Auttakaa Bloggaajaa valitsemaan blogitapahtumaan kengät!

Kaksplus blogipäivä lähenee kovaa vauhtia. Tai oikeastaan se siintää jo näköpiirissäni. Ylihuomenna 29 bloggaajaa kokoontuu Helsinkiin enkä minä ole alkuunkaan valmis!

Kenkävarastosta löytyy 30 paria kenkiä, enkä silti löydä mitään mikä sopisi asuuni. En aio lähteä kolttuostoksille koska en aio olla tämänkokoinen kovin pitkään (toivottavasti). Koska mekkovarastoni ei ole yhtä laaja kuin kenkävarastoni, saa tämä Noshin mekko kelvata. Olen luultavasti alipukeutunut mutta aion kestää sen kuin nainen!

Kenkien koko ei onneksi laihdutusprojektin myötä muutu mutta puolisoni on tullut suhteellisen tietoiseksi joka nurkassa lojuvista kengistä ja hän osaa jo tunnistaa kenkäkauppojen muovikassit ja uudet kenkälaatikot. Niimpä kokosin kolmet varteenotettavat popot.  Kaikissa on samanpituinen 13cm korko  joten ne ovat tasavertaisia mukavuuden tai "mukavuuden" suhteen. Rakkaat lukijat, auttakaa valitsemaan kengät! (ylläolevan asun kanssa)

Kirppiksellä

Farkkuliivi 2e ja leobardihame 0.50e

Olen jo aiemminkin kirjoitellut, että kirpputoreista on lapsen syntymän myötä tullut oikeastaan harrastus. Kirppisharrastelijasta tulee mieleen minulle rastatukkainen sinapinkeltaisessa neulemekossa ja keltaisissa maihareissa laahustava kolmekymppinen nainen tai ikivanha kattilankannet ja t-pannu korissa kilistelevä mummo joka yleensä on drokari.

Minulle ja Koisolle kiertely on ihan vain ajanvietettä. Kirppiksiltä tulee ostettua lähinnä sisustustavaraa tai lastenvaatteita. Lastenvaatteita on nykyään tarjolla niin paljon, että ostoskoriimme päätyvät lähinnä vain uudenveroiset sekä erittäin hyväkuntoiset vaatteet. Tänäpäivänä kirppisvaatteen ei tarvitse olla kulahtanut tai pesunukkainen 80luvun potkupuku. Tosin näkyy niidenkin hinnat välillä pilviä hipovan. Joku ihme retrokausi on ollut muodissa jo pidemmän aikaa. Niin 70-luku kuin -80 lukukin (puhumattakaan 90-luvusta) kuuluu mielestäni sinne missä ne jo ovatkin, menneille vuosikymmenille. 

Me and i mekot. Kukkaliivari 6e ja perhosmekko 5.5e.

Facebook kirppikset ovat myös huudossa mutta niistä olen pikkuhiljaa luopunut. Enää ei ole samanlailla aikaa istua koneella kuin raskausaikana päivät pitkät sairaslomalla teekupponen mahan päällä. Myöskään tuotteen kunto ei aina vastannut odotuksia ja sepäs vasta ärsyttävää onkin. Photoshopissa on huonotkin puolensa. Vähän saturaatiota lisäämällä ja levelssejä korjaamalla vaate ei vastaa enää todellisuutta muiden kuin myyjän silmissä. Rasittavaa.

Kaikesta huolimatta luulen kuitenkin että lapsikin viihtyy paremmin livekirpparilla katsellen ympärilleen kuin leikkien palapelillä lattialla silläaikaa kun äippä dataa. Joten näin on hyvä!

Tähtifarkut 4e ja appelsiinibody 1.8e

Välikausikuteet

Välikausivaatteet. Ennen Koisoa, vaatteet oli minulle vaatteita. Ehkä kesävaatteet ja talvivaatteet erottuivat muista vaatteista. Mutta lapsen syntymän jälkeen kuvioihin tuli ihmeellinen välimuoto.

Joka syksy ja kevät blogit täyttyvät lapsen välikausitamineista. Niihin useimmiten panostetaan vähintäänkin aikaa. Moni myös rahaa. Välikausihaalari voi maksaa 30 eurosta 180 euroon. Jotkut haalarit on nimetty markettihaalareiksi. Sana markettihaalari liitetään keskusteluihin vähättelevästi. "Meillä on vain markettihaalari".  Ticket to heavenia ylistetään, samoin Molokidsiä. Käytetyistäkin maksetaan uusien hintaa jos kuosi on loppuunmyyty ja haluttu.

Minä pidän markettihaalareista. En vain kertakaikkiaan halua lapseni päälle haalaria jonka hihassa lukee "Lippu taivaaseen". Tai MOLO.

Välikausihaalarissa eniten kuuluu merkata tulvankestävyys. Mitä vedenpitävämpi, sen kalliimpi. Poikkean ehkä valtavirrasta tällä käsittämättömällä pinnallisuudella mutta minulle eniten merkkaa ulkonäkö. Ja mieleinen on löytynyt Lassielta. Prismasta. Kauttaaltaan pinkki ja ilmavan näköinen. Koisomme on reilu vuoden. Hän ei tarvitse sukelluspukua vaan välikausipuvun. Sillä leikitään hiekkalaatikolla, ei Suomenlahdessa. Vesilätäkössä ehkä taaperretaan ja vähän läiskytellään joten toistaiseksi roiskeenkestävä puku riittää oikein hyvin.

Jos sataa kaatamalla, olemme sisällä. Jos syksy osoittautuu oikein märäksi, hankimme kuravaatteet. Märemmille keleille tosin anoppi teki kirppikseltä oivan hankinnan. Reiman haalarin TEC-ominaisuudella. Tuo tec on juurikin se ominaisuus jonka kuuluisi kestää vesilätäköissä istuminen. Emme ole vielä päässeet kokeilemaan käytännössä. Toivon sen toimivan, jotta kamalilta sadetakeilta ja kurahousuilta vältytään.

ReimaTec

Myöskin kauppa-asu löytyy. Tämäkin termi oli minulle tuntematon, ennen lapsia. Mutta ilmeisesti välikausihaalari ja aikuisen lenkkeilyasu on vähän sama asia. Välikausihaalarissa mennään hiekkalaatikolle, ei kauppaan ja lenkkeilyasussa mennään lenkille, ei kauppaan.
Kauppoja varten siis on joko kauppahaalari/vaunuhaalari tai kauppa-asu.

En ole vielä löytänyt tähän meidän kauppa-asuun sopivaa hattua joten otin kuvanräpsäyksen ajaksi epäsopivan lepakkohatun pois. Millainen pipo tähän teidän mielestä sopisi?

Näillä kuteilla siis mennään meidän välikausi. Toisinsanoen syksy.

Me and I. Älä koskaan sano en koskaan.

Tunnustin muutama viikko takaperin sortuneeni muutamaan Me and I vaatteeseen.
Olen boikotoinut kyseistä merkkiä sen hinnan ja unisex-tyylisten vaatteiden vuoksi. En ole oikeastaan nähnyt niissä mitään kovin suloista. Lapseni on ennemmin pitsiprinsessa. Tässä merkissä ei hempeyttä eikä pitsiä näy.
Koskaan ei kuitenkaan pitäisi sanoa "ei koskaan"...

En tiedä mitä tapahtui. Mutta liityin Me and I kirppikselle facebookissa.

Kirppis kantaa hauskasti nimeä "sydänpyllyt".
Liityin oikestaan vain koska ystäväni naureskeli siellä olevan myynnissä kaikkea hulvattoman hauskaa. Esimerkiksi potkuhousuja jotka maksaa 200 euroa, nukkaisia haalistuneita bodeja 20 eurolla ja peittoja joista pyydetään 400 euroa. Mikä hauskinta, niitä ostetaan.

Kaikki lähti yhdestä mekosta joka maksoi 6 euroa. Sehän oli aivan normaalihintaisen käytetyn koltun hinta ja miellytti minun silmää. Hempeä vaaleanpunainen jossa on geishoja. (ystäväni tosin kuvan nähtyään totesi, ettei itse pukisi lapselleen mekkoa jossa on pikkuhutsuja joten tämä rätti on jäänyt kaapin pohjalle mielikuvan vuoksi, kiitos vain Sofia!)

Muutama muu samankaltainen ostos seurasi perässä ja lopulta päädyin Me and I nettikaupan alennusmyyntiin jossa myytiin kevätmallisto pois puoleen hintaan. Ostin 2 mekkoa ja maksoin niistä 15e/kpl. Saman verran kuin mistä tahansa uudesta lastenvaatteesta. Niin paljon en niihin tykästynyt kuitenkaan, että pulittaisin uudesta mallistosta ovh:n 30-37e. Eikä se johdu siitä, että olisin pihi.
Mutta näiden uusien mekkojen saapuessa, huomasin että ne toimittavat meillä kuitenkin enemmän yöpaidan virkaa. Vaatteiden malli on jotenkin omituinen. Koska en itse pukeudu säkkiin kuin erityistilanteissa, ei silmä meinannut tottua Koisonkaan päällä säkkimekkoon.

Mistä tämä yhtäkkinen takinkäännös? Olenko vain statuksen hakuinen ja haluan pukea lapseni kalliisiin (kirppikseltä ja alesta ostettuihin) merkkikuteisiin?
Tuskin. Mutta tästä merkistä on kohistu niin paljon, että täytyihän se testata jo ihan pelkästä uteliaisuudesta.

En aio jatkossakaan mennä kutsuille, enkä varsinkaan pitää niitä. Vaatteiden hinta-laatu-silmäämiellyttävyys ei vain kohtaa.
Retroja unisex-kuosisia vaatteita on hankala yhdistellä pitsisukkahousuihin ja tyllihameisiin. En ole varma onko vika vain asenteessani mutta mielestäni tyttö-Koisoni näyttää jopa tämän merkin mekoissa hieman pojalta. Lisäksi olen huono olemaan väärässä, joten en aio olla sitä tässäkään asiassa.

Ei nämä hyvin harkitut lipsahdukset kuitenkaan turhia olleet, ne menevät oikein hyvin (geishamekkoa lukuunottamatta) vaatekierrossamme. Varsinkin flanellit ja froteet tuntuvat ihanilta syksyn koleuteen. Ohessa muutama kuva hairahduksistani arkikäytössä