Turvallista Turvaistuinviidakkoa!

Paljon olen koisolleni ostanut. Mutta mikään, ei mikään ole ollut niin ahdistava shoppailtava kuin kaukalon jälkeinen turvaistuin.

Minä joka olen innoissani jo rautakaupassa vasaran ostosta ahdistuin.

Turvaistuinta ostaessa on vain vääriä valintoja. Kaikissa on jotain vikaa. Jos ei muuta niin eri suunnista tulevissa kolareissa aina on joku kulma missä istuin ei ole riittävän tehokas koska tehot on maksimoitu toiselta puolelta.

Esim: suositusten mukaan istuimen on oltava selkä menosuuntaan koska nokkakolarit ovat tilastollisesti yleisempiä eikä lapsen niska kestä sellaista kasvot menosuuntaan. Selvä. Sellainen sitten.
Mutta entäs jos kolari tulee perään? Miksei ole istuinta joka törmäyksen tullessa salamannopeasti kääntyy turvallisuuden kannalta edulliseen suuntaan? Varmaan samasta syystä kuin miksi ei löydy hoitovapaalla olevan budjetille sopivaa Louis Vuittonia.

Vyöistuin vai palkki?
Palkit ovat usein kasvot menosuuntaan joten ne ovat ehdoton nounou samantien.
Mutta entäs palkit jotka ovat selkä menosuuntaan? Kolarin tullessa sisäelimet voivat vaurioitua mutta valmistaja lupaa pienempää kuormitusta niskaan kuin turvavyöt.
Molempi pahempi.
Voisiko vauvan pään saada jollain klipsillä turvaistuimen selkänojaan kiinni? Ei tarvitsisi siitä niskasta huolehtia ja loppuvartalo vaikka sitten turvavöillä ja palkilla molemmilla.
Varmuuden vuoksi.

Isofix vai turvavyöt? No turvallisuuden puolesta isofix tietenkin. Hinnan puolesta turvavyö. Mutta ei turvallisuudessa voi säästää. Siinä ne yöunet vasta menevätkin.
Tietty turvavyöistuin on oikein köytettynä yhtä turvallinen kuin isofixikin. Minulla vaan särähtää korvaan se oikeinköytettynä.. En nimittäin osaa solmia oikeaoppisesti edes kengännauhojani.

Autoliitto se vallan venkura vasta onkin. Autoliitto kuulostaa luotettavalta. Vähän niinkuin Paavo Lipponen. Tuttu ja turvallinen.
Autoliiton turvallisuustestien siis pitäisi olla se ylin ohje. Mutta jostain käsittämättömästä syystä ne ovatkin osittain saksalaisia testejä ja aika moni istuin on myös saksalainen. Ainakin testivoittajat.
Ylen uutiset kehoitti luottamaan Ruotsalaisiin testeihin. Mielestäni Ruotsi ei tunnu yhtään sen luotettavammalta kuin Saksakaan mutta ehkä ammattilaiset tietävät tämän paremmin. Paitsi jääkiekon ammattilaiset. Joka kerta ennen peliä Ruotsi on voitettu ja pelin jälkeen hävitty.

Päätän kuitenkin jättää palkki-istuimet hyllyyn. Jos jostain on epäluuloinen fiilis, sitä ei kannata ostaa. Vähän niinkuin seksikkäät matalat korkokengät.
Tosin minulla on epäluuloinen fiilis kaikista istuimista. Harkitsin jo hevosvankkureiden ostamista mutta meidän kaupoissa käynti tahdeilla elänten oikeudet eivät ehkä vankkuripollejen kohdalla toteutuisi.

Upposin turvaistuinmaailmaan täysillä. Luin sivu tolkulla eri kielisiä eri maiden arvosteluja, valmistusyhteenvetoja, testejä ja katsoin testivideoita. Oikeastaan viisaammaksi tulin vain yhdessä asiassa. Nimittäin siinä että autoilu on hengenvaarallista. Miten se voi olla edes sallittua tässä kieltojen luvatussa maassa?

Tajusin menneeni liian pitkälle, kun aloin saamaan kyselyjä, mitä testit sanoivat Klippanista? Mikä on Multiteckin vahvuus ja heikkous? Mikä istuin meillä on? Ilmeisesti turvaistuin maneerini näkyi jo sosiaalisissa suhteissanikin. En varmaan osannut enää puhua muusta.

Loputtomien jahkailujen jälkeen tein päätöksen. Meille kotiutui Britax Max Fix. Autoliiton testien mukaan saanut heikon arvosanan koska istuimessa on korkea kemikaalikuormitus. Minun istuimeen vaunupuodin myyjä oli vaihtanut valmistajalta kankaat kemikaalivapaisiin.
Istuin oli saanut miinusta myös painavuudesta ja isokokoisuudesta. Myöskään nämä eivät meitä haittaa, istuinta ei siirrellä ja farmarimme vetäisi vaikka kymmenen Max fixiä.

Plussaa istuin sai matalasta kuormituksesta etutörmäyksessä ja helposta asennuksesta. Tässäpä näkyy myös hyvin testien tulkitsemisen hankaluus. Heikon arvosanan voi saada vaikka istuin olisi kolaritesteissä pärjännyt hyvin, jos testimiehen hartiavoimat ovat heikohkot tai testinuken jalat eivät asetu nätisti. Tai jos testiauto sattuu olemaan matalakippomallia ja ainut auton ikkuna on katossa.
Korkea-kuormitteinen istuin törmäyksessä  voi myös saada erinomaisen arvosanan jos siinä on hyvin irtoavat kankaat ja mukava jalkatuki.

Että yritä siinä sitten monena olla.

vaaran paikat

Ajattelin aina että raskaana oleminen on ihan yksinkertaista kunhan lopettaa tupakoinnin, ei juo viiniä, ei syö homejuustoa ja muistaa hehkua. Tutustuttuani raskaana olevan ruokavalio-ohjeistuksiin alkoi tajuntaan iskostua että tästä tulee aika pitkä 9 kuukautta ja vielä pidempiä olivat yön tunnit jolloin tutkin netistä mitä kaikkea oikeasti nyt voi syödä ja miksi ihmeessä neuvolasta saadussa ohjeessa ei lue että metwurstia ei saa syödä?  Miksi vain pakastevadelmat kielletään vaikka netin mukaan suositus on ettei mitään pakastemarjoja syödä kuumentamatta?

Olin mittaamattoman raivon partaalla kun missään oppaissa ei sanottu että ilmakuivattu kinkku on raakaa lihaa eikä kaikkia palveja ole valmistettu kuumentamalla 70 asteessa vaan savustamalla 60 asteessa! Eniten päänvaivaa aiheutti tämä pastörointiasia. Toisten mielestä pastöroituja tuotteita saa syödä koska ne on kuumennettu. Toisten näkemysten mukaan edes pastöroituja ei saa syödä jos kyseessä on tuorejuusto koska se voi pilaantua kaupassa, listeria lisääntyy siinä niin helposti. Pää pyörällä tutkin ja löysin lisää elintarvikkeita jotka ovat vaaraksi kohdussa kasvavalle Koisolleni.

Jos koskee jääkaapissa tomaattiin, ja samalla kädellä juustohöylään, voi juustohöylässä olla listeria ja jos sitä ei heti tajua, pitää koko juusto heittää roskiin. Meillä ostettiin siis usein juustoja. Siksi on helpointa pestä tomaatit heti kun ne tulee kaupasta.
Kerran unohdin pestä ruohosipulin ja söin sitä iloisesti leipäni päällä, kunnes tajusin mitä olin mennyt tekemään! Olin juuri altistanut lapseni aivovaurioille, kehityshäiriöille, epämuodostumille ja jopa kuolemalle. Tutkin 3h netistä miten ruohosipulit kasvatetaan ja ilokseni eräs valaisi minua että ne todennäköisesti kellutetaan eivätkä kasva mullassa joten toksoplasmoosia niissä ei ole. Vauvani saa sittenkin pitää raajansa ja järkensä. Kunhan vain olen varovainen jatkossa.

Kissanhiekkalaatikkoa ei saa tyhjentää. Onneksi meillä ei ole kissaa. Mutta anopilla on. En varmuuden vuoksi pitänyt sitä sylissäkään jos vaikka sen karvoissa olisi ulostejäämiä. Mutta mies piti. Eikä pessyt edes käsiä! Nyt täytyi desinfoida auton ratti ja pestä sen vaatteet heti kun tultiin kotiin. Ja piti pitää huoli ettei se koskenut mihinkään ja myös tehdä kaikki niin ettei se huomaa. Koska ei miehet ymmärrä. Ei niillä ole vaistoja. Ei ne käsitä mitä kaikkia vaaroja maailmassa on napanuorassa kiinni olevalle pienelle ihmisen alulle.

Jokaisen tiskin jälkeen jolloin oli tiskattu raakaan jauhelihaan/kanaan koskeneita astioita, tiskiharja piti heittää roskiin. Tai vaihtoehtoisesi keittää.

Koska raa'assa lihassa voi siis olla toksoplasmoosia, koira ei saanut luita kuin ulkona. Kerran koiramme söi takapihalla luun, sen jälkeen juotin sille tonnikalaliemessä maustettua vettä jotta sen suu puhdistuisi pöpöistä.

Ravintolassa syömiskerrat väheni kummasti, kun oikeastaan mikään ravintola ei tuntunut riittävän puhtaalta. Peseekö ne riittävän hyvin kasvikset? Kuumentaako juustot? Pesee astiat? Hesburgerin myyjä oli jostain syystä kovin huvittunut kun tenttasin onko heidän majoneeseissa koskaan ollut listeriaa ja pyysin varmuuden vuoksi hampurilaisen ilman cheddaria.

Maksamakkaraa saa syödä 30g/pvä. Mittasin sen viivottimella.

Toksoplasmoosi, listeria, noro, b-streptokokki, mrsa, sytomegalovirus, epstin barre... Kohdussani on enemmän vaaroja tälle lapselle mitä ulkomaailmassa ikinä.

Eihän tiskaamalla kuole kaikki pöpöt. Tiskikonekin hajosi jokin aika sitten. Koira nuolee astioita. Leikkuulaudalla pilkotaan likaisia vihanneksia. Pilaantuuko maito lasinpintaan tiskaamista odottaessa?  Yhtenä päivänä mieheni tuli kotiin ja alkaessaan syömään hän ihmetteli miksi haarukan muoviosa oli sulanut. Silloin tiesin menneeni liian pitkälle. Olin paistanut jokaikisen taloudessamme olevan astian uunissa 200 asteessa 10 minuuttia. Iittalasta muovihaarukoihin.

Enää meillä ei paisteta astioita uunissa eikä viivotinkaan taida olla jääkaapissa, tiskiharja ei ole kertakäyttöinen ja ne tomaatitkin voi pestä sitä mukaa kun syö. Kissoihinkin saa koskea (muttei liikaa). Koira saa syödä luita olkkarin nurkassa eikä sen ole pakko huuhdella kitaansa. Ravintoloissakin käydään tietyin varauksin. Pehmeitä juustoja en syö, edes pastöroituja. Ei tässä liikaa silti parane luottaa elintarvikehygieniaan. Toisinaan mietin vieläkin että pesinkö varmasti riittävän hyvin salaatinlehden ja palautan mieleeni sulaneen haarukan. Yleensä se riittää.