Mehukoukku

Näin kesähelteillä meillä on lapsen vähäinen juominen muodostunut ongelmaksi. Tai lähinnä taisteluksi, sotatantereeksi ja sirkukseksi.

Ennen Koisomme on juonut normaalisti ja hyvin. Lähinnä vettä ja käynyt rinnalla. Mutta mitä kuumemmaksi suomen perin erikoislaatuinen kesä menee, sitä vähemmän minun kurttukyttyräkamelini juo.

Koisomme on juonut aina lasin reunasta. Mitkään nokkamukit eivät ole kelvanneet. Nyt ei kelpaa lasinreunakaan. Mutta sensijaan kaikenlaiset pullot kelpaavat. 

Yleensä se menee  niin, että ensin pyydetään nätisti äitiä avaamaan pöydällä oleva vesipullo (ANNANANNANNAANNA!!!!!!), kaadetaan puolet siitä päälle, 1/4 osa leikitään että juodaan eli syljetään ulos ja lopuksi kaksi kulausta nielaistaan. Eli puolesta litrasta vettä lapsi nesteytyy noin 10ml. Tämä ralli toistetaan vähintään tunnin välein. Vaatekertoja kuluu. Mutta mitäpä sitä ei kastuneiden vaippojen eteen tekisi. 

Parhaiten Koiso juo koirankupista. Hän ei varmaankaan ymmärrä miksi kiellän ehdottomasti kittaamasta kuolavettä lattialta ja heti senjälkeen tyrkytän toista vettä lasista.

Ja sitten ihmetellään miksi kasvaa ristiriitaisia aikuisia.

Vaviskaa hammaslääkärit ja täydelliset äipät! Minä nimittäin erehdyin myös antamaan lapselleni pillimehua. Tai se taisi olla pillismoothie. Mitään muuta ei kertakaikkiaan ollut saatavilla ja juotavaa oli annettava. Päädyin Semperin vauvamehuun. (ei lisättyä sokeria eikä makeutus/säilöntäaineita) Päättelin, että koska se on tarkoitettu vauvoille, se ei voi olla kovin myrkyllistä eikä sen pahempaa kuin muutkaan vauvojen ruoat. Löytyihän se sentään vauvanruokahyllystä ja ikäsuositus oli yli 8kk täyttäneille. Mietin kyllä hetken miksi 8kk ikäisille löytyy omat mehut, mutta ei mennä siihen. Koiso on sentäs 1v1kk. Siinä on vissi ero!

Tämän jälkeen aina kun Koiso näkee pillimehun hän muistaa sen. Koukussa.Siksi siis äidit eivät anna lapsilleen mehuja. Kerrastakin voi jäädä mehukoukkuun. Vaikka se onkin lastenruokahyllyn ja korvikevalmistajan mehu.

Sittemminkin olen sillointällöin antanut Koisolleni kuumana päivänä tätä mehusmoothieta mutta lisäksi vielä laimennettuna. 

Taiteenlaji se tosin on sekin, sillä pelkään että hän oppii mehujen makeuteen eikä enää suostu muuta juomaankaan. Miten siis antaa mehua ilman että lapsi oppii että sitä voi saada? Vähän samankaltainen ongelma, kuin miten antaa miehen ostaa uusi kamera ilman että hän tajuaa että voi käyttää säästöjämme kameraan niin halutessaan?

Olen tehnyt vuoden ajan hedelmäsoseista lähtien kaiken itse. Joten otan tämän valmiin mehun antamisen raskaasti. Toisaalta, enhän minä maitoakaan puuroon itse lehmästä lypsä. En edes itsestäni.

Miksi minä sitten annan mehua jos koen sen itsekkin ongelmaksi?

Koska koen suuremmaksi ongelmaksi, että pahimmilla helteillä ulkona kun tissi ei kelpaa eikä vesi maistu sirkustemppujenkaan jälkeen, lapseni kuivuu kokoon kuin käpy. 

Ja jos mehussa ei ole lisättyä sokeria, onko se sen kummempaa kuin hedelmät tai itsetehdyt smoothiet? Olenko tehnyt tästä päässäni liian ison jutun? Mitä eroa on omenalla ja mehutetraan puristetulla omenalla?

Onneksi näitä kuivia päiviä ei ole usein ja pillimehun juotot on laskettavissa yhden käden sormilla.

Keksin nimittäin tavan huijata tuota pientä kuivaa Munakoisoa. Olen alkanut juottamaan pillimehutetrasta vettä! Toimii kuin häkä. 

Tajusin, että sen mehun ihanuus ei välttämättä ollutkaan makeus vaan pilli. 

Onneksi kohta alkaa viinimarjakausi. Aion korvata tämän kesän pillimehulipsumiset juottamalla loppuvuoden vain omatekemiä erittäin vähäsokerisia (happamia) litkuja. Jos niitäkään.

Vinkit lapsen juottamiseen helteillä:

- pukeudu sadeasuun ja pue lapsi uima-asuun. Juota vettä.

-Kuivaa huone jossa olette, kehu hienosta kulauksesta, kuivaa koira ja juota lisää vettä.

-Anna lapselle leikkitauko. Päivän kolmas kulaus pitäisi kuitenkin saada alas ennen iltapäivää.

-Riko pillimehun reiän suoja, kaada mehu pois ja laita tilalle vettä. 

-Anna lapselle oma koiran vesikuppi.

Ainiin... Minun on tehtävä pillimehun antamisen lisäksi toinenkin tunnustus. Vastoin kaikkia mieltymyksiäni sekä periaatteitani, meille on kotiutunut muutama Me and I vaate. Ja kyllä. Olen ostanut ne itse.
Lohduttaudun kuitenkin sillä, että käytämme niitä yöpaitoina eikä ne ole siilipyrstöjä. Ja olen maksanut niistä normaalivaatteen hinnan, en miikkarihintaa!
Selityksen makua. Olen häpeissäni ja pyrin pitäytymään jatkossa periaatteissani. Eli eBayssa.