssa. Kuvassa näkyy 10 minuutin ikäiset varpaat.

Usein havahdun miettimästä, että minulla ei ole enää vauvaa. Minun vauvani on taapero. Yhtä usein tajuan eläväni juuri sitä aikaa mitä haluankin. Vauva-aikaa. Koska rakastan lokerointia, minulla on suuri tarve lokeroida myös itseni. En vain tiedä kuulunko vauvalokeroon vai taaperolokeroon. 

Iltapäivällä vatsani päällä köllöttelee pieni vauva joka rinta suussa tuhisee ja nukkuu. Tuntia myöhemmin minulla on pinnasängyssä taapero joka karjuu kurkku suorana koska olen liian kaukana hänen herätessä. 2m päässä.

Lenkillä liinassa minulla on vauva. Lenkin jälkeen taapero, joka tyhjentää vaippakaapin tai kameralaukun sisällön lattialle. 
Ruokapöydässä taapero noukkii näppärästi itse mustikat ja porkkanat suuhunsa. Ruoan jälkeen pesen vessassa mustaa vauvakakkaa.
Aamulla puen vastaan tappelevalle 68cm pitkälle taaperolle farkkulegginsit. Illalla ripustan narulle hempeitä vaaleanpunaisia 74 kokoisia vauvanvaatteita. 

Välillä katselen kaupoissa pienenpieniä nyyttejä ja totean ettei Koiso koskaan ole ollut niin mahdottoman pieni. Tällöin mieheni muistuttaa että vauvamme oli syntyessään 2.5 kiloa. Kyse on joko muistin heikentymisestä tai hahmotusongelmasta. Veikkaan jälkimmäistä. Minulla on suuria vaikeuksia hahmottaa takapuolenikin todellista suuruutta joten ei liene ihme että tuottaa hankaluuksia ymmärtää pienien kokonaisten ihmisten pienuutta. 

Onneksi tämmöinen tyhjänpäiväinen spekulointi on täysin turhaa.
Niin paljon kuin kaipaankin vauvan huuruisia ensiviikkoja, nautin täysillä nykyisistä melkein kokonaisista öistä, taaperovauvan suusta tulevista ensisanoista ja pienenpienistä varpaista jotka ottavat ensiaskelia havitellen kaikkea kiellettyä.
En olisi koskaan uskonut olevani niin iloinen kun joku sanoo "kakka"
Oikeastaan minullahan on nyt kaikki mahdollinen.  
Taapero ja vauva samoissa sukkahousuissa!  Ja mikä parasta, yhdellä synnytyksellä.

Ohessa ensimmäiset taaperomerkit. Kaikki tämä tapahtui noin 20 sekunnissa minun antaessa koiralle vettä. (Pahoittelen kuvien huonoa laatua, niihin on käytetty kännykkäkameraa. Sattuneesta syystä).









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti