Sisustussuunnitelmattomuutta

Minä pidän sisustuslehdistä. Ne ovat kuin nukkekoteja. Kuvitettuja unelmia. Eniten silmäni lepää valkoisissa olohuoneissa, maalaisromanttisissa makuukamareissa sekä keskellä talvea kukkivissa päivänkakkaroissa puhtaalla keittiön pöydällä.

Minunkin olohuoneeni oli valkoinen. Muutama vuosi sitten ostin 6 kappaletta valkoisia mattoja ja 3 paria valkoisia verhoja. Pistin miehen verhoilemaan nojatuolin valkeaksi. Pari vuotta siihen meni ja hetken minulla oli sisustuslehtimäinen koti. Rakensin valkoisen pesän. Ystäväni kummasteli, miten aion pärjätä keittiön pöydän alla olevan valkoisen nukkamaton kanssa. Hyvin kiitos. Ja sitten synnytin.

Koisoni on vasta 7 kuukautta mutta 76 neliöä on auttamattomasti hävinnyt 7 kilolle.

Mielestäni on aivan naurettavaa säilyttää valtavankokoisia lastenvaunuja sisätiloissa. Pikaisen googlauksen jälkeen kuitenkin totesin sen olevan välttämätöntä. Kaikkialla muualla ne homehtuu. Aikani jaksoin pyyhkiä pyörät kurasta puhtaaksi jottei mattoon tule kurajälkiä. Mutten kovin kauaa. Eteisen valkean nukkamaton oli väistyttävä.

Pieni vauva ei onneksi enempää sotke. Tai niin minä luulin. Nukkamatoista on mahdotonta pyyhkiä mitään pois. Varsinkin kun sitä ei huomaa. Se vain haisee. Olohuoneen maton haistessa vanhalle maidolle, kannoin sen ulkovarastoon ja hankin tilalle helpommin puhdistettavan. Se on harmaa. Jokin on muuttunut. Mutta niinhän siinä käy kun vauva tulee taloon. Jouduin hieman somistelemaan olohuonetta uuteen uskoon mutta onneksi harmaa on ihan riittävän tyylikäs.

Iloitsin jäljellä olevasta valkeasta keittiöstä. Kunnes aloitimme soseiden syönnin. Voitte arvata että se kummasteltu joka paikan murheenkryyni, eli matto lähti sieltäkin ensimmäisenä. Myös puuvillainen pöytäliina joutui taipumaan väistämättömän edessä. Mielestäni vahakankaat ovat laiskojen ihmisten pöytäliinoja. Ja lapsiperheiden. Löysin onneksi tahmakankaan joka kaukaa katsottuna näyttää kankaiselta. Pieni valkoinen valhe vain. Kirjaimellisesti.

Mustikalla päristellyt verhotkin vaihtuivat räikeän turkoosiksi. Keittiöön turkoosi on ehkä hieman kylmä. Mutta en keksi muutakaan josta ei niin hyvin erotu roiskeet. Valkoiseni odottavat eläkepäiviä. Tai ehkä Koisoni teini-ikää.

Myös lastenhuoneen pinkki hehku pääsi soluttautumaan muihin tiloihin. Koisomme nukkuu makuuhuoneessa pinnasänky sivuvaununa. Suurella työllä ja tuskalla ompelin siihen uudinverhon omin pikkukätösin. Ja koska niin tein, aion sitä myös käyttää vaikka makuuhuoneeseemme ei väri yllättäen sovi. Katseltuani aikani sateenkaaren väristä makkariani, päätin ehkäistä painajaisia ja yhtenäistää väritykset. Niimpä mieheni kauhuksi lastenhuoneen lisäksi, myös tämä huone on nyt pinkki. Asuntoni on kuin sirkusteltta ja entisestä valkoisesta on jäljellä enää seinät. Yhtä lukuunottamatta. Valkoisen sävytteiset sisustuslehdet käytin tämän seinän maalauksessa tarvittaviin lattioiden roiskesuojaukseen. Ajoivat asiansa. Seinästä tuli muuten vihreä.

Kaikkea ei voi saada, sanoi mieheni Louis Vuittonin lasi-ikkunoiden edessä. Maailman rakkain koiso sylissä mietin, että sain minä silti paljon.  Kaiken tarvittavan. Syvällä sisimmissä olin varautunut asioiden muuttumiseen ja jopa verhojen vaihtumiseen. Mutta samaa ei voi sanoa tästä:



Vastaavaan kukaan ei voi varautua. vai olisitteko uskoneet, että vauvan kakka voi olla niin huomaamattoman piiloutunut vaippaan, että se löytyy vasta tablettitietokoneen ruudulle tipahtaneena 5minuuttia vaipanvaihdon jälkeen?  Toisaalta joissain vauvanhoito-oppaissa kehoitetaan vaihtamaan vauvalle vaatteet ja vaippa sylissä. Se kehittää motoriikkaa. Tietty sylissä kun vaipan riisuu, pääsee pieni kakka aika huomaamattomasti luiskahtamaan lattialle jonne oli tämmöinen vekotin unohtunut. Btw jos kakka näyttää niin kovalta että siitä ei jää jälkeä vaippaan, voin kertoa että kosketusnäyttöpuhelimeen jää.
 Ja luulet ehkä ettet tee tällä tiedolla mitään. Kyllä muuten teet, jos ylläoleva tapahtuu joskus sinulle. Ainakin tiedät olla pyyhkäisemättä ruutua sormellasi ennen puhdistusta, vaikka facebook sanookin 'bling'.